Olipas taas touhukas loppuviikko viime viikolla. Äiti tuli kylään auttamaan mua hoitamaan muutamia vaikeampia duunijuttuja ja tottakai piti myös koluta stadia ympäri ämpäri ja hepuloida pitkin iltoja.

Äiti on mulle maailman tärkein ihminen, en tiedä miten ikinä pärjäisin ilman häntä. Äiti on mulle sellainen ihminen jolle voin kertoa ihan kaiken, jota arvostan älyttömästi, johon turvaudun lähes kaikessa ja joka tietää aina varmasti kaiken paremmin kuin minä. Mulla on kyllä niin ihana perhe, että se on yksi suurin syy siihen, miksi en ole koskaan esimerkiksi kokenut ”tarvitsevani ketään” ketä ei elämääni luonnollisesti tupsahda tai tunnu oikealta. Multa ei koskaan ole puuttunut elämästä tukea, ymmärrystä tai ehdotonta rakkautta.

Olen päättänyt, että en lähde kisoihin syksyllä, sillä niinkuin kerroin jo aijemmissa postauksissa, elämääni on tullut nopeasti isoja muutoksia ja mulla on edessä täysin uudenlaisia haasteita duunien puolelta, joista olen todella kiitollinen sekä älyttömän innostunut. Haluan todella keskittyä ja nauttia näistä mahdollisuuksista sekä hoitaa työni kunnolla ja tiedän, että olisi mulle todella raskasta tehdä mm. pitkiä kuvauspäiviä dieetillä, ottaa vastuuta muiden yritysten asioista, hoitaa myös omat yritykset, blogit sekä vetää 2-3 treenin tahtia samalla kun ollaan kunnolla miinus kaloreilla. Varsinkin kun kyse on ihan viimisistä viikoista, jolloin ei usein jaksa kuin kuolata päälleen ja stressata kunnosta, omasta esiintymisestä, lookista, rusketuksesta sekä bikineistä.

Lisäksi tenniskyynärpää vei multa melkein kuukauden kunnollista treeniaikaa ja tuntui typerältä ajatukselta lähteä taas vetämään montaa prokkista, sekä kisadieettiä tiukalla aikataululla samaan aikaan. Bikini fitness on hauska ja haastava harrastus, kun sille on aikaa ja tilaa, mutta tällä hetkellä se olisi vähän väkisin väännettyä ja itsekästä sekä tietoisesti myös typerää. Kisaisin tässä tilanteessa lähinnä sen vuoksi, että olen sanonut meneväni kisoihin, vaikka mun kiinnostus on jossain ihan muualla kuin siellä kisalavoilla tällä hetkellä.

Olisin aivan varmasti mennyt mielelläni ja innoissani, jos mulle ei olisi tarjottu näitä uusia työkuvioita ja mulla olis enemmän aikaa keskittyä ja ns. stressata hieman jopa toissijaisia asioita elämässä, kuten kisakuntoa ja rusketusta.

Treenaaminen sekä hyvinvointi tulevat aina olemaan mulle tärkeitä asioita ja osaa mun arkea, mutta olen jo 25 – vuotias ja mun on aika ottaa vakavammin huomioon myös oma terveys, hyvinvointi, perhe ja ystävät. Kilpaurheilu ei tiedetysti lähes koskaan ole terveellistä ja siinä pienessä tuskassa ja kamppailussa tavotteiden saavuttamiseksi on jotain kieron upeaa ja koukuttavaa; on mieletöntä nähdä mihin sitä pystyykään ja saavuttaa hullujakin tavotteita, mutta mielestäni tässä iässä täytyy jo vähän tsekkailla tulevaisuutta vakavammin ja funtsia, onko tässä iässä enää realistisesti aikaa ja ylipäätään järkevää laittaa niin paljon energiaa ja eforttia asioihin, joilla sä et kuitenkaan esimerkiksi maksa laskuja tai etene sinällään elämässä, ellei sun tavoite ole olla todella sisällä fitness skenessä työn sekä tulevaisuuden suhteen tulevaisuudessakin. Laji on kuitenkin yksi suuri business ja ehkä mä en enää tässä iässä kerkeä olla osana markkinoimassa lajia ilmaiseksi.

