*Yhteistyössä Fitnet.fi

Jlo voi jo huomattavasti paremmin. Tänään kirmaili jo ulkona innostuneena, vaikkakin yritän itse pitää sen pikku adhd:n levossa vaikka väkisin. Noin aktiiviselle koiralle on hyvin varmasti vaikeaa  ottaa rauhallisesti ja tulee itsellekin paha mieli, kun aamulla lätee pidemmälle lenkille ilman parasta lenkkiystävää <3.

14492598_10153930612615794_4727597813255886960_n

Tämän Jlon keissin lisäksi huomaan että meinaan olla ajoittain aivan loppu. Herääminen on yhtäkkiä paljon vaikeampaa ja voisin heti herättyäni vain kömpiä sänkyyn takaisin ja nukkua siellä päiviä, ehkä viikkoja. Positiivista on se, että olen nukkunut todella sikeästi ja uni tulee heti sänkyyn mentäessä.

Se on tämä syksy taas ! Vuodenaika vaihtuu taas ja yhtäkkinen pimeys ja ilmastonmuutos saa kropan sekä mielen sekaisin. Koska on yö ja koska päivä?

Oon aika varma siitä, että jos väkisin jaksaa olla reipas jokavuotista syysväsymystä vastaan, niin loppujenlopuksi pääsee paljon helpommalla. Aamulla vain ylös, ulos ja lenkille; raikkaan ilman vaikutus jaksaa hämmästyttää aina! Lisäksi jos sulta löytyy esimerkiksi kirkasvalolamppu kotoa, niin se vaan päälle.

Huomaan myös, että mulla on erityisen paljon makeannälkää, johtuen pimeydestä ja syksyn tuomasta väsymyksesta. Pahinta mitä voi syksyllä tehdä on jäädä masistelemaan sohvan pohjalle ja alkaa mussuttamaan jotain karkkia. Siitä ei seuraa kuin vain vielä kymmenen kertaisesti masentuneempi ja tunkkaisempi olo.

Mä itse aijon ottaaa vielä ulkotreeneistä kaiken irti aerobisten osalta niin kauan kun ihania syyskelejä ja aurinkoa riittää. Nyt täytyy juosta, tehdä kuntopiiriä ja nauttia kauniista maisemista  niin kauan kuin voi. Talvella ehtii sitten juosta niillä juoksumatoilla kyllästymiseen saakka.

14449895_10153930974965794_2470487417322772758_n

Salillakin oon jaksanut käydä. Välillä joutuu vähän raahautumaan iltaisin kun pimeys alkaa väsyttämään, mutta koskaan ei kyllä joudu lähtemään sillä fiiliksellä, että miks piti mennä. Painoa en oo hetkeen tsekannut, mutta mulla on vahvasti sellainen fiilis että rasva on palanut ja eteenpäin mennään.

On se kumma miten silmä tottuu omalle kunnolle. Tänään ennen treenejä mietin että vitsi kun näytän taas niin nesteiseltä, johtuen varmasti J’Lon voinnin stressaamisesta, mutta salilla taas katselin peilistä, että oho, ompas taas menty kivasti eteenpäin. Siks suosittelenkin kaikille, että ottaakaa niitä kuvia itsestänne ihan itseänne varten. Silmä sokeutuu aina eikä omia muutoksia näe. Vaikka paino ei muuttuisikaan, kehonkoostumus menee varmasti kokoajan eteenpäin ohjeita noudattaessa.

ps. Jos sulla on tarvetta valmentajan tuelle, tehokkaille treeni-ja ruokavalioille niin tsekkaa ihmeessä fitnet.fi sivuston valmennukset, jossa meidän valkut auttavat sut läpi sun valmennuksen ja jonka avulla opit samalla täysin uudenlaisen elämäntavan ! Ohjelmat ovat super edullisia laatuun ja tarjontaan nähden, sillä mitään ei tarvitse 100% osata tai tehdä ilman apua. Saat käyttöösi kattavan liikepankin, valmentajamme sekä forumeilla vertaistuen, hauskoja ideoita, reseptejä ja motivaatiota muilta treenaajilta!

Nyt tsempataan ja treenataan syysväsymys ja kaamosväsymys hiljaisiksi!

14523182_10154775201619928_6605445516420158209_n

 


Kyllä. En ainakaan tämän päiväisen perusteella. Jlo on kipeenä ja oon aivan rikki ja poikki huolesta, seuraan sen jokaista liikettä ja pakko perua kaikki menemiset, koska ei voi jättää hetkeksikään yksin. Kaupassa uskalsin käydä.

