IDENTITEETTIKRIISI?

02.08.2017

Ulkona sataa aivan saakelisti ja mun tän päiväiset kuvaukset Gantin kanssa siirtyivät sään vuoksi. Kerkeän hetkeksi istahtaa ja päivitellä kuulumisia teille. Mun käsi särkee edelleen aivan hemmetin paljon. Olin eilen ensimmäisen päivän ilman kipulääkkeitä, sillä kahden viikon kovien lääkitysten jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kehossa niiden syönti, enkä mielellään ota lääkkeitä jos ei ole pakko. Kyynerpäässä puristava tukiside auttaa onneksi pahimpiin kipuihin.

Tää on niin uskomattoman outo vamma. Miten se voikin särkeä aina joka päivä samaan aikaan sen kovimman säryn ja hellittää iltaa kohden. Ihankun sillä olisi joku oma tahto ja päättää että särjen joka päivä 09-16 aikana ja sitten lopetan. :D

En ole kahteen viikkoon pystynyt treenaamaan lainkaan ylärkoppaa. Eilen meinasin jo lähteä kokeilemaan salille, mutta tällä hetkellä kiitän onneani että en lähtenyt. Helvetin turhauttavaa, mutta pahimmat ahdistukset on varmaan jo käyty läpi treenien kannalta. Nyt päälimmäisenä toivoisin vain, että tää kamala hermosärky tästä loppuisi ja käsi tervehtyisi. Prioriteetit tässä taas vähän muokkautuu tärkeiden asioiden top kympissä.

Muutaman päivän olen stressannut kisoja aika paljon, koska en pysty treenaamaan kunnolla. Mulla tippuu paino kyllä kokoajan, mutta ei sillä parhaalla tavalla; paineet lähtee ja mimmi vaan kutistuu. Olo on lähinnä sellainen surkean löysä, ei urheilijamainen laisinkaan. Lääkkeetkin kerää nesteitä ja olo on tokkurainen. Meininki ei ole se mitä haluan urheilemiselta tai kisakaudelta…

Onneksi elämässäni on paljon muutakin ihanaa sisältöä ja jos kisat jäävät taas haaveeksi, niin sitten asia on tarkoitettu niin. Mä en todellakaan mene puolikuntoisena heilumaan mihinkään, eikä kisaaminen ole mulle elämässä prioriteettina niin tärkeä, että se oikeastaan vaikuttaisi mihinkään niin radikaalisti, joten yritän olla stressaamatta asiaa. Käsi kuntoon ja sitten mietitään uudestaan.

Rasitusvamma tuskin liittyy kisaamiseen millään tavalla ja tällainen tenniskyynärpää on monelle paljon urheilevalle tuttu vamma, mutta laittaa toki taas miettimään asioita uudelta kannalta. Haluanko taas pelleillä asioilla ja vetää itseni äärirajoille. No, kyllähän mä haluan tai haluaisin. Tavallaan kuitenkaan en ja välillä ajatus ja laji itsessään tuntuu turhamaisen lapselliselta ja jopa vähän juntilta, vaikka onkin niin lähellä sydäntä. Mietin myös asioita, kuten millä tavalla kisaamisen vie mua elämässä eteenpäin? Onko fitness kisaamisena tai genrenä se, missä haluan enää 25 vuotiaana olla. Olihan se mun yksi haaveista ja tavotteista 19 vuotiaana, mutta siitä on sen verran aikaa, että osaanko samaistua siihen kulttuuriin enää niin vahvasti? Vaikka musta tulisi PRO joskus, veisikö sekään mua mihinkään sellaiseen suuntaan, mitä oikeasti elämältä haluan? Tuskinpa. Kisaaminen on mulle lähinnä se hetken huuma lavalla ja hieno kokemus itsensä ja tahdonvoiman sekä oman itsekurin kanssa. Itselleenhän tätä lajia Suomessa tehdään, ei kenellekkään muulle, sillä mitään pitkäaikaista ammattia tästä tuskin kukaan saa. Kisaajista tulee toki monista jotain valmentajia tms, vaikka tavallisen ihmisen valmentamisella ja kisaamisella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa, mutta ne puolet on kuitenkin jo mulla oikean koulutuksen puolesta hallussa.

Olen kuitenkin äärimmäisen kilpailuhenkinen tyyppi ja mä tarvitsen haasteita, tavotteita ja kilpailutilanteita. Pelkästään joku suopallo matsi oli musta niin siistiä. Fitness on osa mun identiteettiä ja tulee varmasti aina olemaan osa mun elämäntyyliä, siitä en luopuisi ikinä, mutta se on laji jota ei kovinkaan montaa vuotta vedetä kisalavoilla terveen papereilla jos elämä ei ole täydellisen tasapainoista ja optimaalista, sekä stressitasoltaan kehon ja mielen äärirajoille viemisen sallimaa.

