Erakosta ahdistelijaksi

Hola!

Niinkuin olen jo mm. videopostauksessani kertonut, olen erikoisen hyvä viihtymään yksikseni. Mulle pitäisi antaa siitä jonkinlainen awards palkinto ja voisin vaikkapa osallistua johonkin erakko kilpailuun. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä luontevammin näkisin itseni asumassa maatilalla (kuitenkin kaupungin lähettyvillä) kaikenlaisten eläinten kanssa. Täällä se on hyvinkin mahdollista ja on todella hassua, että vain 2 km päässä keskustasta on täysi maatila meininki upeiden niittyjen, kukkuloiden ja appelsiini viljelmien seassa.

Esimerkiksi talli jossa käyn ratsastamassa, sijaitsee noin 3 km päässä meidän talosta. Täysin siis kaupungin lähellä, mutta kuitenkin aivan omassa rauhassa. Se olis ehkä mulle se unelma, mutta Niko ei varmasti suostu muuttamaan mun kanssa maatilalle ja ostamaan kaikenmaailman otuksia pihalle sekoilemaan.

Mä rakastan kaupunkia, hienoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja, mutta mä myös rakastan luoda paskaa tallilla ja putsata mutaisia eläimiä. Niko taas on ihminen, joka tykkää että yhdestä napista toimii kaikki ja meidän talon lähelle ei tuoda kuin korkeintaan hyvin koulutettu koira ja ehkä joskus saan kinuttua oman akvaarion…. :D

13062477_10153568234640794_82568287783024245_n

Palataanpas takaisin aiheeseen. Suomessa mulla on kaikki niin, että mä voin lähes pelkästään olla ihmisten kanssa, joista oikeasti pidän ja jotka koskettavat mua aidosti. Ihmisiä joiden kanssa mulla on puhuttavaa, joilla on samanlainen työmoraali, halu kehittyä ja joilta myös itse saan paljon energiaa. Mä rakastan ihmisiä joilta voin oppia ja jotka myös voivat oppia multa. Ja jos ei oppia, niin ainakin saada energiaa.

Mulla taitaa olla aivan muutama mun ikäinen ystävä, lähes kaikki muut ovat mua vähintään 10-20 vuotta vanhempia. Mielestäni ihmisten kypsyyttä ja ”sielun ikää” ei tulisi koskaan yhdistää numeroihin. Mä uskon, että mulla voi olla kymmeniä vuosia mua vanhemmalle ja kokeneemmalle ihmiselle paljon asioita annettavana, vaikka multa puuttuisikin puolet hänen elämänkokemuksistaan. Samoin kuin mä voin oppia vaikka pieneltä lapselta asioita. Ihmisten välillä voi tapahtua monenlaista vuorovaikutusta; oppimista, energian antamista ja jakamista, innostusta, inspiraatiota, motivaatiota tai vaikka vain positiivisia viboja.

Noh, joka tapauksessa, mulla on Suomessa just ne ihmiset mun ympärillä ketä tällä hetkellä tarvitsenkin elämääni. Lisäksi mulla on älyttömän paljon tuttuja ja olen ikäänkuin tottunut, että ihmiset tietävät tietyissä piireissä mut ja sen mitä esimerkiksi teen työkseni. Saan usein ensimmäisinä tietää tapahtumista jotka kiinnostavat mua ja mun ei ns. tarvitse stressata tai kytätä tapahtumien, julkaisujen tai minkään perään mikä mua kiinnostaa. Olen tottunut, että kuulen niistä sekä voin mennä mihin haluan.

Tietenkin kaiken sen eteen mitä mulla Suomessa on, olen joutunut tekemään paljon duunia ja tutustumaan moniin ihmisiin, sekä vuosien varrella muodostamaan ne tärkeimmät ja aidoimmat suhteet, sekä luonnollisesti myös pettymään ja kokemaan ihmissuhteiden osalta kaikenlaista, ennen kuin tämä nykyinen tilanteeni on muodostunut.

Täällä taas mua ei tunne ketään, mua ei kutsuta mihinkään eikä kukaan oo ikinä kuullutkaan musta. Mä en siis vain voi odotella kotona että saan infon eventeistä ja kutsun tilaisuuksiin. Blogit on täällä aika lasten kengissä ja olen instagramin kautta löytänyt vain muutaman blogaajan Marbellasta. Tässä on tietenkin myös pieni mahdollisuus tulevaisuuden kannalta. Se tosin vaatisi sen, että jaksaisin kirjoittaa tekstini myös englanniksi.