Kun 19 – vuotiaana lajin ”valitsin”, olin vielä salilla duunissa jollekkin muulle, fitness oli uus ja jännittävä laji kilpailla, olin vapaampi niin monien asioiden suhteen ja halusin esiintyä sekä toteuttaa jollain tapaa itseäni jonkun haastavamman lajin kautta. Vuosia vierii ja tällä hetkellä mulla ei oikeasti vain ole aikaa treenata 2-3 x päivässä, kantaa safkoja mukana tai stressata ylipäätään liikunnasta. Ehkä mä olen jo niin vanha sekä stressaantunut duunienkin puolesta sen verran, että liikunta on mun oman mielenterveyden ja myös fyysisen terveyden kannalta parempi olla hengähdystauon, energianlähteen ja hyvinvoinnin roolissa, eikä mielellään yksi stressi lisää elämään.

Tässä lajissa ja kilpaurheilussa ylipäätään harrastuksena on paljon kiinni siitä, millaista sun arki on. Jos sulla on duuni stressitöntä, arki tasaista ja elämäntilanne muutenkin sillä tavalla helppo, että pystyy olemaan ajoittain itsekäs, ottamaan vastaan kisojen tuoman paineen sekä stressin ja aikaa 3-5 tuntia päivässä treenaamiselle + kaikelle muulle ylimääräselle mitä se vaatii arjessa pelkästään jo ruokien järjestelyn ja kehonhuollon lisäksi, niin todellakin! Tai jos kisaisi ammatikseen, eikä olisi muita vastuualueita elämässä; jos voisi elättää itsensä kisaamisella niin sillon sen tuoma stressi ja efortti olisi käsittelemisen arvoista ja varmasti pystyisi pysymään terveenäkin, kun huolehtisi, että lepää tarpeeksi ja syö sen mukaan. Aivan mielettömän siistiä puuhaa ja ihanteellisessa elämäntilanteessa aivan mahtavaa.

Mitä enemmän ikää tulee ja mitä enemmän ajautuu myös muihin työkuvioihin elämässä, kuin vain valmentamiseen, sitä enemmän arvostaa myös sellaista tasapainoa arjessa ja mielenrauhaa. Musta tuntuu jotenkin tällä hetkellä ihan älyttömältä ajatukselta, että tässä härdellissä vielä haalisin liikunnasta itselleni ylimääräistä stressiä, ikäänkuin sitä ei olisi tarpeeksi. Keväällä / viime talvena tilanne oli kymmeniä työtunteja vapaampi, joten ajattelin että mulla olis hyvä mahis kisata.

Nyt kuitenkin kävi näin ja todella hyvillä mielin annan itselleni luvan ottaa uusia askelia eteenpäin. Treenit ja ruokavaliot jatkuu tietenkin normaalisti ja itseasiassa huomenna on myös salsa treenit! ;) Kisalavoille tulevaisuudessa? Never say never, mutta veikkaan että olen vieraantumassa, en fitneksestä lajina , vaan enemmänkin vain siitä kisaamisesta ja tulevaisuudessa panostan hyvinvointiini entistäkin enemmän liikunnan kautta sekä ehkä monipuolistan harrastamista. Mä en muutenkaan halua, enkä ole koskaan halunnut esimerkiksi itse valmentaa kisaajia, vaan kannustaa ihmisiä terveellisiin elämäntapoihin ja tasapainoon hyvinvoinnin kanssa ja sen parissa haluan jatkossakin tehdä töitä. Sitäpaitsi eihän kisaaminen ole ainut motiivi tai mahdollisuus olla fyysisesti hyvässä kunnossa, rakentaa kehoaan kohti omia tavotteita tai kuoria halutessaan vatsalihaksia esiin?

Mä oon aika varma siitä, että vaikka fitness ei elämäntapana ole lähdössä varmasti mihinkään, niin ihmiset alkavat oleman tietoisempia siitä, mitä painon jatkuva, aika merkittäväkin jojottelu ja dieettaamisella niin rasvattomaan kuntoon tekee varsinkin naiselle, että ehkä kisakunnon sijaan havitellaankin sitä ympäri vuoden hyvässä kunnossa olemista, terveellistä elämäntyyliä, jossa huomioidaan enemmänkin ihminen kokonaisuutena; kun mieli voi hyvin, keho voi hyvin.

