* Yhteistyö fitnet.fi

Eilinen meni lähes koko päivä sängyssä nukkuen. Kipulääkkeet sai olon todella väsyneeksi, eikä vihlova rintalihaskaan ollut kovin piristävää seuraa. Illalla heräsin siihen, kun kipu oli selvästi levinnyt selkään asti. Rullailin ja hieroin selkää auki ja lopulta kipu alkoikin hieman hellittämään.

Tänään heräsin paljon paremmalla ololla. Kai tuo muutaman päivän burana kuuri tekee tehtävänsä. Vieläkin rinta vihloo, mutta on paljon parempi kuin kertaakaan tämän viikon aikana. Tekisi heti mieli lähteä lenkille, mutta en uskalla, sillä veikkaan että tämänkin on aiheuttanut pienessä nuhassa treenaaminen. Odotellaan AINAKIN huomiseen. Illalla saatan ehkä käydä rauhalisesti kävelemässä pidemmän lenkin Jlon kanssa.

13654271_10153776363155794_5207775720589034616_n

Viimeaikoina oon ajatellut taas miten paljon oon ihmisenä muuttunut vuosien varrella. Mulla tuli yks päivä vastaan kuva, jonka oon ihan oikeesti julkaissut netissä noin 3-4 vuotta sitten. Siinä poseeraan peilin edessä toppi ja pikkuhousut jalassa ja esittelen kehittynyttä pakaralihastani ylpeänä. Siis voi vittu. Mulle tuli oikeesti sellainen jännä kylmätväreet-sähköisku-reaktio kun se kuva pomppas mun näytölle. Mitä ihmettä mä olen ajatellut?

Silloin ihailin ihan hirveesti kaikkia jenkeissä uraa luovia fitness staroja ja he tunnetusti julkaisevat todella paljastavia kuvia sivuilleen. Siihenhän suurimmaksi osaksi heidän uransa perustuu. Paljasta pintaa ja pakaroita. Eikä siinä mitään, se mun imitaatio kuvasta oli vain aivan silmiä kirvelevää kamaa.

Kun tietynlaisia ihmisiä ihannoi ja seuraa, niin sitä tulee varmasti itsekin sokeaksi sille, mitä tietynlaiset kuvat viestittävät muille ja minkälaisen kuvan sä itsestäsi annat kuviesi perusteella ulkopuolisille. Mä lisäsin yks päivä instagramiin kuvan, joka on otettu musta takaapäin ja tiukasta alakulmasta, jolloin efektinä on hillitön peppu. Niin hillitön mun silmiin, ettei siihen voi olla kiinnittämättä huomiota. Lisäsin kuvan ensin kokonaisena, mutta en pystynyt pitämään sitä muutamaa minuuttia kauempaa, kun mua alkoi ihan hirveesti ujostuttamaan. Nyt jengi luulee että mun täytyy jotenkin hakea huomiota tällä mun perseellä vaikka mä halusin korostaa näitä ihania värejä tässä. Sitäpaitsi ei se edes ole noin iso luonnossa!

13895557_10153776380010794_2607834986704777711_n

Otin kuvan pois. Olin jo kerinnyt saamaan muutaman ”perse, sexy, uuh” kommentin kuvaan. Mahtavaa. Lisäsin leikkatun version kuvasta ja sain loppujenlopuksi siihen varmaan puolet vähemmän tykkäyksiä, kuin sen muutaman minuutin aikana kerkesin kokonaisella kuvallani keräämään. Mutta mä olin tyytyväisempi leikattuun versioon.

Mulla on bikinikuvia, mutta mun mielestä ne on jotenkin luonnollisempia. Joo, kaikilla meillä on vartalot, peput ja tissit, mutta niiden luonnollinen osuus kuvassa tai asussa on aina hyvin selkeä. Mä en nyt missään nimessä väitä, ettenkö vieläkin pukeutuisi itseäni imartelevasti, rohkeasti ja seksikkäästi. Nuo kaikki sanat vain ovat saaneet uuden merkityksen. Rohkea ja seksikäs ei tarkoita räjähdysalttiiksi puristettuja tissejä tai vesiraja mekkoa, vaan asennetta ja itsevarmuutta ilman tyrkyttämistä. Asenne on seksikästä, ei se että sä olet tarjottimella, eikä kenellekkään jää arvailujen varaan miltä sä näytät alasti. Mitä siistiä siinä enää on? Salaperäisyys, itsekunnioitus ja itsevarmuus. Kylmätväreet pelkästään kuin ajattelee tota komboa.