Olen miettinyt monesti, että miten ylihuolehtivainen äiti mä varmasti olisin. Muistan kun mun pikkuveli oli 17 – vuotiaana Helsingissä kaverinsa kanssa ja saattelin heidät noin 500m päähän heidän hotellista, josta lupasivat kävellä suoraan kohteeseen.

Muistan vieläkin miten mun suojeluvaistot vaan jylläsivät ja olin aivan hermostunut jo siitä, että kaksi 17 – vutotiasta (?!?!?! mä asuin ulkomailla YKSIN tuon ikäisenä…) kävelevät 500m kahdestaan hotellille. Mitä jos jotain sattuu matkalla?

14519783_10153926174370794_2114921068202732428_n

Mä oon niin yliherkkä ja suojelevainen että alan melkein itkemään pelkästään ajatuksesta, että J’Lo:lla olisi mikään asia huonosti.  Ei ole montaa päivää siitä, kun viimeksi lenkillä mietin että en ikinä kestäisi jos tälle pienelle possulle tapahtuisi jotain.

J’Lo käyttäytyi viimeyön todella vaikeasti, väänsi ja käänsi ja märisi kokoajan jotain. Aamulla kun piti lähteä lenkille, huomasin että se on jotenkin kipeän olonen, joten soitin samantien lääkäriin ja otin neidon kantoon ja lähdimme kohti lääkäriä. On muuten yllättävän painava pötkö. :D

Ranskanbulldogit ei näytä kipua lähes lainkaan, joten on hyvin vaikeaa sanoa mikä vaivaa. Tyttö röngteniin, muutamat testit ja nyt ollaan kotona odottelemassa että saadaan lääkäriltä soittoa. Olen stressannut tätä niin paljon sekä samalla yrittänyt pysytellä rauhallisena, heti kotiin päästyäni mulle iski joku ihme mahakipukohtaus ja samaan aikaan puhkesi ihan hirveä migreeni, joka kesti melkein 6 tuntia putkeen.

14479775_10153926240990794_4885620340672486663_n

Mitähän siitä oikeasti tulisi, jos mä olisin äiti? Asettaisin varmasti jonkun mikrosirut mun lapsiin jonka kautta voin seurata niitä 24/7, koska oon just se tyyppi joka saa kohtauksen jos puhelimeen ei vastata heti, ollaan ulkona liian myöhään tai ei kerrota KAIKKEA rehellisesti, jotta pystyn olemaan mahdollisimman kartalla kokoajan kaikesta. Musta tulis vähintäänkin hullu ja tukehduttaisin mun lapset mun ylisuojeluvaistoillani. Tiedän, etten voi 100% kontrolloida kaikkea toisen ihmisen elämässä, joten päätyisin vähintäänkin jonnekkin laitokseen siitä stressin ja huolehtimisen määrästä.


Kirjoitan tätä sunnuntai iltana, mutta julkaisen maanantaina, joten saatan kertoa tekstissä päivästä muodossa ”tänään”, jolla tarkoitan sunnuntaita.

Sain tänään Rosan ensimmäistä kertaa salille seuraksi. En ole pitkään aikaan treenannut kenenkään kanssa. Mä olen todella nipo siitä, että mä saan tehdä mun treenin just eikä sinnepäin. Suostun usein treenaamaan vain joko ”ammattilaisten” kanssa tai kisaajien, sillä yleensä meininki on samoilla leveleillä ja treeni otetaan tosissaan. Enkä väitä, etteikö harrastelija tai satunnaisesti kävijä treenaisi tosissaan treeninsä, mutta lähtökohta on varmasti eri, tietenkin.

Moni varmasti laiminlöisi mut todella hämäräksi hiippariksi salilla jos sattuisi näkemään. Mulla pauhaa musiikki aina aivan täysillä, lippis on tungettu hemmetin syvälle päähän rajaamaan näkökenttää ja jos vain mahdollista, siihen vielä mielellään tungettu huppu päälle. Mä en todellakaan ole niitä mimmejä, jotka ovat salilla niissä piukoissa ja paljastavissa vaatteissa, tai muutenkaan halua minkäänlaista huomiota. Mitä isommat vaatteet ja mitä paremmin ne rajaa mun näkökentän sekä kaiken ylimääräisen, sitä parempi.

