Rikkooko fitness parisuhteen?

06.07.2016

Tämä on ollut aika puhuttava aihe ja multakin on kysytty asiasta monesti. Törmäsin kuitenkin hiljattain väitteeseen, jossa kerrottiin varsin asiantuntevasti, miten fitness on rikkonut mm. minun parisuhteeni. Onko todella niin, että fitness rikkoo parisuhteita?

Valehtelisin jos väittäisin, että fitneksessä kisaaminen ei vaadi itsekkyyttä kisaajalta. Sitä todellakin uppoutuu ikäänkuin tietynlaiseen kuplaan, ja niin pitääkin, jotta saa suljettua kaiken ylimääräisen ulos ja kanavoitua kaiken keskittymisen ja energian kisapreppiin. Olenkin monesti miettinyt, miten kisaaminen ja esimerkiksi perhe-elämä lasten kanssa on mahdollista. Itse olen todella temperamenttinen ja kovapäinen ja jos päätän jotain, niin usein menen vaikka läpi harmaan kiven jotta sen saavutan. Se on hyvä ja huono juttu. Pysyn hyvin päättäväisesti kiinni tavoitteissani, mutta se ei välttämättä tee minusta kaikista helpointa kumppania. Olenkin käynyt jo suhteellisen nuoreen ikääni nähden kaksi burn outia, joka on selkeä seuraus siitä, että teen kaiken täysillä ja menen niin pitkään yli jaksamiseni kunnes seinä tulee vastaan.

IMG_0679

Se, rikkooko fitness parisuhteen on mun mielestä vähän monimutkikkaampi asia. Kilpaurheilijan kanssa voi olla todella vaikeaa olla, jos ei ole itse kiinnostunut lajista tai kokenut kilpaurheilijan arkea. Siinä ollaan kisaajan puolesta todella herkillä ja käydään ajoittain hyvin syvillä vesissä. Toisaalta, jos energian osaa kanavoida oikein, se voi olla todella opettavainen kokemus ja tuoda täysin uuden syvyyden kumppanuuteen. Kumppanin tuki on korvaamatonta kisakaudella. Kisakausi on ohimenevää ja varmasti hieno kokemus, kun siihen asennoidutaan tiiminä positiivisesti.

Toisaalta jos tukea ei saa, se saattaa tuoda uuden piirteen molemmissa sekä synnyttää uuden tunteen esiin suhteessa. Jos kumppani ei ota huomioon tilannetta, kannusta tai tue, voi tulla todella turvaton ja epävarma olo suhteesta.

Mun oma mielipide on, että fitness kisaamisena ei itsessään riko parisuhteita. Se, miten kumppani tukee ja osallistuu kisakauteen merkitsee, kuin myös se, miten kisakuplasta osataan tulla ulos ja hetkellinen oma itsekkyys korvata toiselle merkitsee loppupeleissä. Jäädäänkö siihen ”vain minä ja minun aikatauluni” moodiin vai osataanko antaa myös toiselle tukea, arvostusta ja mikä tärkeintä; panostaa yhteisiin hetkiin, kokemuksiin ja yhteisiin tavotteisiin. Osataanko antaa tukea myös toiselle, kun hän sitä tarvitsee?

800_3114

Uutta parisuhdetta on kisakaudella mun mielestä hyvin vaikea alkaa rakentamaan, ellei toinen ole perillä siitä, mitä kisaamine henkisesti ja fyysisesti vaatii toiselta ja miten monista asioista ”luopumista” se on. Varsinkin nuorien ihmisten näkökulmassa. Onko toinen valmis siihen, että ravintoloissa ei käydä, spontaaneja kesäiltoja kuplivien kanssa ei vietetä, nukkumassa ollaan viikonloppuisinkin aikaisin ja päivät menee hyvin rutiinimaisesti saman kaavan mukaan. Treeneistä ei tingitä ja ruoissa ei huijata!

10608458_10152355927610794_357706260034899033_o

Sitten se monien veikkaama totuus siitä, erottiinko me Joelin kanssa fitneksen vuoksi? Ei. Me ei erottu, koska me oltaisiin kärsitty mun dieetistä tai riidelty sen vuoksi. Meillä oli ongelmia suhteessa, koska oltiin tultu viimeisen vuoden aikana enemmänkin hyviksi ystäviksi, kuin kumppaneiksi suhteessa. Joel oli mulle lähinnä kuin veli lopussa. Rakkaus ei missään vaiheessa loppunut, Joel on edelleen mulle tärkeä ja ollaan paljon yhteydessä.