Mua kiinnostaisi stressin hallinnan sekä liikkuvuuden kannalta kokeilla joogaa! Onko jollakin jotain positiivisia kokemuksia, joihin voi aloittelijat mennä kokeilemaan miten kroppa vääntyy? :D

 


[mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Boy Meets Girl & Prisma

”Tyylin ja hyvän itsetunnon tulee olla kaikkien oikeus. Jokaisella tulee olla mahdollisuus olla oma itsensä ja uskoa rohkeasti omiin unelmiinsa” -Stacy Igel

Suomeen rantautui viime viikolla mielenkiintoinen ja puhutteleva vaatemerkki, Boy Meets Girl, jonka takana on inspiroiva tarina. Boy meets Girl on yhdysvaltalaisen muotisuunnittelija Stacy Igelin 16 vuotta sitten luoma brändi, joka puhuttelee etenkin tyttöjä ja nuoria naisia. Sen faneina tunnetaan esimerkiksi huippumalli Kendall Jenner ja näyttelijät Rosario Dawson ja Rachel Bilson. Vaatemerkki on puuttunut rohkeasti tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi kaikenlaisen kiusaamisen vastustamiseen. Mallistossa on esimerkiksi mukana printtejä, jotka kannustavat kaikkia kouluista työpaikoille puuttumaan kiusaamiseen rohkeasti sivusta katsomisen sijaan.

Olen mukana tekemässä kaupallista yhteistyötä tämän inspiroivan brandin kanssa ja haluan avata teille ajatuksiani, joita brandi sai minut ajattelemaan.

Lähtökohtaisesti ajatellen, kuka edes haluaa olla kusipää ja saada muut voimaan huonosti omalla läsnäolollaan ja käytöksellään? Tuskin kukaan. Lapset ja jopa vielä teinitkin kiusaavat, koska ovat ottaneet mallia vanhemmilta ihmisiltä. He myös todennäköisesti toimivat impulsiivisesti hormonipäissään, etsien omaa paikkaansa sekä itseään tässä maailmassa, sortuen laumoissa ja paineen alla käyttäytymään luolamiesaikaisten ”taistele tai pakene” reaktioiden saattelemana typerästi ja ajattelemattomasti.  Nuorena sitä ajattelee, että kovuus on jotenkin coolia ja kiusataan, koska pelätään itse jäävän jalkoihin. Valitettavasti myös ne, jotka lopettavat henkisen kasvun sekä älyllisen kehityksen varhain, jäävät usein myös helposti tälle samalle tasolle fyysisestä kasvusta ja kehityksestä huolimatta, sillä joskus kapasiteetti ei riitä parempaan ja tällöin myös kiusaaminen saattaa jatkua koko elämän. Tällaiset vanhemmat saattavat myös opettaa lapsilleen, että kiusaaminen ja hyökkääminen ovat paras tapa pärjätä elämässä…

Mä olin nuorena todella impulsiivinen ja puhuin monesti ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen enempää, mutta en koe että olisin koskaan ollut ilkeä ihminen tai kiusaaja. Voimakasluonteinen kyllä, ehkä hieman itsekäskin ja pidin siitä huolen, että mua ei kiusata. Todellisuudessa muakin on kiusattu ja paljon koko elämäni tavalla tai toisella, mutta en ole koskaan antanut sen näkyä tai uhriutunut.

Aikuisikä ja varsinkin ammattini bloggaajana sekä ylipäätään julkisuus ovat laittaneet mut käsittelemään kiusaamista sekä ilkeyttä niin paljon, että olen mielestäni jo hyvin varhain tehnyt suurta ajatustyötä aiheen kanssa, eikä mulle tulisi nykyään mieleenkään kiusata ketään edes ns. ”takaisin”. Päinvastoin, pyrin jättämään mahdollisimman hyvän fiiliksen ihmisille, jotka viettävät aikaa kanssani ja olla provosoitumatta kiusaajista parhaani mukaan. En ole lähtökohtaisesti miellyttäjä tai mielistelijä, mutta saan itsekin paljon enemmän, kun olen läsnä muiden seurassa, kiinnostunut heidän asioistaan sekä kohtelias ja ystävällinen.