Sen lisäksi mulla on todella huono näkö, eli en ikinä tunnista ketään, vaan tuijotan heiluttavaa ihmistä hölmistyneenä toiselta puolelta salia. :D

img_5146

Haluan sen tietyn rauhan treenaamiseen, jotta voin uppoutua täysin omaan maailmaani ja keskittyä treeniin. Psyykkailen itseäni monella eri tapaa ja musiikki on yksi tärkeimpiä työkaluja siinä; nostan adrenaliinitasoa voimakkaalla, jopa vähän pelottavalla ja uhkaavalla musiikilla, jotta pystyn kovempiin suorituksiin esimerkiksi kyykyssä. Olen oppinut tähän tilaan pääsyn eräältä tyypiltä ja olenkin siitä hänelle todella kiitollinen, ilman sitä jäisi moni treeni puolitiehen.

Jos siis joku tulee joskus vaikkapa kesken sarjan puhumaan mulle, niin se jotenkin kirpaisee henkisesti, aivan kuin joku tulisi täysin eri ulottuvuudesta hajottamaan mun hieman agressiivisen ja primitiivisen taistelumielentilan. :D Kesken sarjan tökkiminen olkapäähän tuntuu henkisesti lähes samalta miltä tuntuu kun potkaisee varpaan kaapin reunaan. Vittumainen kirpaisu.

Mun mielestä salin etikettisäännöt tulee aina muistaa; kuulokkeet päässä – älä häiritse, kuulokkeet puoliksi – saa koputtaa olkapäähän, kuulokkeet pois päästä – saa jutella, mutta ei koskaan kesken sarjan.

14344892_10153884571090794_6584676483962156651_nNo tänään otin sitten Rosan mukaan salille. Mun ei pitänyt edes treenata, joten yks treeni vähän sinnepäin ei ketään haittaa! Ja meillä oli aivan törkeen hauskaa. Meinattiin kuolla nauruun ja oltiin varmasti juuri niitä todella ärsyttäviä tyyppejä naurukohtausten ja pelleilyjemme kanssa. Parodioitiin kumman kaata ja melkein tiputtiin porraskoneilta nauramisen vuoksi.

Kyllä sen itsekin tiedostaa, että on aika hemmetin ärsyttävää kun jotkut nauravat ja sekoilevat treenin yhteydessä, jos sulla itsellä on hyvä treeni menossa ja yrität keskittyä siihen. Tää on yks syy miks mä aina rajaan mun näkö- ja kuuloaistit ulkopuolelta, jotta mikään ei häiritse mua.

Alettiin miettimään että mikä siinä naurussa muuten niin paljon ärsyttää? Kaikki me varmasti voidaan myöntää että joskus joku kikattava tyttölauma tai duo on ärsyttänyt aivan mielettömästi, vaikka ihana ja iloinen asiahan nauraminen on. Joskus se tarttuu positiivisesti muihinkin, mutta varsinkin kuntosali on paikka, jossa ei hirveesti mielellään huudeta, sekoilla ja naureta. :D

Onko mun lukijoilla omakohtaisia kokemuksia siitä, kun jokin kikattava tyttöduo/lauma on ärsyttänyt oikein kunnolla? :D


Taas on se aika vuodesta kun kisakuume nostaa päätään. Haistan itseruskettavan ja kuivatusviinin nenässäni, sekä muistelen sitä jännitystä lavan takana. Oi että se on ihanaa! Just eilen haaveilin ääneen kisaamisesta, johon kaveri tokaisi että no miks et kisaa? Harva ymmärtää miten kokopäiväistä työtä se vaatii, se vie päivästä vähintään treenien osalta 3-4 tuntia, sekä dieetin energialevelit ja lopussa jopa pään toiminen ei ole sitä parasta, varsinkaan jos on itse vastuussa omasta elannostaan yrittäjänä. Nostan hattua kaikille, mutta erityisesti äideille ja kokonaispäiväisille yrittäjille, jotka sinne lavalle nousevat!