Makuasioista ei tietenkään voi koskaan kiistellä ja itse hyväksyn muiden tavan toteuttaa itseään ja tyyliään niin kuvien kuin pukeutumisenkin kautta. Sitä ei kuitenkaan voi edes suvaitsevuudella kuitata, että ihmiset luonnollisesti reagoivat siihen kuvaan minkä sä itse luot itsestäsi muille ja se taas heijastaa siihen, miten ihmiset kohtelevat ja ottavat sut ihmisenä vastaan. Niin arjessa kuin työelämässäkin. Kyllä mä naureskelisin itse itselleni, jos edelleen lisäisin niitä kuvia someen. Voi hyvää päivää. Oliko muuta annettavaa maailmalle. :D

Viesti nuorelle Lindalle : Ei mielellään.

13876490_1085623388192571_4702363591434826474_n

ps! Tänään olis viimisiä mahdollisuuksia ilahduttaa ystävää, äitiä tai vaikka kumppania 6-viikon valmennuspaketilla tai haastamalla frendi messiin treenaamaan!! :) Ostamalla valmennuksen saat sähköpostiisi ilmaiskoodin toiseen ohjelmaan! http://fitnet.fi

 

 

 

 


Mä heräsin tiistaina ihmeelliseen vihlontaan oikean rintalihaksen yläosassa ja särky sekä kipuilu ovat vain lähinnä voimistuneet viimeisten päivien aikana. Nyt kipua on kestänyt viisi päivää ja eilen kuvioon astui myös kuumeilu ja heikko olo. En syö lääkkeitä mielelläni, joten aloitin vasta eilen kuumeen iskiessä burana kuurin tulehdukseen ja ajattelin vielä kokeilla, jospas olo helpottaisi sen avulla.

Yöllä heräsin siihen, että olin kirjaimellisesti litimärkä hiestä kuumeen vuoksi. Aamulla kipu oli aivan samanlainen kuin ennenkin, joten päätin että nyt on aika käydä lääkärillä tsekkaamassa ettei ole mitään vakavampaa. Kipu on alkanut säteilemään myös koko oikeaan käteen ja selän puolelle.

13782095_10153773897540794_4521311538747311906_n

Lääkärikäynti ei kuitenkaan mennyt aivan kuin suunnittelin. Olisin halunnut että multa otettaisiin vähintään tulehdusarvot, mutta sen sijaan istuin muutaman minuuttia kertomassa oireistani ja sen jälkeen kuuntelin pienen hetken jonkinlaisia olettamuksia ja arvailuja, jonka jälkeen olin kassalla maksamassa 90€ siitä, että sain istua tuossa lääkärin tuolissa hetken.

Musta on jotenkin aivan uskomatonta, että ihmiset maksavat hurjia summia ns. ei mistään. Sama asia kuin itse ottaisin kotiini mahdollisen asiakkaan, kuuntelisin 10-15 minuuttia hänen tavoitteitaan ja kertoisin, että en pysty auttamaan, mutta jatka samaan malliin. Sen jälkeen ojentaisin laskun käteen. Eikö yleensä tehdystä työstä makseta palkka?

En myöskään nyt missään nimessä dumaa KAIKKIA lääkäreitä. Vastaanottava lääkäri on usein eri ja mulla on samasta paikasta todella hyviä kokemuksia, siksi siellä lähes joka kerta käynkin. Tällä kertaa kokemus vain oli pettymys ja tuli hieman huijattu olo. Kaipaisinkin jonkinlaista linjaa maksettavaan korvaukseen. Esimerkiksi kerran eräs lääkäri kertoi rehellisesti, että ei osaa auttaa, mutta ohjasi minut toiselle, asiantuntevalle lääkärille ja veloitti minimisumman vastaanotosta. Se oli mun mielestä reilua kohtelua ja jätti hyvän fiiliksen.