On toki inhimillistä menettää hermot joskus, on hyväksyttävää että kaikilla meillä on niitä huonompia päiviä ja aina ei pysty antamaan sitä parastaan itsestään, mutta kiusaamiselle tai turhalle muiden haukkumiselle tuskin löytyy hyvää tekosyytä.

Mulla on ihan mielettömiä ihmisiä mun ympärillä, sellaisia jotka saavat mut tuntemaan itseni hyväksi ihmiseksi ja jotka tuovat mustakin ne parhaat puolet esiin. Olen seurannut näitä ihmisiä ja pistänyt merkille tietynlaisia yhdistäviä piirteitä, jotka saavat muut tuntemaan itsensä heidän seurassaan arvokkaaksi. Olen pyrkinyt myös itse kiinnittämään näihin asioihin huomiota, kun olen muiden seurassa.

Sen sijaan että läyhäisin taas kiusaamisesta, ajattelin listata muutamia asioita, jotka saavat varmasti muut voimaan seurassasi paremmin sekä millä saa muille paremman mielen!

  1. Kuuntele! Liian moni on niin kesittynyt kertomaan vain omista asioistaan sekä keskustelemaan vain vastaakseen oman mielipiteensä, että sivuuttavat täysin muiden mielipiteet ja tunteet sekä ajatukset. Jos joku haluaa kertoa sulle jotain henkilökohtaista, kokemuksen, ajatuksen tai tunteen niin keskity kuuntelemaan asia, kysy ja kommentoi ja vasta sitten kerro omasta vastaavasta kokemuksestasi tai tunteestasi, jos sellainen löytyy.
  2. Ole läsnä! Yhä harvempi pysähtyy kohtaamaan ihmisiä. Silmiin ei katsota, moikataan ohimennen sekä vaihdetaan kuulumiset lennosta. Vaikka vietettäisiinkin aikaa saman pöydän ääressä, on se usein puhelimen selailua, toisella korvalla kuuntelua ja hajamielistä kommunikointia. On jopa hieman hämmentävää, jos joku oikeasti on läsnä, katsoo silmiin, kuuntelee ja on kiinnostunut keskustelemaan sun kanssa.
  3. Sano jotain kivaa toiselle! Ihan mitä vaan; kehu hyvää suoritusta työssä tai urheilussa, vaatetta, tyyliä, hymyä, silmiä, mitä tahansa. Kehuminen ei koskaan ole meiltä pois ja saattaa olla jollekkin päivän tai jopa viikon kohokohta.
  4. Rohkaise muita! Mun mielestä naisten pitäisi enemmän puolustaa muita naisia, rohkaista heitä tekemään asioita, erottumaan ja olemaan vahvoja sen sijaan, että dumataan jos joku uskaltaa kokeilla siipiään, sanoa mielipiteensä ääneen tai on erilainen. Positiivisuus tarttuu, jos joku muu puhuu hyvää muista, usein muutkin havahtuvat siihen, että itseasiassa siitä tulee itsellekkin parempi fiilis, kun rohkaisee ja tukee muita.
  5.  Hyväksy itsesi! Vain rakastamalla itseään ja hyväksymällä itsensä on helppo myös rakastaa muita ja hyväksyä muut. Ihminen joka on epävarma itsestään tai ei pidä itsestään, hyökkää myös muita kohti, sillä hyökkäys on paras puolustus.
  6. Zenit kohdilleen! Kiinnitä huomiota ystäviisi ja läheisiin ihmisiin; millainen energia lähipiirissäsi on, rohkaiseeko ympäristösi kasvamaan ihmisenä ja viekö se sinua positiivisella asenteella eteenpäin elämässä? Voitko hyvin heidän seurassaan? Nämä asiat vaikuttavat suuresti myös omaan asenteeseen sekä sen kautta siihen, millaista energiaa ja asennetta susta huokuu muille; irtoaako susta positiivista energiaa, vai vietkö koko huoneesta hapen muiltakin negatiivisuudellasi?