Treeniselfieitä pitkästä aikaa. <3

Treeniselfieitä pitkästä aikaa. <3

Millaista mun arki on tällä hetkellä? Sen lisäksi että mulla on tämä blogielämä johon kuuluu paljon tapahtumia, yhteistöitä, sähköposteja, kuvaamista, editointia ja tekstin luomista, vuorovaikutusta lukijoiden kanssa, aktiivisuus somevaikuttajana, treenielämä, henkilökohtainen valmentaminen, fitnet.fi:n toimitusjohtajana oleminen(kehitys,kuvaukset, valmennus,työntekijät,sähköpostit…), kaikki muut kuvaukset & milloin minkäkinlainen mediatyö (esimerkiksi ensiviikolla 2 kuvaukset, yksi ohjelmavierailu), sähköpostit, niin olen myös osakkaana järjestämässä ensi vuoden tammikuulle hyvin isoa ja monimuotoista messutapahtumaa, jossa (JUMALLLLLAUTA MIKÄ ALA) ei sitten työtä puutu :D Viikon päästä alamme myös kuvaamaan aivan älyttömän siistiä formaattia LOOPin kanssa, mikä vie kyllä oman aikansa ja energiansa. Sen lisäksi tulolla olisi muutamia tv-studiolla tehtäviä infomercial kuvauksia. Nyt alkaa muutama prokkis Youtuben puolella, joka vaatii myös kuvaustunteja, editointia….Kyllä tässä päivät mukavasti täyttyy, ei ole tekemisestä pulaa. Sen lisäksi mun pitäisi päästä tekemään muutama työreissu ulkomaille, jonne mua jo hoputetaan.

Sitten mulla on (ainakin pitäisi olla) myös muu elämä, kuten perhe, kaverit, kodinhoito ja JLO <3.

Menoja ja tekemistä kun listaa niin tulee vähän hullu olo, mutta onneksi suurinosa hommista ovat myös projekti luontaisia ja niitähän mä rakastan. Välillä on iisimpää, välillä kiireisempää ja kesät ovat usein niitä aikoja, kun saa töiden osalta levähtää. Olin syksyn alkaessa todella innoissani siitä, että yritykset heräilevät, ihmiset aktiivistuvat ja saa alkaa taas painamaan hommia kunnolla.

14368798_10153915261660794_7245366704170901696_n

Treenejä on keritty vetämään tällä viikolla 4 salia, 4 aamulenkkiä, 2 HIIT treeniä ja tänään suunnittelin pitää kokonaisen lepopäivän. Suunnitelmana oli alunperin vetää aamulla kuntopiiri, mutta mulla on hieman kurkku kipeänä, joten katsotaan sen mukaan, menenkö vai tuleeko tänään totaalilepo. Kymmenen treeniä on jo ihan kiitettävä määrä offilla, mutta jos olisin kisadieetillä, lisäisin tuohon listaan ensinnäkin tehoja tuplasti aamulenkkeihin, kalenteriin tulisi vähintään 1 salitreeni sekä aamutreeni lisää ja ainakin 1 x HIIT kylkeen vielä. Lisäksi esiintyminen ja sen harjoittelu sekä kehonhuolto tulisivat kalenteriin. Unirytmi pitäisi myös saada ehdottomasti kuntoon ennenkuin kisadieetille voi edes harkita lähtevänsä.

Valitettavasti kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan ja mun täytyy priorisoida ne tärkeimmät asiat elämässäni ja tällä hetkellä mun treenit kulkevat niin hyvin; kokoajan mennään hitaasti, mutta varmasti kohti tavotteita. Olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen treenitilanteeseen enkä halua kehittää treenaamisesta itselleni stressitekijää, kun se on niitä ainoita asioita joista saan tällähetkellä puhtia arjen pyörittämiseen ja jaksamiseen.

14440991_10153915348585794_6430616118326030409_n

Vaikka fitness elämäntapana on mulle tavallaan myös duunia, niin tällä hetkellä haluan pitää sen asiana, joka kantaa mua eteenpäin, eikä stressaa mua tai tunnu työltä. Mä viihdyn mun kehossa, mulla on hyvä olla, kunto on palannut takaisin ja voimatasot sen mukana. Lihakset ovat saaneet pyöreytensä takaisin ja jaksan taas treenata kunnolla. Mikä on kuitenkin ihaninta; odotan treenejä joka päivä! 

Kun treeni-ilon ja terveyden kadottaa hetkeksi, osaa sitä arvostaa taas aivan eri tavalla. Valitettavasti me ihmiset opitaan usein vasta arvostamaan tiettyjä asioita, kun niitä ollaan meiltä viemässä.

14433215_10153915400550794_5245376076999122102_n

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta juurikin niin hullu, että jos multa rehellisesti kysyttäisiin, niin varmasti lähtisin kisadieetille jos ympärilläni ei olisi ihmisiä takomassa järkeä päähäni :D


Moikka!

