*sisältää mainoslinkin.

Fitness on pauhannut nyt kovaa noin 3-4 vuotta, joista muutaman vuoden kovempaa mediassa. Yhdessä vaiheessa sitä oli niin paljon kaikkialla, että ihmiset voivat pahoin kuullessaan sanan fitness ja kannattajat sekä vastustajat jakautuivat todella radikaalisti kahtiin. Mua itseäni ei henkilökohtaisesti ole buumi häirinnyt. Musta on mahtavaa että ihmiset kiinnostuvat terveellisistä elämäntavoista sekä liikkumisesta, mutta tietenkin tällaisissa tapauksissa mennään helposti ääripäästä toiseen; sohvalta salille, sen sijaan että keskityttäisiin opettelemaan itselle paras muoto liikunnan ja ruokavalion suhteen. Liikunta ja hyvinvointi on ollut mun omassa elämässäni nyt 7 vuotta todella läsnä ja se näkyy arjessani joka päivä; niin pienissäkin valinnoissa, kuin niissä isoissakin. Itsestäni huolehtiminen on mulle niin tärkeä ja itsestäänselvä asia, ettei mun tarvitse enää edes ajatella, vaan valinnat ja teot tulevat tavasta elää.

13533128_10153700770300794_7709415492166496756_n

Voin olla väärässä, mutta olenko ainoa, joka aistii yhteiskunnassa ns. terveemmän, naiselle luontaisempaan kehonkoostumukseen päin myöntymistä sen rasvattoman fitness kropan sijaan? Enää ei bikinifitness olekaan se uusi juttu, vaan nyt mimmit twerkkaavat pyllyt hyllyen ja muodokkaat, vahvat naiset jyräävät mediassa. Selluliitti on ihan ok ja rasva pepussa seksikästä.

Vaikka fitness on mun juttu, niin mua ei missään nimessä kiinnosta olla kisakokoa ympäri vuoden, vaan rakastan myös syödä joskus mitä nyt ikinä haluankaan, tietenkin niin, että muuten arjesta 80% elän terveellisesti. Mulla on ollut tämä elämäntyyli niin monta vuotta jo päällä, että ajattelemattakin valitsen aina terveellisemmän vaihtoehdon, käytän hyväksi hyötyliikuntamahdollisuudet, juon paljon vettä sekä treenaan koska rakastan treenaamista.

Mun mielestä olisikin mahtavaa jos fitness hype hellittäisi, sillä on aivan typerää olettaa, että kaikki kävisivät vain salilla ja olisivat rasvattomia, kuivan kesän oravia. Mun oma laji oli ennen buumia ja tulee aina olemaan fitness tyyppinen treenaus,mutta olisi aivan absurdia jos me kaikki olisimme samanlaisia.

13438847_10153700770365794_6080470411068621915_n

Fitness lajina ja elämäntapana ei muutenkaan missään nimessä tarkoita pelkästään alle 10% rasvaprosenttia, vaan tapaa elää. Fitness kilpaurheiluna ja lavakunto ovat asia erikseen. Tiedän monia ihmisiä jotka eivät kisaa, mutta elävät ns. fitness elämäntyyliä. Nämä henkilöt, varsinkin naiset, ovat usein vieläpä paljon paremmassa kunnossa ja taspainoisempia terveytensä kanssa, sillä he eivät sörki hormoonitoimintaansa jatkuvasti tai vie kehoaan äärirajoille, joka vaatii aina vähintään puolen vuoden palautumisen, jos sekään riittää. Sen aikana on lähes turhaa haaveilla suuresta kehityksestä, kun kroppa tarvitsee kaiken energian palautumiseen.