Sen lisäksi tässä kuplassa eläminen on itsekästä omaa elämää ja läheisiä kohtaan. Sitä skippaa monet hetket ja reissut vain koska on vapaa-ajalla nukuttava himassa jotta jaksaa, sali on pakko olla lähellä ja ruokavalio tarkka. Mä rakastan tehdä duunia mun tavotteiden eteen, kovia treenejä, syödä ja voida hyvin, mutta välillä mulle tulee sellainen fiilis että elän tietynlaisessa vankilassa; fitness on ainut laji, joka estää sulta osallistumasta viikonloppuna frendien tekemälle brunssille tai ottamasta yhtenä päivänä viikossa leffaeväiksi riisikakkujen sijasta vähän poppareita. Mikään muu laji ei rajoita elämää niin kuin tämä, sillä tuollaisilla asioilla ei ole suorituskyvyn kannalta mitään merkitystä, ainoastaan sen rasvattomuuden kanssa. Se aiheuttaa jopa ahdistusta sosiaalisista tilanteista. Mua esimerkiksi jännittää miten jaksan frendien synttäreillä, kun jossain kohtaa verensokerit laskevat, enkä jaksaisi raahata mukanani kanaa ja riisiä purkissa, koska myös sekin tuntuu älyttömän typerältä. Sit sä et mene lainkaan tai lähdet aikaisin ja skippaat sun frendien häitä, synttäreitä,dinnereitä, omia synttäreitä, vauvakutsuja, juhlia ja reissuja, duunijuttuja, mökkeilyä ja vaikka mitä, koska harvemmin kenenkään saaressa on kuntosalia tai ei muuten vain jaksa olla kovinkaan seurallinen tai sosiaalinen dieetillä. Pienet, parin tunnin pyrähdykset menevät helposti, mutta vaikkapa 4 päivän mökkireissu frendiporukalla on aika kriittinen ajatuksena.

Vaikka tiedostan kaikki riskit, lajin vaativat kuplat ja ns. uhraukset, rakastan lajia silti. Tällä hetkellä kun keho pakottaa lepäämään, on kuitenkin päässä taas vilissyt miljoonia asioita ja ajatuksia.

Mulla on myöskin elämäntilanne muuttunut aika radikaalisti keväästä. Paljon uusia töitä ja prokkiksia, niitä mulla tupsahtelee aina, mutta myös arki muuttunut sen suhteen, että se ei pyöri vain mun ympärillä.

Nää on toki vain ajatuksia joita pyörittelen päässäni, mutta mielelläni jaan niitä teidän kanssa ja kuuntelen myöskin teidän mielipiteitä ja ajatuksia näistä.

 

 

 

 

 


25 Responses to “IDENTITEETTIKRIISI?”

  1. Anni sanoo:

    Pakko itsekin avautua nyt. Nämä ovat ajatuksia, joita itse olen pyöritellyt jo pitkään. Olen lukenut sun blogia alkuajoista lähtien, koska olen elänyt samantyylistä ”fitness-elämää” ja olen samastunut vahvasti sun juttuihin. Viimeiset puolitoista vuotta olen kuitenkin alkanut yhä vahvemmin kyseenalaistamaan tämän touhun, tismalleen noiden asioiden takia mitä luettelit. Mä en halua raahata mieheni perheen mökille omia safkoja, kärvistellä kummipojan synttäreillä pelkällä kahvilla, skipata afterworkeja duunikavereiden kanssa tai istua viikonloppuisin yksin kotona kun kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin liittyy syöminen tai juominen.. Lista on loputon.

    Ja minkä takia nuoret mimmit tekee tätä itselleen? Pari minuuttia lavalla pyllistelemässä ja ehkä protskujauhepussi palkinnoksi? Pari hienoa kuvaa instagramiin? Rasvaton kunto on seksikäs? Viimeinen niitti oli seksikkyyskuvitelmalle, kun dieettasin kehon rasvan 13% hujakoille ja mieheni ei ollut erityisen innostunut, toisin kuin sillon kun olen hieman rasvaisemmassa kunnossa: kehuja sataa eikä malta pitää näppejään erossa. En nyt siis tarkoita, että treenaisin tai dieettaisin mieheni takia, mutta luonnollisesti nautin siitä, että saan häneltä huomiota. :D

    Olen myös saman ikäinen kuin sinä ja uskonkin, että ikä vaikuttaa tähän ajatusmaailman muutokseen aika paljon. Nuorempana on helppo elää ”itsekkäästi” ja asioiden tärkeysjärjestys on hyvin erilainen nykyään. Ura, perhe ja terveys ovat nykyään huomattavasti tärkeämpiä asioita minulle kuin punttien nostelu, puhtaasti syöminen tai persekuvien räpsiminen (on tullut harrastettua jonkun verran). Treenaaminen ja puhtaasti syöminen ovat toki edelleen osa elämääni ja tulevat varmasti aina olemaan, mutta ei elämä voi pyöriä pelkästään noiden asioiden ympärillä. Tätä nykyä vähän jopa huvittaa katsoa 19-vuotiaiden tyttöjen fitnessintoilua, vaikka itse olen ollut aika lailla samanlainen.