 

 

Siinä on muutama seikka joihin voi kiinnittää huomiota kun on muiden kanssa. Vaikka olisit lähtökohtaisesti ujo tai ”huono seurustelija” ja läsnäolo, silmiin katsominen, muista kiinnostuminen ja positiivisuus tuntuisivat vierailta, ei niin luontevilta ja epämukavilta asioilta, niin suosittelen kuitenkin kokeilemaan niihin panostamista. Huomaat varmasti miten ihmiset ilahtuvat näistä pienistäkin eleistä ja pian ne luonnistuvatkin sulta automaattisesti, sillä haluat jatkossakin olla enemmän läsnä ihmisten kanssa, sillä usein myös itsekin saa hyvän mielen ja parempaa kohtelua muilta takaisin.

Boy Meets Girl vaatemallisto rantautui Suomen markkinoille viimeviikon torstaina ja malliston löydät Prismoista. Aika makee juttu Prismalle, sillä merkkiä myydään myös New Yorkin Macy’s- ja Nordstrom-tavarataloissa sekä Pariisin legendaarisessa Colette-konseptiliikkeessä, jota suosivat trendien edelläkävijät. 

F*CK BULLIES !

 


[mittaustagi]

Moikka!

Kesä pitäisi nyt oikeasti ilmeisesti hyvästellä, sillä eilisten havaintojeni perusteella ilmat ovat kylmenneet ja illat pimentyneet. Eilen lenkillä piti olla jo pitkähihaisen lisäksi paksumpi tuulitakki päällä sekä illalla olin aivan ihmeissäni siitä, miten pimeää ulkona oli. Yritän ajatella positiivisesti, odotella kynttiläkautta ja tunnelmallisia syysiltoja, mutta kyllä kesää tulee aina yhtä iso ikävä. Miksi se menee aina niin nopeasti?

Mä olen ennenkin kertonut kaupallisesta yhteistyöstäni FitLinen kanssa ja olen koko tähän astisen vuoden raahannut niiden tuotteita jokaisessa reissussa ja treenissä mukanani niin paljon, että frenditkin ovat jo tottuneet kinuamaan multa aamuvitskut reissuissa. Mulla ei ala yksikään aamu enää ilman FitLinen tuotteita ja voisin sanoa olevani ensimmäistä kertaa elämässäni jollain positiivisella tapaa koukussa vitamiineihin.

On niin helppoa aamulla avata valmiit pussit ja sekoittaa veteen. Alussa käytin ainoastaan FitLinen Activizea sekä FitLinen Restoratea, jotka auttavat jaksamisessa sekä palautumisessa, mutta nyt olen ottanut päivittäiseen käyttöön mukaan myös FitLinen Basics jauheen sekä nyt kuurina D-Drinkin.

(Lue aikaisemmasta postauksestani mm. Restoraten ja Activizen vaikutuksista sekä sisällöstä!)

FitLine Basics sisältää runsaasti C- ja E-vitamiinia sekä seleeniä. E- ja C-vitamiini edistävät solujen suojaamista hapettumisstressiltä. Seleeni ja C-vitamiini lisää raudan imeytymistä sekä edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.

FitLine D-Drink on monipuolinen ja maistuva ratkaisu, joka tukee maksan normaalia toimintaa ja aineenvaihduntaa. Huomaathan kuitenkin, että D-Drinkin saa suositusten mukaan tehdä vain kahdesti vuodessa kuurina, joten tätä ei tule nauttia jokapäiväisenä lisäravinteena. 

Mulla on hassuna tapana sekoittaa aina kaikki yhteen ja samaan juomaan. Tuotteet ovat maultaan hyviä ja niitä on senkin vuoksi kiva mixailla sekä juoda. Joka aamuisesta vitamiini drinksusta on tullut mulle yksi aamun kohokohtia. Huomaathan, että Activize sisältää ainesosien mukana tuomaa sokeria, mikä tuo juomaan kivan makeuden. Tuotteiden glykeeminen indeksi on kuitenkin alle 55 , eli myös diabeetikoiden on turvallista käyttää tuotteita. 