No, mielenkiinnolla jään odottelemaan mihin suuntaan tämä mun kuntoni tästä menee. Tällä hetkellä mulla on välillä vaikeuksia hengittää tai jopa avata ovea kovan säryn ja vihlonnan vuoksi, eikä olokaan ole kuumeen vuoksi mikään maailman miellyttävin. Kuulemma jos viikon päästä on vielä kipeä niin voin palata asiaan. :D

13876295_10153773934195794_4802936567504309870_n

Sen jälkeen avasin puhelimeni ja luin seuraavan viestin. En koskaan halua puuttua muiden yritysten tapoihin toimia, mutta ihan oikeesti. Herranjumala. On eriasia tehdä yleispäteviä ja toimiviksi sekä turvallisiksi todettuja ohjelmia vaikkapa muutaman kuukauden nettivalmennuksiin, mutta että yritys myy netissä kisavalmennuksia ja KISAVALMENNETAAN ihmistä jonka nimeä personal trainer/valmentaja ei edes tiedä? Vaarallista hommaa. Olen kuullut kauhustooreja miten valmentajat valitsevat sadoista kisavalmennus asiakkaista muutamia potentiaalisia joihin panostetaan ja muille heitetään sitten ne samat ohjelmat ja otetaan vaan massit pois. Tässä hyvä esimerkki siitä. Tää päivä on alkanut ainakin hyvin tunteisiin vetovalla tavalla.  :D

Onneksi nykyään on tullut median sekä blogien kautta selkeämmäksi, ettei kisavalmennuksella tule pelleillä, eikä ylipäätään nämä ole mitään leikin asioita. Ihmiset osaavat itsekin kyseenalaistaa valmennuksen ja tiedostavat riskit paremmin.

Onko jollain omia kokemuksia samanlaisista tapauksista tai oletteko törmänneet vastaaviin tapauksiin?

 


Moikka!

Mä oon niin fiiliksissä kun salilla menee todella hyvin ja voimatasot nousee taas tasaiseen tahtiin joka viikko. Energiaa on kummallisen paljon ja vaikka olenkin nyt tehnyt niitä tuplatreenejä, joita lupasin olla tekemättä, niin oon tuntenut itseni todella energiseksi kokoajan. Varmasti osittain johtuu siitä, että oon nyt kolmisen viikkoa keskittynyt treenaamiseen kunnolla ja järjestänyt sille aikaa, joka näkyy kunnossa ja jaksamisessa. Oon myös nukkunut todella hyvin.

13872954_10153766463870794_7521377845328336532_n

Juttelin eilen treenin jälkeen frendin kanssa siitä, miten kivaa on kun treenit alkaa taas kulkemaan kunnolla ja salilla on paljon kivempi käydä, kun ei ole kroppa aivan tulessa ja paskana seuraavat päivät ja rauta ei paina niin toivottoman paljoa. Lihasmuisti on siitä mukava juttu, että vaikka olisit treenaamatta jonkin aikaa, esimerkiksi muutaman kuukauden, niin kuitenkin uudelleen aloittaessa kehittymisesti on nopeaa ja suorituskyky sekä voimatasot palautuvat nopeasti ennalleen.

Aina ensimmäiset kerrat tauon jälkeen ovat kuitenkin kirjaimellisesti aivan ahterista. Tuntuu että on maailman huonoin ja surkea kuntoisin tyyppi, eikä liikkeetkään mee yhtään niin sulavasti kuin ne ennen meni. Koko treeni on lähestulkoon kömplöä heilumista ja kokeilua. Kostoksi pakko vetää raivolla crosstraineria loppuun, kun v*tuttaa niin paljon koko treenaaminen.

Sitten jos osaa kuitenkin sen verran treenata että liikkeet menee perille oikeisiin paikkoihin ja sitä lihastakin löytyy jonkinverran, niin oot aivan kuin kokovartalohalvaantunut seuraavat kaksi-kolme päivää. Sattuu niin paljon ettei meinaa sängystä päästä, eikä puhuta edes siitä vessassa käymisestä ilman inva-WC:n tukikaiteita. Great! Kiinnostaa ihan sikana mennä uudestaan.