    Ihanaa loppukesää sinulle Linda ja tsemppiä käden kanssa! <3

    • lindamanuella sanoo:

      Urheilu ja kisaaminen antaa nimenomaan itselle todella paljon ja nautin siitä! Mutta Tottakai nyt kun aikuistuu ja elämä ei ole enää niin mustavalkoista ja prioriteetit muuttuvat, alkaa sitä kyseenalaistamaan omaa ajankäyttöä, merkityksiä, hyötyjä ja haittoja. Funtsimaan muita , tähän elämänkohtaan sopivimpia vaihtoehtoja ja ratkaisuja…
      Kiitos kommentista ja Ihanaa kesää <3

  2. Jasso sanoo:

    Mitäköhän tarkoittaa ”mun käsi särkee?”:D
    Tarkoittanet, että: ”mun käteen särkee”
    Hassua että oot olevinaan niin ammattibloggaaja kun et osaa edes oikeinkirjoitusta.

    • lindamanuella sanoo:

      Mun murre on osa mun tapaa kirjottaa ja haluan toteuttaa tekstit puhetyylilläni. Itsehän en sitä ammattilaisuutta sinänsä määrittele mitenkään itsekseni, vaan lähinnä työsopparit ja faktat siitä että teen tätä työkseni.

      Mun mielestä tärkeintä on että teksti on ymmärrettävää. Blogithan perustuvat kuitenkin henkilöihin blogin takana ja jokaisella on omat vikansa, lahjansa ja tyylinsä. Emme edusta esimerkiksi mitään valtamediaa kuitenkaan :)

    • Ansku sanoo:

      haha, ihan naurettavaa tulla tänne nillittään toisen kielioppivirheistä, jos ei itekään osaa kirjoittaa oikein. Jos nyt pilkkua vielä viilataan, niin oikea tapahan olisi sanoa ”mun kättä särkee”, eikä suinkaan tuo sun ehdottama ”käteen särkee” :D

    • Sanna sanoo:

      Voi pojat tätä negatiivisuuden suota. Pakko korjata tämän kovetun ”kielipoliisin” omiakin ”oikeinkirjoituksia”. ”Mun käteen särkee”, ei ole yhtään sen oikeammin kirjoitettu, kuin” mun käsi särkee”. ”Mun kättä särkee”,sensijaan on kieliopillisesti oikeaa Suomea.:D Anna rakas IHIMINEN Lindan kirjoittaa tekstejään just sillä tyylillä, murteellä ja isolla sydämellä, niinkuin tähänkin asti. Älä tartu epäolennaisuuksiin, keskity elämässäsi kaikkeen kauniiseen ja hyvään, tee joka päivä jollekin toiselle edes yksi pieni arjen sankariteko niin uskon vilpittömästi, että kyllä sullekin aurinko vielä paistaa risukasaan rakas lähimmäinen. <3 Lindalle paljon iloa syksyyn ja lykkyä pyttyyn kaikkeen, mitä elämä sitten eteen poiskookin! <3

  3. Jasmine sanoo:

    Moikka. Olisin kysellyt, että mikä koko sulla on noissa Billebeinon huppareissa? :) osaisi vähän arvioida kokoa jos tilaa netistä.

  4. Eveliina sanoo:

    Heippa!

    Oon nyt jonkun aikaa pohtinut, että ostaisinko itselleni sun fitnetin valmennuksista Fit for Bikinin vai Booty Biblen. On kuitenkin hieman epäselväks jääny, että onko näissä molemmissa ohjelmissa vain salitreenejä vai myös jotain muita, esim. ulkona tehtäviä treenejä? Itse olen todella huono treenaamaan muualla kuin salilla (kävelylenkit ja HIITit salilla on ok), joten voit varmaan valaista, että kummassa on enemmän salitreenejä. Mahdollisimman vähän muuta kikkailua minulle (siis treenejä, joita ei voi salilla suorittaa). Myös kiinnostaa sun mielipide siitä, että kummassa on monipuolisempi treeniohjelma? Entä poikkeaako näissä ruokavaliot miten paljon toisistaan? Ja voiko esim. tossa BB:ssä syödä kasvis- ja normiruokavalioita sekaisin, vai pitääkö vain valita toinen niistä ja edetä sen kanssa loppuun asti? Onko jompikumpi sinun oma suosikkisi, jota suosittelisit ennemmin kuin toista? :-D

