Milloin välipäivä?

…No esimerkiksi silloin kun kuolaat päällesi tunnin verran nukkuessasi päiväunia pään kokoisen kahvikupin jälkeen.

Mä tunnistan nykyään itsestäni heti, kun keho huutaa välipäivää. Eilen alkoi olla sellanen fiilis, että huomenna nukun pitkään ja mahdollisesti syön ylimääräisen hiilariannoksen. Oon käynyt vasta kerran salilla tällä viikolla jalkapäivän merkeissä, mutta lenkkeillyt yli 30 km, tehnyt kaksi kuntopiiriä ja vetänyt yhden HIITinkin.

Tänään käytiin Rosan kanssa ulkoiluttamassa koiria Rajasaaressa. En oo ikinä ennen käynyt siellä, ihan huippu ihana paikka :) J’Lo veti itsensä ihan sippiin juostessa isojen koirien perässä. Nukkuu vieläkin vaikka tultiin kotiin noin 7 tuntia sitten.

Kävin lenkin jälkeen kaupassa ja moikkaamassa äitiä, joka on käymässä Helsingissä. Äidillä oli mulle noin kymmenen rasiaa marjoja pakastettavaksi! Aivan huippua. Sen jälkeen tulin kotiin ja huomasin, että mun aivotyöskentely oli sitä luokkaa, että olisin voinut nukahtaa pystyyn. Kokeilin kahvia, mutta turhaan, nukahdin tunniksi niin, että kerkesin näkemään kokonaisia unia ja kuolaamaan tyynylle. Olisin hyvin pystynyt jatkamaan unia ja heräämään vasta huomenna, mutta päätin kömpiä väkisin ylös.

13906670_10153798850935794_6550365188243030779_n

Mun mielestä viikossa olisi hyvä pitää vähintään kaksi totaalilepoa. Kevyt kävely on ok lepopäivänäkin ja se menee palauttavasta, mutta kovaa treeniä kun vetää vaikka 6-7 päivää putkeen liian pitkään, alkaa pikkuhiljaa treeni kääntyä itseään vastaan, palautuminen hidastumaan ja hermosto kiukuttelemaan.

Omien kokemusten, kivipäisyyden ja sen seurausten kautta liputan ehdottomasti mielummin säännöllisen levon, kuin ylitreenaamisen ja väsyneenä treenaamisen puolesta. Ihminen kyllä tunnistaa onko väsymys laiskuutta, viitsimättömyyttä ja vetelemistä, jolloin treenaaminen tuo lisää energiaa päivään vai onko kyseessä aitoa väsymystä ja levon kaipuuta. Lepo on hyviksien puolella, sitä ei kannata väheksyä tai vältellä. Kovat tyypit ei muka pidä lepopäiviä ja osaavat syklittää treeninsä niin, ettei totaalilepoa tarvita, mutta trust me, jos olet natu-urheilija etkä omaa taikavoimia, tarvitset säännöllistä lepoa ja palautumista sekä kehonhuoltoa riittävästi, jotta pystyt ylipäätään kehittymään optimaalisesti ja jaksat urheilla säännöllisesti pitkään, mielellään loppuelämäsi.

Mä olin itse ennen vähän sellanen, että pidin lepopäiviä lähinnä jonain asiana mikä piti ansaita, jotta sellaisen pystyi hyvällä omallatunnolla pitämään. Nykyään näen levon tärkeänä osana prosessia kehittyä paremmaks. Aijon myös pitää muutaman viikon päästä ihan totaalisen lepoviikon, jolloin vain käppäilen ja huollan kehoani. Lepoviikkoja suosittelen kovaa ja tavoitteellisesti urheilevan pitävän joka 5-6 viikko.

Jos haluaa, ettei omissa tavoitteissa tule tammikuu-efektiä, vaan treenaaminen säilyy elämäntapana, tulee sen rakentua ainakin seuraavista asioista:

  1. tavoitteellisuus ja välitavoitteet
  2. hyvin suunnitellut, motivoivat ja sopivasti haastavat ohjelmat
  3. järkevä treenikierto
  4. ravitseva ja tavotteita tukeva ruokavalio
  5. säännöllinen lepo ja riittävä uni
  6. kehonhuolto
  7. säännöllisyys, pitkäjänteisyys ja treenin miellyttävyys. Älä väkisin harrasta lajia, johon et saa kipinää syttymään. Jokaiselle löytyy oma lajinsa. :)

 

 


2 Comments
  • Jani-75
    Posted at 13:31h, 12 elokuun Vastaa

    Ihanaa loppukesää sinulle Linda <3 ja koiralle rapsutuksia:)

  • Minä
    Posted at 11:52h, 14 elokuun Vastaa

    Allekirjoitan tämän taukoviikon vaikutukset. Olen itse treenannut koko kesän 3-7 kertaa viikossa ja nyt olin juuri lomalla vajaan viikon. Vähän jo etukäteen ”ärsytti” ettei pääse treenaamaan kovaa. Loman alussa olin hieman nesteinen ja vyötärö ei erottunut niin selvästi kuin aiemmin. Melkein viikon söin jäätelöä, hotelliaamupalaa ja pizzaa. En suuria määriä, mutta päivittäin. Käveltyä tuli myös paljon. Yllättäen olinkin paremmassa kunnossa kun tulin kotiin, vyötärö oli taas paljon solakampi. Ilmeisesti siis lepo tekee välillä ihan hyvää.

Post A Comment