13776024_10153766463865794_7743425829838261129_n

Ei voi muuta kuin luottaa tekemiseen ja raahautua uudestaan toteamaan että jep, yhtä nihkeetä tämänkin lihasryhmän treenaaminen. Mä ymmärrän TÄYSIN ihmisiä, jotka treenaavat ensin vaikkapa kaksi viikkoa-kuukauden, pitävät kuukauden taukoa tai treenaavat sillon tällöin salilla sen mukaan kun ehtii,  että miksi siihen salitreeniin ei oikeen koskaan kunnolla rakastu ja miksi se nimenomaan tuntuu joltain pakolliselta velvollisuudelta. Herranjumala, jos mun treenit olis aina sellasta kuraa mitä ne on jo muutaman viikon tauon jälkeen, niin en mäkään haluis käydä. Vasta parin viikon väkisin treenaamisen ja nihkeilyn jälkeen aletaan pääsemään siihen vauhtiin ja kroppakin tajuaa homman nimen.

Säännöllisyys rakkaat ihmiset, se on se juttu. Sä et voi kehittyä, jos sä taputtelet sieltä täältä silloin tällöin. Sä saatat ehkä ylläpitää jotain peruskuntoa, mutta niin ei ikinä tule löytämään sitä paljon puhuttua rakkautta lajiin. Sillon ei varmasti tuu tarpeeksi usein lähdettyä salilta hymy huulilla tai pidetä treeniä päivän odotetuimpana hetkenä.

Jos jaksaa vääntää muutaman viikon, aloittelijat ehkä jopa muutaman kuukauden jotta treeni alkaa sujumaan, niin varmasti todennäköisyys pysyvään harrastukseen ja elämäntapaan on varmempi, kuin ainainen silloin tällöin käyminen ja kokeilu. :) Haasta itsesi käymään säännöllisesti salilla tai jonkun muun mieluisen lajin treeneissä vähintään muutaman kuukauden, niin olen varma että alkaa fiilis muuttumaan, kun huomaatkin että homma sujuu paljon mukavammin ja suorituksesi vain paranevat!

13775856_1620645051559202_1949485433026390828_n

Sitten aivan super kiva tapahtuma kaikille ylös kalenteriin jo tässä vaiheessa! Elikkä kaapelitehtaalla järjestetään 13.-14.1 FitExpo, joka on kaikkea muuta kuin tavalliset messut! Mulla on ollut kunnia päästä mukaan yhdeksi messujen järjestäjäksi ja olen todella innoissani tapahtumasta, sillä tää on kaikkea muuta mitä tarjolla on tällä hetkellä.

Nimikin kertoo, että meininki on hyvin fitness, mutta toisinkuin suomessa ollaan jostain syystä sana fit ja fitness suomennettu maitorahkaksi ja vanhanliiton bodaamiseksi, niin nämä messut eivät ole pelkästään ”fitness ihmisille”, vaan tämä on koko suomen kansalle suunnattu liikunta- ja hyvinvointitapahtuma, jossa nähdään ja koetaan pelkän perinteisen messutapahtuman lisäksi myös erittäin visuaalisia kokemuksia. Tapahtuma sisältää uusimpien sporttitrendien, terveystuotteiden ja liikuntamuotojen lisäksi suomen ykkösartisteja, motivaatiopuhujia, mind coacheja ja vaikka mitä. Messuilla keskitytään pelkän fitness vartalon sijaan tasapainoisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin löytämiseen sekä koko elämän läpi kestävien elämäntapojen luomiseen.

Tapahtuma on suunnattu koko perheelle, niin vaippaikäisistä vanhuksiin asti. Se on kaiken kokoisille, pituisille ja muotoisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvoinnista ja oman juttunsa löytämisestä! Jokainen ihmisolento on hyvin tervetullut messuille viihtymään. :)

Käy tykkäämässä FitExposta Facebookissa ja pysyt kartalla tulevasta! Sen lisäksi haluan myös kutsua teidät kaikki 20.8 Hernesaaressa järjestettävään ilmaistreeni- ja hyvinvointitapahtumaan, jossa laitetaan hiki lentämään ja pidetään hauskaa! Mäkin tuun kertomaan teille muutaman sanasen ja vinkin treenaamiseen sekä ruokavalioon liittyen. Lisäksi mukana on huippuja treenien vetäjiä mm. crossfit basementilta, juontajia LOOPilta ja huippu DJ:t pitämässä huolta meiningistä. :) Toivottavasti tapaisin mahdollisimman monen lukijan paikalla!