Yksi merkittävimpiä syitä miksi mä halusin erota oli se, että mä koin että olin itse muuttunut ihmisenä todella paljon siitä 19-vuotiaasta Lindasta, joka olin kun tapasin Joelin. Meillä oli sillon paljon yhteistä ja meillä oli hauskaa yhdessä. Joel oli kuitenkin jo 29-vuotias kun tavattiin, eli ihmisenä hyvinkin paljon jo löytänyt itsensä. Koen, että muutuin aika radikaalisti hyvin nopeasti ja yhtäkkiä huomasin, että meillä on hyvin erilaiset elämäntavat, tavoitteet ja ajatusmaailmat monissakin asioissa. Joel on työnsä puolesta paljon bileissä, festareilla ja erilaisissa tapahtumissa. Mä taas aloin enemmän ja enemmän lähinnä välttelemään clubeja ja viihtymään salilla, työskentelemään yhä enemmän hyvinvoinnin parissa. Me ei enää oikeen nähty, koska elettiin ihan erilaisia elämiä. Tuntui siltä, että mä menin oikeelle kun Joel kurvasi vasemmalle.

Kisojen aikana ja jälkeen huomasin, että meidän mielipiteet ja ajatukset eivät kohdanneet monessakaan asiassa enää. Mulla oli jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ollut enää se ihminen joka olin suhteen alussa. Mua hävetti se, että Joel näki ja tapasi festareilla iloisia biletyttöjä ja kotona häntä odotti kollarit päällä sohvalle nukahtanut mimmi, joka teki vain töitä ja treenasi. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että olin muuttunut siitä menevästä tsirpulasta tuulipukukansalaiseksi.

1487989_10152355928345794_5517590446678277050_o

En ole ennen sanonut julkisesti asiasta koska en koe asiaa mitenkään dramaattisena tai halua syyttää ketään, mutta fitness ei kaatanut meidän suhdetta, vaan merkittävin tekijä ratkaisussa oli, kun sain Joelin kiinni uskottomuudesta mua kohtaan.

Se ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemättömän vakavaa, mitään fyysistä pettämistä ei ollut tapahtunut. Valehtelua ja salailua kuitenkin tarpeeksi luottamuksen menettämiseen ja tietynlaisen arvostuksen katoamiseen. Oltaisiin varmasti päästy sen yli, mutta mä kuitenkin tiesin, että olin löytämässä itseäni ja omaa juttuani, eikä me oltu valitettavasti enää menossa samaan suuntaan. Mulle on todella tärkeää suhteessa kumppanuus ja se tunne, että mennään yhdessä tiiminä tai ei mennä lainkaan.

Eli rikkoiko fitness meidän suhteen? Ei rikkonut. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, varsinkin nuoret. Fitness on ehkä ollut monille suuri kasvunpaikka ja tekijä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.

Kaikenkaikkiaan uskon itse siihen, että kaikella on tarkoituksensa, eikä se, että minä muutuin tai että varmasti molemmat tekivät tietoisia ratkaisuja tarkoita sitä, että jompikumpi olisi väärässä/huonompi. Jokaisella on oma tiensä kuljettavana ja jokaisen tietä, valintoja ja tapaa elää tulee kunnioittaa. Itse olen kiitollinen Joelille kaikesta ja toivon hänelle pelkästään parasta!

Pus <3


20 Responses to “Rikkooko fitness parisuhteen?”

  1. Janita sanoo:

    Ihanan rehellistä tekstiä, arvostan sua Linda ihan mielettömästi kun uskallat kertoa ääneen asioita, joita monet monet muut ei uskalla! Ihanaa kesää sulle <3

  2. Maria sanoo:

    Miksi ihmeessä sun piti julkisesti todeta, että Joel petti sua? Eikö se oo teidän kahden välinen asia?

    • linda sanoo:

      Ei ole mikään salaisuus ollut ikinä. Sitäpaitsi eiköhän se asia tuotu jo julki eräässä hänen nykyisen tyttöystävänsä blogimerkinnässä aikoja sitten. ;)

  3. Susanna sanoo:

    En oo koskaan IKINÄ kommentoinut kenenkään blogiin, mut nyt on ihan pakko. Upea teksti ja ihanan syvällistä pohdintaa, ahh ihailen sua suuresti! Niin aikuismainen ja kypsä suhtautuminen tohon pettämisjuttuun, mun täytyy ottaa susta mallia. Oot niin kaunis sisältä ja ulkoa <3 huikee mimmi!