13521947_10153700770310794_3734071719588291844_n

Toivottavasti jossain vaiheessa kaikenlaiset buumit loppuisivat kokonaan ja ihmiset voisivat rauhassa olla mitä ikinä haluavatkaan, harrastaa mitä haluavat, syödä sitä mikä itselle sopii parhaiten ja oppia etsimään se oma juttu sekä tasapaino kaikessa. Sitä ei valitettavasti koskaan tule tapahtumaan, sillä aina tulee uusia villityksiä, mutta musta tuntuu, että tällä hetkellä ollaan menossa parempaan suuntaan ja ihmiset vihdoinkin alkavat ymmärtämään, oppimaan sekä arvostamaan enemmän henkistä hyvinvointia sekä tasapainoisuutta elämässä. En tiedä johtuuko se tiedon lisääntymisestä, sillä nykyään on niin paljon tiedonlähteitä sekä esimerkkejä joihin samaistua. Sosiaalinen media on saanut mm. julkisuuden henkilöt avaamaan elämäänsä lähempää, ihmiset kertovat jatkuvasti yhä avoimemmin itsestään ja toivotaan, että kohta jokaiselle on itsestäänselvää se, ettei vatsalihakset tuo sitä onnea yhtään enempää kuin se hampurilainenkaan; terve ja hyvinvoiva mieli sekä keho tuo.

Ihanaa viikkoa kaikille <3

 

 


Olipas juhannus! Perjantaina oltiin mun entisen luokkalaisen luona kotibileissä ja eilen käytiin pyörähtämässä RMJ:ssä. Lähdettiin vasta noin kahdeksalta illalla ajamaan kohti Raumaa, joten ehdittiin olemaan festareilla ainoastaan muutaman tunnin, jonka jälkeen pyörähdin vielä after partyissä jossain Raumalaisessa baarissa.

En viihtynyt tosin baarissa kuin ehkä puolisen tuntia, joten lähdettiin ajamaan aika pian kohti Merikarviaa.

13516290_10153696154315794_7934668424399877715_n

Tänään oli aamupäivästä ihan mukava helle ja tarkoitus olikin ensin lähteä yyteriin rannalle, mutta nukuin niin pitkään ettei lähtemisessä olisi ollut mitään järkeä enää. Rannan sijaan tänään olenkin kokeillut uudenlaista tapaa rentoutua ja toteuttaa itseään, ja kokeillut miten taulun maalaaminen sujuu. Tää on aivan uusi juttu mulle, mutta olen haaveillut maalaamisesta jo hyvin pitkään.

13528989_10153696154380794_8625104624398800633_n

Maalasin akryyleillä sekä spraymaaleilla. Rakastan maalata ns. sisustustauluja, joissa on fiiliksen mukaiset värit ja kaikenlaista kuviota, valutusta ja kohotuksia. Mun taulu on tällä hetkellä kuivumassa, mutta mulla on sellanen fiilis että siitä tulee oikeesti todella makee ! Aijon maalata muutaman muunkin taulun, joten tämä ensimmäinen on lähinnä tällänen freestyle ja fiilistely tyyppinen teos sekä tietenkin ensimmäinen, kokeilu taulu.

Maalaaminen on kyllä todella terapeuttista ja sen parissa hujahtaa helposti tunteja! Jos joku on haaveillut maalailusta, niin suosittelen ehdottomasti akryylillä maalaamista. Aika helppoa ja yksinkertaista aloittelijallekin. Kävin itse ostamassa clas ohlsonista kaikki välineet sekä kankaat.

13516738_10153696154320794_3041034147531844259_n

Aijon muuten ottaa pitkästä aikaa muutamia etävalmennettavia sekä tehdä nopeimmille henkilökohtaisesti räätälöidyt ruoka-ja treeniohjelmat.  Toteutan valmennuksen yhteistyössä fitnet.fi sivuston kanssa niin, että mun kautta on mahdollista ostaa edullisesti jäsenyys sivustolle, josta saa käyttöönsä liikepankit treenien helpottamiseksi.

Etävalmennuksiin otan 2-3 ihmistä ja yksittäisiä henkilökohtaisesti räätälöityjä ohjelmia kerkeän tekemään noin 10kpl/kk, joten kiinnostuneet ottakaa yhteyttä fit4ever@hotmail.fi :)

 


Tänään lähdin hyvän sään piristämänä vähän herättelemään kroppaa Merikarvian pururadalle. Se on mulle todella tunteikas paikka liikunnan suhteen, sillä sieltä aikoinaan, noin 7 vuotta sitten alkoi mun kiinnostukseni juoksemiseen. Muistan ikuisesti kun juoksin pisimmän, 3km pururatalenkin pysähtymättä. Unohtumattomia fiiliksiä.