FitLinen tuotteet toimivat hyvinä lisäravinteina terveellisen ruokavalion tueksi. Mahdollisimman monipuolinen ravitsemus on kaiken perusta ja nämä ovat siihen täydellinen tukipaketti, sillä harva saa kuitenkaan päivittäin ruoasta kaikkea tarvittavaa, jotta jaksetaan läpi kaamoksen ja pysytään mahdollisimman energisinä ja terveinä.

VAIKUTUKSIA?

Tuotteiden käytön vaikutuksia on mun mielestä ollut monia! Olen pysynyt mielestäni suhteellisen terveenä ja virkeänä koko vuoden. Sen lisäksi unenlaatuni on parantunut huimasti, en esimerkiksi enää heräile yöllä, vaan nukun koko yön sitkeästi putkeen. Unen huono laatu on ollut mulle pian 3 vuotta iso ongelma ja olen kärsinyt heräilystä sekä unettomuudesta pitkään, joten hyvät unet eivät ole mulle mikään itsestään selvyys ja arvostan niitä älyttömästi. Näiden lisäksi mun kynnet, ripset ja hiukset ovat selvästi vahvistuneet, mihin saattaa olla syynä Activizen sisältämä biotiini. Aineenvaihduntani rullaa täydellisesti ja keho voi mielestäni hyvin. Kaikkeen tietenkin liittyy myös lisäravinteiden lisäksi puhdas ja monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta sekä hyvistä unista huolehtiminen.

KILPAILU

Järjestän lukijoilleni jälleen kerran kilpailun, jossa voit voittaa FitLinen tuotepaketin! Sen lisäksi arvon 3 x FitLinen shakerin vastaajien kesken.

Kerro mulle mihin asiaan kaipaisit lisäravinteilla boostausta; kuten esimerkiksi uneen ja sen laadun parantamiseen, aineenvaihduntaan, ihon hyvinvointiin, jaksamiseen ja energiatasoihin, hormonitoimintaan, palautumiseen tai vaikkapa vastustuskykyyn ja missä asiassa toivoisit FitLinen lisäravinteiden edistävän sun hyvinvointia?

Kilpailu on viikon käynnissä (24-31.8) ja tarkemmat säännöt kilpailuun löydät täältä: http://saannot.indiedays.com/2017/01/13/fitline-arvonnan-saannot/


Moikka!

Avasin tänään aamulla blogini ja luin kolme ensimmäistä uusinta kommenttia blogistani. Mun sydän meinas räjähtää siitä miten ihania kommentteja täällä odotti; jokainen oli niin positiivinen, aidosti välittävä ja täynnä mieletöntä hyvyyttä.

Käsittelin edellisessä postauksessani vihaamista, sillä olin jotenkin todella surullinen kaikesta negatiivisesta mitä olin muista ja itsestäni saanut kuulla sekä lukea ja koin tarpeelliseksi hieman purkaa ajatuksiani. Se tekee aina hyvää sanoa ääneen miltä mikäkin tuntuu ja nyt mulla on taas kevyt fiilis sekä sellainen olo että aivan sama; täällä on onneksi niin paljon vilpitöntä hyvää ja niin ihania ihmisiä, että kyllä se hyvyys edelleenkin voittaa aina! <3

Mulla on muutenkin tosi hyvä ja positiivinen fiilis tulevasta syksystä. Oon innoissani siitä että jengi on taas täysillä duunien parissa, kokoajan tulee uusia kivoja juttuja ja prokkiksia eteen.

Meille on tulossa FitNetille paljon uusia valmennuksia sekä aivan huikeita ja inspiroivia, uusia valmentajia! Lisäksi mulla alkaa kohta uusi duuni tv-juontojen parissa ja eilen kävin palaveeraamassa mahdollisista uusista, markkinointiin liittyvistä työkuvioista.