13094350_10153568206205794_4952700779920897404_n

Olen täällä joutunut tulemaan todella radikaalisti ulos omista rutiineistani ja poistumaan siitä mukavuusalueesta, johon olen Suomessa tottunut. Olen kirjaimellisesti stalkannut ihmisiä ja ottanut heihin yhteyttä Instagramin directin kautta, pyytänyt samanhenkisiä blogaajia kahville kanssani, jotta oppisin Espanjan blogaamiskulttuurista enemmän ja saisin infoa siitä, mikä meininki täällä on; onko täällä ylipäätään noteerattu blogaamista ja kuinka isona asiana sitä pidetään.

Tottakai mä haluan myös frendejä ja rakentaa edes jonkinlaista sosiaalista toimintaa omaan elämääni tai muuten alan pikkuhiljaa muuttumaan jonkinlaiseksi psykopaatiksi. Mulla on tästä mun viimeaikaisesta meiningistä niin hullu fiilis, mä en ikinä laittaisi kenellekkään Suomessa inboksiin viestiä ja pyytäisi mun kanssa kahville. Hah! Huippua.

Tavallaan todella hauskaa. Mulla on vaan se ”ongelma” itseni kanssa, että oon todella huono vetämään niitä alku small-talk sessioita ja siks mä joudun todella ponnistelemaan itseni siihen moodiin, että nyt tutustutaan ihmisiin ja luodaan jonkinlaista verkostoa tänne. Mä mieluusti vain olisin itsekseni, erakoituisin, ahdistelisin Nikoa ja syyttäisin sitä kaikesta mun yksinäisyydestä sekä turvautuisin niihin muutamiin ystäviin joihin olen täällä tutustunut. Harmi että se ei mua elämässä vie eteenpäin ja jos mä aijon täällä puoliksi asustella, niin mun on pakko saada tännekin tietynlainen tekemisen meininki. Ja ehkä aloittaa se myös Englanniksi kirjoittaminen. Niin ja Espanjan opiskelu….

Mitä luulette, tuunko saamaan kavereita? :D

 

 

 


17 Comments
  • Sanna
    Posted at 20:53h, 27 huhtikuun Vastaa

    Mä oon samanlainen sielu ja pari kertaa ulkomailla asustaneena, oot ihan radalla 😂

    • linda
      Posted at 21:15h, 01 toukokuun Vastaa

      hahaha hyvä!!:D

  • Miimi
    Posted at 22:29h, 27 huhtikuun Vastaa

    Itsekin ulkomaille muuttaessani (ja yhä vieläkin parin vuoden jälkeen) saatan laittaa inboxiin viestiä ihan randomeille tyypeille, jotka olen bongannut jostain paikallisesta Facebook-ryhmästä tai vastaavasta. Kun ei yhtään tuntenut ketään tänne muuttaessa, niin jotenkinhan sitä piti kavereita löytää :D eikä kukaan oo vielä pitänyt mua stalkkaajana! Toisaalta, lähestyn yleensä muita ulkomaalaisia, joten voi olla että heillä on vähän samat fiilikset ja siksi ei tuollaiset yhteydenotot haittaa. :P Että rohkeesti vaan pommittamaan viesteillä! :)

    • linda
      Posted at 21:15h, 01 toukokuun Vastaa

      Hahaa hyvä en ole ainut, näin se vaan lähtee (toivottavasti) :D

  • Nora
    Posted at 16:17h, 28 huhtikuun Vastaa

    Hahah mulla ihan sama! Tuntuu että uudessa paikassa muut muodostaa tosi nopeesti omis ”ryhmiä” ja kaveripiirejä, ja sit mä hengaillen siinä kaikkien välimaastossa kuulumatta kuitenkaan mihinkään :D Miten sitä voi vaan olla niin vaikee bondata uusien tyyppien kanssa, tai miten kaikki muut sen tekee??

    • linda
      Posted at 21:14h, 01 toukokuun Vastaa

      Mä en ymmärrä itsekään, kai se on vähän asenne kysymys, mutta jos ei saa siitä small talkista mitään niin on vaikea rakentaakkaan niitä uusia suhteita. Mä tosin usein lähinnä hyökkään ihmisten päänsisään heti ja kysyn sen sijaan että kiinnostais mistä hänen paita on että uskooko tyyppi henkimaailmaan tai energioihin ja siinä kohtaa tiedän jo että onko meillä yhteistä tulevaisuutta hahaha

  • miimi
    Posted at 16:22h, 28 huhtikuun Vastaa

    Etköhän sä saa!!! :D mitä silloin muuten tapahtui, kun Janelyyn liittyvät tekstit hävisivät blogin puolelta?:o

    • linda
      Posted at 21:13h, 01 toukokuun Vastaa

      Moikka,kiitos :) janelyyn? häh :D

  • A
    Posted at 13:13h, 02 toukokuun Vastaa

    Onko sulla ajatuksena jäädä Espanjaan asumaan ihan kokonaan vai ootko siellä jonkun määräajan verran? Sorry, jos kyselen tyhmiä ja oot jo puhunu tästä, mutta pitkästä aikaa luen sun blogia ja aika paljon uusia juttuja sun elämässä :) Kaikkea hyvää sinne aurinkoon!