    Sori tälläinen off-topic, mutta toivottavasti kätesi paranee pian ja pääset säryistä eroon! Oot huippu! 💕

    • lindamanuella sanoo:

      Moikka,
      molemmissa on muutamia lenkkejä ja oman kehonpainon treenejä, mutta kaikki voi toteuttaa salilla!:)
      Kiitos paljon <3
      Itse tykkään eniten bikinistä ;)

  5. Kuntoileva Herkkuarse sanoo:

    Nutturakireällä-Jasso, jos lukisimme blogeja oikeinkirj perusteella, niin kyllä olisi luettavat vähissä, tsiisus:D Oman alani ammattilaisena myös teen virheitä ja kyllä silti mulle palkka maksetaan. Ja niin monelle muulle. Että revi siitä;) Itsensä testailu/voittaminen/kilpailuvietti on varmaan Se Juttu…mutta voihan sen fiiliksen tietty helpommallakin saada. Ja terveellisemmin. Syömishärön läpikäyneenä (aikoinaan) ja nyt noita touhuja seuratessa, niin kyllä tosifitniskupla muistuttaa aika tavalla juurikin tuota pakkomielteistä aikaa: elämässä ei ole muuta kuin oma napa ja sekin häviää jonnekin selkärankaan nääntymisen myötä. Et oo edes yksin enää vaan hengaat puolikkaan varjon kanssa ja se se vasta onkin mieltä ylentävää, jep ;) Kilpaurheiluun lienee kuuluvat riskit ja jopa terveyden vaarantaminen (kai tuon voi ääneen sanoa…koska tottahan se on…noh, ainakin rallissa :)) mutta peijakas, on se niin väärin jos herkuista ja hyvästä ruoasta, viinistä, ystävistä pitää luopua! Ei se kannata, koska sitä on vaan niin paljon onnellisempi kun saa nauttia elämän pienistä jutuista. Ja olla terve! Sen kun menettää, niin viimeistään tajuaa mikä on oikeasti tärkeää. Ja kummasti alkaa löytyä myös se kuuluisa kultainen keskitie ja liika itsekuri…niin mikä se oli:D Voihan sitä treenata tosissaan, elää pääosin terveellisesti ja kuvitella taas kisaavansa…;) Tsemppiä mihin ratkaisuun vain päädytkin!

  6. Aliisa sanoo:

    Luulen että mikä tahansa mitä tekee paljon muuttuu omalla tavallaan osaksi identiteettiä. En ole fitnessin harrastaja, mutta aktiivisesti tulee liikuttua ja osaksi menee myös kilpaurheilun puolelle. Ikää tahtoo olla sen verran, että välillä herää kysymys ”mitä sitten kun tämä loppuu?”. Totta puhuen ei aavistustakaan! Varmaan pitää vain etsiä jokin ns. rinnakkaislaji, mikä sopii sen hetken kropan kuntoon paremmin. En ole asiantuntija, mutta voin kuvitella että fitness -urheilulle on vaikea löytää ns. korvaavaa lajia. Toisaalta jos oma laji on juuri se ”ykkönen”, tuskin uuden lajin löytäminen koskaan on helppoa. Ja sitten se uuden opettelu.. jos jokin on tuttua useamman vuoden ajalta, oli uuden opettelu ja oppiminen miten hienoa tahansa, alkukankeus ja muu rävellys tahtoo olla turhauttavaa viimeistään silloin, kun uutuudenviehätys on poissa. Olenpa kannustava! No ei vaan, fitness lienee kuitenkin niitä lajeja, joissa oppii sitkeyttä. Ja välillä siirtyminen toiseen lajiin voi päätyä yllättävän lähelle. Itse lopetin oman lajini kiukkuisena joskus teini-iässä. Siinä 15 vuotta testaillessa ties mitä liikuntaa palasin saman lajin ääreen kolmekymppisenä :D Eli varmasti kaikki menee hyvin, tsemppiä!!!

    • lindamanuella sanoo:

      Joo olet aivan oikeassa, on aika vaikeaa etsiä rinnalle vastaavaa lajia. Toki fitness on myös toimiva lifestyle tyyppisenä lajina :)

  7. Faktat sanoo:

    Siis muun muassa kaikissa painoluokallisissa lajeissa ihan thainyrkkeilystä alkaen dietataan kovaa, ei ole todellakaan pelkästään fitness joka estää brunssit ja popparit :D

    • lindamanuella sanoo:

      Siis totta, mutta tavat ovat Kyllä todella erit. Meillä Ei ole kyse painosta, vaan rasva% . Terveisin -3kg tällä viikolla, eikä Kyllä se fitnekselle lainkaan hyvä tapa painon putoamiselle….

  8. Sandra sanoo:

    Näytätpä freshiltä! 😻 Ja toi paita👌🏼

Kommentoi