Uusia juttuja ja prokkiksia on aina kiva tehdä, sillä niissä oppii uusia asioita, tutustuu uusiin ihmisiin ja saa lisää työkokemusta. Mä olen kokenut itseni aina ujoksi ihmiseksi, mutta mun ”työminä” ottaa joka kerta uudet haasteet innolla vastaan.

Housut, paita ja korvikset Zarasta. 

Lisäksi mä oon alottamassa uutta harrastusta salin ja lenkkeilyn rinnalle, ettekä ikinä arvaa mitä! Mä aijon aloittaa Salsa tanssin ja mulla on lauantaina jo ensimmäiset tanssitunnit. Tanssin aloitan tanssikoulu BailaBailassa ja oon aivan supermega innoissani! Ens kesänä vedän muuten despacitot ihan pro:na salsaten ;) Onko täällä ketään lukijoita, jotka ovat harrastaneet salsaa tai lattari tansseja? Olen niin pitkään halunnut aloittaa tanssimisen harrastuksena ja hauskana tapana liikkua ja nyt mulla on sellainen fiilis että rohkeasti vaan kohti uusia lajikokemuksia. Mulla on mun mielestä (niinkuin varmaan jokaisella on ainakin omasta mielestään…) ihan hyvin liikkuva lantio ja rytmitaju, mutta saa nähdä kuinka avuton loppujenlopuksi olenkaan. Kaikesta huolimatta tulee varmasti ihan huippu hauskaa!

Tänään äiti tulee pitkästä aikaa kylään mun luo muutamaksi päiväksi, joten koko aamupäivä menee siihen, että saan työt valmiiksi ennen äidin tuloa. Torstai ja perjantai menee kuvauksien parissa, viikonlopun tanssitunteja en malta millään odottaa ja maanantai alkaa taas kuvauksilla.

Eiköhän startata syksy hyvillä energioilla ja fiiliksillä!

 


Heippa!

Se olis vähä niinku kesä nyt vietetty ja pikku hiljaa paluu arkeen, pimeisiin ja kylmiin iltoihin. Suomen kesä on niin lyhyt, että mä en ole edes kunnolla vielä tajunnut sen alkaneenkaan kun se jo loppuu. Paljon jäi taas tekemättä, mutta paljon tuli myös touhuttua.

Vaikka oonkin kesän lapsi niin oon aina kuitenkin tykännyt myös syksystä ja varsinkin siitä, että ihmiset palaavat duunien pariin ja asiat tehostuvat.

Mulla on tässä muutamassa kuukaudessa tullut aika isoja valintoja ja muutoksia eri osa-alueilla elämää. Itselleni nämä valinnat ja muutokset ovat olleet ihan mielettömän siistejä mahdollisuuksia ja onnellisia asioita. Toki aina suuria valintoja tehdessä jännittää ja jos olisin mukavuudenhaluinen, olisi toki helpompaa jatkaa ja kulkea aina sitä samaa, turvallista polkua, mutta mä oon aina edustanut sitä toista puolta.

Mä lupaan seuraavan kuukauden sisällä avata näitä uusia juttuja lisää, kun aletaan konkreettisesti touhuamaan niiden parissa.

Mistä mä kuitenkin halusin kirjottaa on näistä todella erikoisista olettamuksista ja mielipiteistä, joihin olen törmännyt erityisen paljon viimeaikoina. Nämä eivät koske pelkästään mua, vaan kaikkia mun kanssa jollain tapaa samalla alalla olevia ihmisiä ja oikeastaan vain niitä naispuolisia. Oon ihmetellyt tätä asiaa ikuisesti ja tämä on varmasti aihe, jota säännöllisesti käsitellään ja ikuisesti ihmetellään. Tämä on myös se aihe, mistä ei vain saisi välittää, mutta aina välillä on hyvä kyseenalaistaa asioita joita kuulee ja lukee.

Mua kiinnostaisi erityisen paljon tietää, mistä johtuu, että naiset jotka ovat media-alalla, bloggaavat, vloggaavat tai tekevät töitä markkinoinnin ja sosiaalisen median parissa, ovat automaattisesti ylimielisiä, inhottavia ja kevytkenkäisiä? Ollaanko me oikeasti niin paljon huonompia ihmisiä, vaiko vain helppoja arvostelun kohteita, sillä olemme esillä ja työskentelemme osittain julkisesti?