    • linda
      Posted at 16:10h, 03 toukokuun Vastaa

      No varmaan ihan parisuhteen kulun mukaan, mutta Nikolla ei oo nyt hetkeen eikä tuskin tarkoitus tulevaisuudessakaan muuttaa Suomeen, joten täällä varmasti pitkälti ollaan :)
      Kiitos paljon!

  • ilari
    Posted at 19:22h, 12 lokakuun Vastaa

    siis kyllä toi o tosi hyvä siis paljon rauhallisuutta tunteissa ja sit kaupunii imailee niit fiiliksiä iankun siltä tuntuu oo nsamaa mieltä saa taas ne parhaimmat fiilikset :)

  • ilari
    Posted at 19:26h, 12 lokakuun Vastaa

    ok mä myönnän tän mut siis kun sain olla tuolla ahvenamaalla talleilla niin mä diggasin kanssa tallin siivoiulsta ja musan kuuntelemisesta ja hepoille höpöttämisestä ok ratstatus nyt jänittää vaikka kuvitelnkin itteni entsi aikojen mongooliks joka ratsataa ja ampuu jouskalal maalliiin :D mut sitten kun olin yhellä tallila ja yks nainen koitti mua houkuttaa ratsailel olin jo suostumassa mut sitten tuli yks heppa ilman ratsatajaa ja toinen joutu sairalaan ku jäi alle ku se heppa kaatui ja tuumasin nooh ehkä mä siirrän tätä. mut sain oppii talleilla et esim spermaa myydään postissa ja jalostetaan iit jalosukusiaa von gugenheimeiiä :) oon sannut tutustuu oikeisiin aatelis heppoihi :) niille on kyl kiva jutella tykkään

  • ilari
    Posted at 19:29h, 12 lokakuun Vastaa

    mut sisi tiiäkkö sehän oiskun huvikumpu ok en ittekkään varmaan olisi paras pennusta lähtie nkasvattaja kun olisin silloin et kerrasta perille oon sitä kyl harjotellut et juu joutuu jankkamaankin asioita mut se jankuttaminen sitten saa ärähtämään et mikä on kuin ei opi varamsti itelläkin on asioita et miks ei opi mut sillon voi sanoo kyl mullekin suoraan het :) tai siis muutenkin niin pysyn paremmin skarppina et missä mättää on myös hyvääkin kritiikkiä mun mielestä

  • ilari
    Posted at 19:33h, 12 lokakuun Vastaa

    ääh mä en kestä tiiäks kun iin se vittu menee et kaikilta vaan voi oppia sä oot eka joka noita funailee noin ku ihan kene kaa vaan joka tuntuu hyvälle keksutelu on aina antoisaa ilman päämäärii sä osaat tosi hyvin tuoda noi jutut paperille

  • ilari
    Posted at 19:40h, 12 lokakuun Vastaa

    mun on pakko myöntä et mäkin oon tosi huono jsut niissä smaltalekissa ja ne jotuu vääntää tosissaan ku tuntuu et ne on puhuttu jo moansti toki se sitten vie syvempään ja sitä harjottelnkin :)

  • ilari
    Posted at 19:42h, 12 lokakuun Vastaa

    ku tiiäksää et siihen pinna alal oleviin juttuihin on helmpi samistuu aj sit noisas on se pieni hukka ja monihan on sen jo opetteut ulkoo ja sit siinä ei oo sitä tunnetta ku tunne taas ve eteenpäin mut siks se on vaikeaa aina välillä ja jää miettiin et mithän sitä sanosi tosta se jumitus ärsyttää omaa mieltä kyllä

  • ilari
    Posted at 19:49h, 12 lokakuun Vastaa

    ku tiiäks jos on tosi herkkä niin sitten tarvii just sen toden toisen fiiliksistä niin pysyy lämpimänä ja on tunteissa turvana siksi just pärjän tosi hyvin ittekseni maailma tutkisekellen aj toisten ihmsitne kaa jutellen mut sitten jos on joku nii ntarvii sen kaikki tunteet et pysyy rauha kun jos näin ei ole niin sitten se luo siihen omaan hyvään oloon säröi siksi oon tosi tarkka rhellsiyydestä ja ristiriidattomuudesta toki niit tulee kaikille mut tarkotin sitä et kertoo mitä tekee koko ajan mä oikeesti rakstan vaan kuunella sitä itte asiasa tutustuin yhteen ihmiseen tossa toissa syksynä ja noh mulla ol itunen lukko ja sanoin vaan sille höpise mitä mieleen tulee ja se sit puhui muutaman tunnin putkeen ja mulel tuli hyvä olo ja sain ratkastuu sit ongelman mut juu se on maailamn kiertäjä ja asuukin jo kaukana kaukana.

Post A Comment