  4. Jaana sanoo:

    ”mutta jos pelkästään yksittäinen kisadieetti pilaa jonkun suhteen, niin silloin se menisi pilalle ensimmäisen yhteisen kriisin, vastoinkäymisen tai muun tiimityötä ja tukea vaativan elämäntapahtuman kohdalla.” < tää lause kiteytti mun ajatuksen juurikin täydellisesti! :D Asiatekstiä taas kerran, ihanaa Linda! :)

  5. Sonja sanoo:

    Näin suht pitkäaikaisen lukijan näkökulmasta sun blogi ja postaukset vaan paranee koko ajan, ja siksi on tietty mahtavaa lukea sun kirjoituksia! :) hieno teksti :)

  6. Wilma sanoo:

    Tää oli niin hyvä postaus <3
    Mä olin kanssa 19 ja Tristan 25 kun tavattiin, joten meilläkin ikäeroa jonkun verran. Toisaalta meillä kävi niin että kumpikin ollaan tässä muutaman vuoden aikana "tuulipukukansalaistuttu" (ihana sanavalinta sulta XD) ja kasvettu yhteen sitä kautta. Toisaalta aina välillä tulee kränää, mutta olis musta aika epätervettä jos ei tulisi. :D
    Parisuhteessa tuen pitää olla molemminpuolista. <3

  7. Outi Karita sanoo:

    Hyvä ja avoin teksti <3
    Mä ja mun mies ollaan oltu kummatkin 19 kun tavattiin, ollaan tavallaan yhdessä aikuistuttu. Paljon meissä on eroja, paljon samaakin. Mä hurahdin fitnekseen ja Riku, joka enemmän viihtyy tietokoneella tuki mua joka kisoihin. Kolmet kisat koluttu, välillä mentiin naimisiinkin ja vikani kisadieettini kohdalla rakennettiin taloa. Yhdessä ollaan edelleen. Kummatkin osataan ottaa asioita esim. tiettyinä ajanjaksoina elämässä. Hienoja yhteisiä ajanjaksona on monia muitakin mahtunut jo 13 vuoden yhdessäoloon :)

  8. Emilia sanoo:

    Tää oli niin ajankohtainen postaus mun elämään tällä hetkellä. En oo kisaamassa, mutta dieettaan joka tapauksessa, ja tän saman prosessin kävin kanssa viime vuonna (sillon ei seurusteltu). Sillon, kuten myös nyt, keskityn vain ja ainoastaan itseeni, ja miks mun edes pitäs selitellä mun valintoja kenellekään? Poikkis avautu mulle yks ilta kun sitä ärsyttää se, että mulla on niin tarkat syömisajat ja ruoat mitä syödä. En ymmärrä, miten se voi ärsyttää?? Mitä väliä sillä on, jos syödään vaikka aamupalaa ja se syö (yleensä ei mitään…) vaikka leipää ja mä kaurapuuron kookosöljyllä ja marjoilla sekä valkuaisilla? Eihän mun syömiset, nukkumisajat tai treenit pitäs haitata sitä ollenkaan! Oonkin tässä miettinyt jo pidemmän aikaa onko tällä suhteella mitään toivoa, kun toinen ei tue tai kunnioita mun päätöksiä ja toiveita. Ja kun ei tää dieetti todellakaan tuu kestää loppuelämää, vaan tää on tätä muutaman viikon. Mutta toki senkin jälkeen pyrin olemaan tarkka mitä syön, kuitenkin hieman vapaamielisemmin 90/10-ajatuksella. Ja haluan vielä tarkentaa, etten todellakaan ajattele pelkästään itseäni. Otan myös hänet huomioon ja pyrin pääsemään aina johonkin kompromissiin tai muuhun järkevään ratkaisuun, mikä huomioi molemmat osapuolet :) Mutta joo…sama ongelma tulee välillä vastaan myös kavereiden kanssa. Vaikka niille sanois 100x, että oot dieetillä, niin silti sieltä saattaa tulla viikonloppusin kutsua bileisiin tai muuta sellasta.