13516301_10153691046265794_1721820922776615646_n

En yhtään ihmettele miks se tuntui niin siistiltä. On aina yhtä yllättävän rankkaa juosta maastossa, kuin tavallisella hiekka- tai asfaltti tiellä. Olin ensimmäisen 3km jälkeen jo aivan rikki. Huohotin kuin mikäkin possu. Tosin juoksin sen noin 15 minuutissa läpi, eli vauhti olisi voinut olla kevyempi. Juoksin reitin vielä toisen kerran läpi, tällä kertaa hieman rauhallisemmin.

Maasto on täynnä jyrkkiä ylämäkiä ja en muistanutkaan miten haastavaa on pelkästään katsoa, ettei vain astu vinoon tai minkään möykyn päälle. Muutaman kerran astuin ns. ohitse jonkin uran päälle ja ai hemmetti miten se kirpaisi jalkapohjasta. Kegätkään eivät olleet ihan lajiin sopivat, mutta ei sitä ennenkään olla välineillä urheiltu.

Muistan ikuisesti kun siirryin maastosta asfaltille ja olin aivan ihmeissäni siitä, miten paljon kevyempää juoksu on kantavalla ja tasaisella maalla, kuin maastossa. Kymppi taittui aivan kevyesti sen jälkeen, kun oli ensin opetellut juoksemaan maastossa.

13501612_10153691336010794_8933405972292866152_n

naama punaisena lenkin jälkeen

Kyllä mä ihmettelen, miten olen näillä pururadan lenkkipoluilla todella pimeelläkin yksin juossut ilman puhelinta, sillä olin jo nyt aivan paniikissa keskellä päivää, jos puskassa hiemankin liikkui jokin. Todennäköisesti siellä oli vain tuuli, joka heilutti oksia ja puiden lehtiä. Sai muutaman kerran nauraa omille reaktioille ja ajatuksille muutaman paniikkispurtin jälkeen. Toinen kierros meni jo onneksi paljon rennommin ja pelkän suorittamisen sijaan kerkesi hieman ihailemaan ja fiilistelemään maisemiakin.

Nyt mun pitäis lähteä lapsuudenystävän luokse paljuilemaan!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille <3 Olkaa nätisti!


Luulin että pääseminen tallille rauhoittaisi edes hetkeksi tätä hevoskuumetta ja ikävää tallitouhuihin, mutta päinvastoin, se taisi vain pahentua. Kävin eilen Viikilän Hevostilalla touhuilemassa hevosten kanssa sekä verestämässä muistoja nuoruudesta, jolloin kävin satunnaisesti Viikilässä heppailemassa. Silloin siellä oli vain muutama hevonen, joten oli ihanaa nähdä tallin kasvaneen!

13516608_10153686113240794_6098511670016024920_n

Fabritsio aka Roomeo. Tinkerin ja suomenhevosen risteytys.

Vaikka mulla onkin ihan mieletön ikävä Bahria ja Espanjan upeita maastoja, niin Suomessa on kyllä aivan ihanan puhtaat tallit sekä hyvin hoidetut hevoset. Espanjassa oli aivan huippu talleja rikkailla, mutta perus ratsastustallit ovat hyvinkin alkeellisia ja hieman ”sinnepäin” hoidettuja. Suomessa hevoset ovat myös selkeästi ihmis ystävällisempiä ja tottuneet eri ihmisiin. Oli ihan virkistävää hoitaa hevosta, joka ei ihan jatkuvasti yrittänyt viedä multa henkeä. :D