Mielenkiintoista asiasta tekee sen, että jos on itse niin paljon parempi; koulutetumpi, menestyneempi, älykkäämpi ja ilmeisesti myös motiiveiltaan sekä tavoitteiltaan elämässä niin paljon korkeammalla, että on varaa haukkua muita, niin miten voi kuitenkin käyttäytyä täysin päinvastoin kaikkea mikä edustaa esimerkiksi älykkyyttä, onnellisuutta tai hyvyyttä ihmisessä? Kyllä jokainen älykäs, 2017-luvulla elävä, itseensä tyytyväinen oleva ihminen tietää, että muiden ihmisten vihaaminen on täysin heijastus omista, henkilökohtaisista ongelmista sekä epävarmuudesta itseään kohtaan. Ja vaikka joku olisikin epämiellyttävä ihminen tai käyttäytyisi kyseenalaisesti, ei itsensä kanssa sujut oleva ihminen jaksa vaivautua tuhlaamaan aikaansa sellaisen tyypin haukkumiseen, sillä se tuskin vie häntä millään tasolla eteenpäin tai pitäisi liikuttaa sen enempää.

Uskallan väittää, että jokainen meistä osittain tai kokonaan julkisesti työskentelevistä on saanut kuunnella jokaisesta pienemmästäkin viastaan, virheestään tai pelkästään ulkonäöstään niin paljon kritiikkiä sekä arvostelua, että vaikka oltaisiin kuinka pahoja ihmisiä, ei koskaan pystyttäisi satuttamaan ihmisiä samalla mitalla takaisin, eikä varmasti halutakkaan. Näin mä ainakin toivon. Me tiedetään miltä tuntuu, kun sut tuomitaan ja sun jokaista solua arvostellaan, asioita liioitellaan, valehdellaan ja keksitään, teit sä sitten mitä tahansa.

Se että joku ei oo niinkuin sä, käy samaa koulutusta kun sä, valitse samaa polkua uralla kun sä, käytä sitä samaa hiusmallia kun sä, meikkaa erilailla kun sä tai haluaa tehdä eri asioita erilailla kun sä, ei tee siitä huonompaa ihmistä kun sä. Seuraavan kerran kun haukut tuntematonta tyttöä huoraksi tai arvostelet sitä vain, koska se ei mee sun kanssa siihen samaan muottiin, niin tsekkaa peiliin ensin. Mä lyön vetoa, että se tyttö ei ikinä haukkuis sua miksikään tai arvostelis sua vaikka ei ymmärtäis sua tai sun valintoja elämässä lainkaan.

Mä en ole vihainen vain itseni vuoksi, vaan lähinnä kaikkien mimmien puolesta, jotka eivät ole tehneet mitään ansaitseekseen näitä kummallisia väitöksiä, olettamuksia ja syytöksiä. Vihaaminen ei koskaan lopu, päinvastoin, se tuntuu vain kasvavan sen ansiosta, että nykyään sä voit sanoa ja väittää mitä tahansa nimettömänä. Ens kerralla kun päätät haukkua jotain toista mimmiä, niin älä ainakaan tee sitä sillä asenteella, että sulla ois itselläsi siihen varaa, koska sulla ei ole.

 

Niinkuin jo alussa kirjoitin, tiedän että vihaaminen ei lopu kulumallakaan, mutta haluan tuoda asiaa esille sen vuoksi, että olen itsekin ollut joskus lapsellinen teini, enkä aina nähnyt sitä, miten muiden arvostelu toi mulle itselle pahaa mieltä ja oli lähes aina ainoastaan omien ongelmien purkamista muihin.

Sillon olisin mielelläni lukenut jonkun tekstejä aiheesta ja ymmärtänyt katsoa peiliin ja tutkia syitä sille, mikä saa mut sanomaan pahaa toisesta? Näitä on hyvä miettiä ja niiden asioiden ymmärtäminen on varmasti itsellekin askel pelkästään positiivisempaan suuntaan ja varsinkin parempaan fiilikseen itsensä kanssa.