    • en ymmärrä sanoo:

      Siis et ole edes kisaamassa, mutta silti dieetti vaatii niin 100% aikasi, että et voi mennä bileisiin? Ei siellä bileissä ole pakko syödä tai juoda. Ja kehtaat vielä suuttua siitä, että sut kutsutaan bileisiin. Voi hyvä luoja. Ole onnellinen siitä, että sulla on ystäviä, jotka haluaa viettää aikaa sun kanssa. Voi olla, että tuota menoa, jos jatkat kohta niitä ei enää ole. Eihän kukaan kohta uskalla kutsua sua enää yhtään minnekään, jos vedät herneen nenään siitä, että sut kutsutaan jonnekin. Relaa vähän.

  9. ilari sanoo:

    niin siis tarkotikko et kun mennään roheaksti kaikkii tunteisiin vaik aluks rauhakseen jokaiseen puoleen? nii nsitten sekin vaan vahivstaa sitä sidettä kun on kaikisas mukana ja sit niit persoonien juttui et kumpaakin hullutelua tai vakaa menoo sillai nasenteelal eli pikku askelin kyll joka suuntaan niin nii siis se suuntautuu se aivohommakin hyvin yhteen ja tunnet tule vann vittu lisää niinku olis olymppialissassa :) muute ntoi missä sulla musta vaate näytti oikeesti hyvälle toi vihree bikini kuva oli kansa vähän samanlainen ku se yks et toi ylä luu törrötti vähän ja anoti ehkä liiaan laihan vaikutelman vai mikä tässä on kriteerinä?

  10. ilari sanoo:

    ja ei siis toi takaapäin kuvakaan ehkä ollu kaikekin linjoikain ja anoti vähän liian kovan vaikutelman ? pieni pehemys kyl tuo sen sopivuuden parhaiten ainakin tuon kuvan perusteella.

  11. ilari sanoo:

    i feel this ko tiääks just se fiilisluakisn ton yhen kohan postauksista niin siis itelläkin se et se on kyl tosi herkkyyttäkin ja sit se kovuus saa aikaan vaikak onkin vaan väärissä fiiliksessä jasitä on välillä sit vaikee siinä hetekssä kertoo ja sit tulee se nolouden kierre? ite jsut treeaan sitä kun josksu hätiköi tosi ilosena heteknä ja sen pitäisi taphtua just sinä heteknä tai alkaa hermoomaan sitä odottelua ja sit kun päivä koittaa onkin jsut se kaikkein huonoin päivä vittu se on typerää mut se on yks luonten piirrekin. tunteiden sleittämsitä nanosekunissa ei oo helppo jäsentää ja puhua ja kirjottmalal päsee just näin rauhakseen ja sun iloisuus kuitenkin välittyy tästä se on selvä :)??mulla on ollu jsut noi tunteista puhuminen millileen hetkessä tuottaa vaikeuksia joselää tosi isosti niin se tunteen vaihtelu taphtuu hitaasti ja siit sitten ylöspäin? ja se häirö on jsut se kiukku sitten tai niin mulal muuten tapahtuu .. kuinka usei sulal vaihtlee fiilkset musiikista sillain vaik melankolaista ilosuteen ja kikkia fiiliksiä mit tuleekaan niist ja miten eläytyy niihin siin hetekssä se on josku häröö ja sit jäähylle :D

  12. ilari sanoo:

    pakko myöntää et kyl noi sun tunteesee vie sellaseen tunteiden karuselliin et huh ja tulee väsy kaikki kirjot mnee sillain pikakelauksella läpitte mitä pelkäät eniten elämässäisi? ite sitä negatiivisuuteen jämähätmistä kun siihen palettiin ku nsen pyörittää niin ne ikaikki vaan käy ja kaiki tunteet pitää käydä läpitte ja noh siitä on kvia ilta löpistä ja nukahtaa hienosti kyl :)

  13. ilari sanoo:

    mitä sä suosittelisit jos kun esim juttelee ja sit tulee hyvä olo niin mun on välillä vaan pakko mennä jäähylle ja polttaa ssavut ei siis hermo savut mut sellanen tuumasu tauko ja pieni rauhuhottuminen? sitä ajatus tapaa muuttamasa mut ku yrittää imailla porkkanaa niin sitä ei vaan oel kaikkialla?

  14. ilari sanoo:

    ja viel mikä itelle tuli mieleen oli toi et se et mitä enemmän siihen tuneeseen pystyy kiinnitymään sitö hepompaa se toisne kaa olokin tulee paremmaksi.
    siit tulee se varmuus toisesta sydäämmeen :) ja nyt nukkuun kyl öitä.
    paljon tnteita ja järkee

Kommentoi