13508920_10153686525860794_3611170306988725698_n

Oli myös ihanaa ratsastaa hevosella, johon olen tutustunut silloin kun hän oli vielä pienen pieni varsa. Nyt Verneri on jo 10-vuotias upea suomenhevosruuna, jolla oli mahtavan tasaista sekä pehmeä ratsastaa. Verneristä oli kasvanut todella mukava ja erittäin reipas nuori herra sekä innokas hyppääjä :)

13507144_10153683370015794_4192709754819606062_n

Vedettiin ihan freestylenä kentällä ja innostuttiin hyppäämäänkin muutaman kerran pienien esteiden ylitse joita kentältä löytyi. En ole hyppinyt pitkään aikaa ja se on aina ollut mun lempi laji ratsastuksessa, joten oli todella kivaa myös pomppailla muutaman kerran, varsinkin kun Verneri oli hyvin innokas ja reipas esteiden kanssa.

Suosittelen ehdottomasti Viikilän hevostilaa jos ikinä eksytte Merikarvialle päin ja hevoset kiinnostavat!

 

 

 

 


Eilen saavuin Merikarvialle hyvin pitkästä aikaa. Oon muistaakseni ollut täällä viimeksi isäni hautajaisissa, noin puolitoista vuotta sitten. En edes viime jouluna tullut käymään, sillä olin mukamas niin kiireinen. Olen kai jollain tapaa vältellyt Merikarviaa, sillä lapsuudenkotini on täynnä isäni tavaroita, vaatteita ja tietenkin niitä muistoja.

Edelleen sydän pysähtyy jokaisesta paikasta tai tavarasta, johon liittyy jokin erityisen vahva muisto. Isälläni olisi ollut eilen syntymäpäivät. Hän olisi täyttänyt vasta 51-vuotta. Olin isäni syntymäpäivälahja, sillä synnyin päivän ennen hänen syntymäpäiviään.

13466363_10153681671270794_1905365215011348499_n

Odotin jonkinlaisia huonoja fiiliksiä, mutta muutaman kipeämmän ajatuksen jälkeen kotona oleminen on tuntunut vain todella hyvältä ja rauhoittavalta. On myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa meidän villakoira vanhuksia, jotka ovat jo yli 15-vuotiaita. Vanhukset ovat selkeästi ikääntyneet viime näkemästä, mutta vipeltävät edelleen kuin mitkäkin teinit. Veikkaan että noi porskuttaa tossa vielä ainakin muutaman vuoden helposti. :D

13502155_10153681576060794_8828551974951624956_n

Sitä tavallaan taantuu pikkusen lapsen tasolle kun saapuu äidin hoiviin. Mulla on tosin kasa töitä mukana ja pitäisi tänään vieläkin hoitaa miljoona asiaa, mutta tottakai äidit hyysää ruoat pöytään ja pitää huolen että täältä lähtee ainakin 3 kiloa painavampana kotiin. Huomenna ajattelin mennä mummolaan syömään, mikä tarkoittaa vähintään puolta kiloa per visiitti!

13510991_10153681635595794_1695628032249318032_n

Toisaalta voi vähän syöpötelläkkin enemmän, sillä täällä tulee myös käveltyä ja touhuttua kaikenlaista paljon enemmän kuin Stadissa. Tänään vierähti koko päivä jokia kuvaillessa ja huomenna olen menossa eräälle tallille ratsastamaan ja kuvaamaan. Olen käynyt tällä kyseisellä tallilla nuorempana enemmän ja ilokseni huomasin, että siellä on nyt tuplasti enemmän hevosia sekä toimintaa. Ihan mahtavaa, en malta odottaa! Mun mielestä on ollut aina todella harmi, ettei Merikarvialla ole ollut tarpeeksi hevostoimintaa, vaikka puitteet ovat aivan täydelliset. Lähes jokaisella omakotitalossa asuvalla voisi hyvin olla oma hevonen takapihalla. :D

13508961_10153681626690794_3040558161231542339_n

Muutamia lapsuudenystäviä ja koulukavereita on tulossa juhannukseksi Merikarvialle, joten se tietää sitä, että kohta pääsee muistelemaan kunnolla lapsuutta sekä teiniaikoja muidenkin Merikarvialaisten kanssa. ;)