On ollut kyllä aivan todella mielenkiintoinen viikko. Niin kiire kokoajan, että myönnetään ruokailun jääneen hyvin epäsäännölliseksi, mikä on multa outoa. Eilenkin kerkesin syömään aamupalan klo 15 ja sen jälkeen uudelleen vasta illalla treenien jälkeen, noin kello 20-21 välillä. Todella huono juttu. Sama homma oli sitä edeltävänä päivänä. Päivät on menneet sekunnissa ohi ja silti tuntuu ettei oikein mitään saanut taaskaan aikaiseksi.

Huppari : BilleBeino

Huppari : BilleBeino. Lasit: Celine. Kengät ja housut: Adidas

Nukuin myös maanantaina ensimmäistä kertaa vuosiin pommiin ja heräsin siihen, kun Jussi oli tulossa hakemaan mua palaveriin ja soitteli että on vartin päästä alhaalla. Äkkiä ylös ja jonkinlainen inhimillinen look päälle.

Mikä tässä nyt sitten mättää?  No mun unirytmi on aivan sekaisin ! Oon iltaisin aina aivan törkeän väsynyt ja salilta kotiin köpötellessäni (raahautuessani) haaveilen jo nukkumaan menosta. Kuitenkin mun on pakko lenkittää vielä JLO, tehdä ruokaa ja töitä; jos ei kotitöitä niin kunnin töitä ja kun kello lähestyy 23-00, niin jokin sisäinen monsteri mun sisällä on sillä välin herännyt ja yhtäkkiä olenkin täynnä energiaa. Voisin tehdä koko yön töitä ja kehitellä vaikka mitä.

Joku neljättä vuotta psykologiksi opiskeleva diagnosoi mulle jonkin persoonallisuushäiriön juuri mun blogiin, joten oliskohan tällä jotain tekemistä sen kanssa?

Tiedän, että olen iltaisin luovimmillani ja tekisin silloin kaiken kaikista tehokkaiten, mutta valitettavasti töiden puolesta se ei sovi, että valvon yömyöhään ja herään myös aamulla normaalien ihmisiten aikatauluihin sovittuihin menoihin. Kun kahdeksaa tuntia ei pysty nukkumaan kolmessa tunnissa, eikä yhteiskunta valitettavasti suostu taipumaan siihenkään, että meikäläinen heräilisi kun muut pääsee duunista ja päinvastoin.

Processed with Snapseed.

 

Eniten ärsyttää kyllä se, että missä vaiheessa nukkumisesta tuli mulle joku ongelma. Olin ennen maailman parhain nukkumaan; millon vain, missä vain, vaikka kuinka monta päivää tahansa putkeen! Yli vuoden unettomuuden ja uniongelmien ansiosta mulle on tullut jopa pieni pelko unen saamista kohtaan ja tällainen muutamankin päivän unirytmin sekoittuminen saa mun stressikäyrät kattoon. Sen lisäksi olen ilmeisesti nykyään ihminen, joka nukkuu sitä vähemmän mitä väsyneempi on. Kyllä ärsyttää. Ja nyt varsinkin kun mulla on ollut pitkään aivan mielettömän hyvät rytmit. Tai ainakin nyt muutaman kuukauden. :D Tavallaan voisinkin elää hieman omaa rytmiä, mutta kun se ihan selvästi vaikuttaa mun mielialaan. Petyn itseeni ja ahdistun väsymyksen, pitkään nukkumisen ja valvomisen kombinaatiosta joten nyt on pakko tehdä asialle jotain. Tänään lupaan mennä ajoissa nukkumaan vaikka väkisin ja jos joku näkee mut esimerkiksi snapchatissa sekoilemassa, niin laittakaa vihaista viestiä tulemaan! Multa on kielletty nyt myös kaikki jääkiekkopelit, josta tämä mun rytmittömyys taisi alunperin saada kipinänsä.

Unirytmistä huolimatta on muuten aivan mielettömän ihana ”inkkarikesä” menossa ja tuo sää saa kyllä aivan mielettömän hyvän mielen! Muistakaa nyt ulkoilla paljon ja lenkkeillä sekä treenata ulkona, kohta alkaa taas synkkä talvikausi ja sillon voidaan kuluttaa salien juoksumattoja ihan huolella seuraavat puoli vuotta.