*Sisältää mainoslinkin

Nyt on aivan sairaan ihana muoti. On reikiä, nyörejä, korkeavartisia kenkiä, hapsuja, pastellin värejä, mustaa, rokkia ja kasaria. Saa yhdistää tiukat shortsit, liian ison ja kulahtaneen bändipaidan tai äidiltä pöllityn, reikiintyneen farkkurotsin korkeavartsiin saappaisiin.

13626526_10153761841085794_4653274148009900452_n-1

 

13645182_10153761841090794_1065265133781978200_n-1

Nyt on coolia näyttää vähän rentulta, kunhan sen vain rokkaa ! Fiilistelin tätä tyyliä jo viime kesänä, kun yhdistelin liian isoja paitoja revittyihin shortseihin ja overknee saappaisiin.

Nyt tämä iso neulepusero ja shortsit on super suosittu juttu ja täydellinen yhdistelmä suomen, ehkä hieman viileisiin, loppukesän iltoihin ja alkusyksyn viileneviin säihin!.

11836719_10153063651475794_735794467405855007_n


”Mä en pysty tähän” oli tänään mantra jonka päästin noin kymmenen kertaa muutaman tunnin Linnanmäki vierailun aikana. Tämä pakonomainen ja paniikkimainen lauseen toistaminen johtui järjettömästä ampiaisten määrästä! Tottakai, paljon makeaa ja ruoan tähteitä jokapuolella, kukkien ja puiden lisäksi.

IMG_2292

Mä olen aina pelännyt ampiaisia, mutta mun ensimmäisen kisadieetin aikana sain jonkinlaisen trauman näistä piikikkäistä kavereista. Olin aivan kisadieetin lopulla vetämässä porrastreeniä, kun yhtäkkiä mun kimppuun hyökkäsi parvi ampiaisia. Muistan miten huidoin paniikissa kaulastani, naamastani ja käsistäni amppareita pois, mutta ne vain pysyivät siinä kuin liimatut. Sainkin piston käteeni josta seurasi hillitön paniikkikohtaus. Pelästyin niin paljon, että tilanteen jälkeenkin yritin vähintäänkin viiden minuutin ajan lopettaa hysteeristä itkemistä ja tasoittaa hengitystäni. Itse pistäminen ei niinkään haitannut, vaan yhtäkkinen agressiivinen hyökkäys pelästytti. Pelkäsin, että ampiainen pistäisi minua esimerkiksi kurkun lähelle.

Silloin oli jo sen verran kylmä ja syksyinen sää, että ampiaiset olivat todella nälkäisiä ja sen vuoksi agressiivisia. Jokapäivä sai Facebookista lukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden uhrien kertomuksia ampiaisten kummallisesta ja agressiivisesta käytöksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Halusin kuvata hattaran kanssa muutaman kuvan ja sehän ei ollut ollenkaan hyvä idea. Hattara käteen ja välittömästi kymmenen ampiaista perään. Ampparit ilmeisesti rakastavat sokeria, en usko että ne musta mitään muuta halusivat. Ainoastaan palan tuota sokeripilveä itselleen. Vaikka kuinka yritin rauhoittua ja pysyä paikallani, niin jostain solumuistista pinkaisee välittömästi paniikki kun ampiainen lähestyy. Tiedän itsekin että se panikoiminen ja huitominen ainoastaan pahentaa tilannetta, mutta en vain pysty olemaan paikallani kun ampiainen pörrää ja kiehnää ympärilläni.

13620831_10153762940770794_7118930516724527185_n

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Mä sain mun hattaran ja kuvat ilman yhtäkään pistosta.

Salaisuutena voin paljastaa, että vaikka kuvien perusteella ei uskoisikaan, niin näiden kuvien jälkeen meni mun hattaraT parempiin suihin, (kyllä, monikossa, sillä ensimmäinen suli jo ennen kuin kuvaus spotti löytyi…) koska en itse pidä hattaran mausta, enkä koostumuksesta, enkä varsinkaan siitä olosta mikä siitä seuraa. Kunnon diabeteksen unelma. :D

Linnanmäki on muutenkin aivan horror, kun miettii ruokailumahdollisuuksia. Muutamasta paikasta taisi saada hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi jonkinlaisen salaatin, mutta muuten tuo paikka pursusi sokeria, rasvaa ja höttöhiilaria. Teki ihan pahaa viattomien lasten puolesta, sillä en usko että monikaan lapsi ymmärtää mitä suuhunsa laittaa, mä ainakaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa nuorena ja tietämättömänä. Jos mulle tuli huono olo jo muutaman hattarapalan jälkeen, miten mahtaa 30 kg lapsi reagoida tuohon sokeripommiin? Ei mikään ihme, että linnanmäkeä säestää lähes loputon itku-raivo-potku-huuto ja joka toinen lapsi kiukuttelee niin, että kitarisat vain heiluvat kun sokerihuuma laskee ja väsymys iskee.

Mä en todellakaan rupea paasaamaan blogiini siitä, miten lapset tulisi kasvattaa, vaan siitä, että aikuisten tulisi aina muistaa ketä lapset katsovat ylöspäin ja mistä he oppivat elämäntapansa. Aikuisilta ja nimenomaan omilta vanhemmilta tietenkin. Silloin tällöin tivolissa herkuttelu tai karkkipäivä on ihan ok, kunhan herkuttelu ei ole jokapäiväistä ja ruokavalio koostu roskaruoasta. Lapsilta löytyy nykyään jo valtimotaudin riskitekijöitä ja kakkostyypin diabeteksen oireita: paastosokeri ja veriarvot ovat koholla ja insuliinieritys häiriintynyt. Lapsella saattaa olla rasvamaksa, iho-oireita sekä tuki- ja liikuntaelinongelmia. Euroopassa lasten liikalihavuus on jo epidemian mitoissa, eikä loppua näy. Jo joka neljäs murrosikäinen suomalainen lapsi on ylipainoinen. Lapsiakin huolestuttavammalta vaikuttaa aikuisten tilanne. Muutama karkki ei välttämättä silloin tällöin kenenkään lapsen ruokavaliossa tee vahinkoa, mutta jos äiti vetää esimerkilisesti kaksin käsin vieressä hampurilaisia, ranskalaisia ja sokerihillo-kermavaahto-lettuja kokiksella, niin saattaa lapsen hyvinvointiin ja ylipainoon löytyä syy lähempää kuin uskoisikaan.

Vaikka mua ei lapsena kielletty tai pakotettu mihinkään ruokailuun tai ruokavalioon liittyen, niin mun äiti on aina tehnyt ihan hemmetin hyviä salaatteja sekä kotiruokia ja olenkin pienestä pitäen kasvanut kasviksia rakastavaksi salaatti-hedelmä monsteriksi. Jo vaippaikäisenä pyysin meidän kreikan mummua tekemään mulle salaattia, vaikka tarjolla olisi ollut herkullista pitaa. Mulla menee normaalisti päivässä vähintään muutama kurkku, yksi jäävuorisalaattikerä, 200g tomaatteja plus kaikenlaista muuta porkkanaa ja vihannesta. Mä väitän, että mulle on itsestään selvää että syön paljon kasviksia, hedelmiä ja kotiruokaa, koska niin meillä on aina tehty lapsuudessakin. Syön kunnon ruokaa, hedelmiä ja kasviksia niin paljon, ettei mulla edes jää tilaa karkille tai roskaruoalle mun mahalaukkuun. :D Ei ihme, että mun valmennettavat ja fitnetin asiakkaat tuskailevat aina ruokien määrää.

"kun mä en edes pidä tästä hattarasta"

”kun mä en edes pidä tästä hattarasta”

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – mä en edes tykkää tästä hattarasta.