WHEN IN DOUBT: RUN.

25.04.2016

Mä oon koko mun nuoruuden vihannut juoksemista. Ainoa muoto jossa se oli siedettävää oli pesäpallon pesien välit ja peleissä juoksujen tekeminen. Ihailin kuitenkin ihmisiä jotka juoksivat pitkiä matkoja ja pystyin vain haaveilemaan siitä, että pystyisin itse juoksemaan ja vieläpä nauttimaan matkasta.

IMG_5891

Aloitin 17 vuotiaana harjoittelemaan juoksemista. Kaikki alkoi silloisen asuinpaikkani pururadalta ystäväni kanssa. Muistan vieläkin sen fiiliksen, kun juoksimme ensimmäisen kerran ”isoimman lenkin”, joka on matkaltaan noin 3km pitkä. Tällä hetkellä 3km tuntuu lähinnä hauskalta määrältä, mun jalat vasta lämpenee kunnolla siinä matkassa, mutta silloin se tuntui äärettömän kovalta suoritukselta.

Toki on aivan eri asia juosta maastossa pururadalla, kuin jalkakäytävällä tai hiekkatiellä. Maastojuoksu on tuplasti raskaampaa sekä itse reitti ylämäkineen on paljon haastavampi kuin vaikkapa ”city juoksu”.

IMG_5890

*Sisältää tuotelinkin

Jossain vaiheessa pururata alkoi kyllästyttämään ja siirryin juoksemaan pitkin kyliä. Muistan ajatelleeni, että herranjumala tää touhu on kevyttä. Maastossa juokseminen olikin yllättäen nostanut mun kunnon sille tasolle ettei perus asfaltilla juokseminen tuntunut ollenkaan raskaalta. Toki se oli taas aivan erilaista iskua polville ja nilkoille.

17 -vuotiaasta juokseminen on ollut mulla ihan viikottaista rutiinia. Joskus tulee kuukausia kun en harrasta juoksemista niin paljoa, mutta yleensä sitä tulee harrastettua 2-4 x viikossa. Teen paljon eri sykkeillä, pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä. En siis aina vedä samalla tyylillä samaa pituutta, vaan fiiliksen mukaan teen lyhyempiä ja intensiivisempiä juoksulenkkejä ja joskus taas pidempiä ja matala sykkeisempiä. Joskus mun lenkki on 25 minuuttia ja joskus 60 minuuttia.

Tänään oli todella hyvä flow juoksemisessa. Tuntui siltä, että olisin voinut juosta vaikka maailman ääriin, kunnes… kotiin päin juostessani ohitin erään seisoskelevan lenkkeilijän. Lenkkeilijä oli noin 2 metrinen, selkeästi urheilija/paljon urheileva, noin 25-30 vuotias mies jolla oli jonkun joukkueen tiimivaatteet päällä.

Yhtäkkiä huomaan että tää tyyppi juoksee aivan mun kyljessä kiinni. Päätän nostaa vauhtia, koska vierekkäin juokseminen tuntuu hieman häiritsevältä ja kiusalliselta. Mies nostaa myös vauhtia ja pysyy tiukasti mun vierellä. Ajattelen, että mies lähti juoksemaan tarkoituksella lujempaa ja hiljennän vauhtia, jotta tämä kiusallien tilanne loppuisi ja pääsisin keskittymään siihen omaan suorittamiseen taas.

Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Mies hidasti kun huomasi, että mä hidastin ja pysyi edelleen kiinni lähes mun kyljessä. Kokeilin vielä muutaman kerran samaa, mutta aina kun mä kiihdytin niin hän kiihdytti. Kun tajusin, että mies tekee sen tahallaan niin mua alkoi vaan naurattamaan. Jengi luuli että ollaan joku pariskunta lenkillä yhdessä.

Tiesin että mulla on vaan muutama kilometri kotiin ja päätin idioottina lähteä juoksemaan lujempaa. Mies veti myös kovemman vaihteen päälle ja lähinnä kevyesti hölkkäsi siinä samalla, kun mä juoksin minkä töppösistäni vaan pääsin, kuitenkin samalla pyrkien siihen, etten kaadu naamalleni hieman vaikean ja möykkyisen tien avustamana.

Joka kerta kun ihmisiä tuli vastaan ja yritin väistyä taka-alalle, niin mies lähinnä jäi odottamaan että mä pääsen ihmisvilinän ohi ja voidaan jatkaa meidän ”yhteistä lenkkiä”. No, tuli ainakin annettua lenkin loppuun kaikki mitä irti lähti ja sen jälkeen kun olin hyväksynyt sen faktan, etten tule pääsemään tämän tyypin ohi eikä hän ajatellut myöskään itse päästä mun ohitseni, niin nöyrryin kohtalooni ja juoksin sitten tällaisen ikäänkuin oman kirittäjän saattelemana kotiin. Omalla portilla ajattelin että jos en nyt oksenna tähän tai menetä tajuani, niin en ikinä.

Tulipahan taas ainakin katsottua mihin omista pienistä moottoreista on. Pitäis joskus kokeilla cooperia pitkästä aikaa, tosin siihen olisi myös täydellistä saada jonkinlainen awkward kirittäjä viereen, niin varmasti sais paremman tuloksen. :D

IMG_5858

Juokseminen on varmasti yksi parhaimmista asioista ja juoksijan flow on tavoittelemisen arvoinen kokemus. Väitän itse päässeeni tähän muutamia kertoja elämässä. En läheskään joka ikinen kerta, mutta sen verran usein, että olen jaksanut innostua juoksemisesta jo 6 vuotta. Itse flow tuntuu siltä, että kaikki katoaa: aika, paino, huolet, suorittaminen. Siinä hetkessä on vaan sä ja se törkeen hyvä fiilis.

Nyt kun kevät tulee, niin suosittelen lukijoilleni rohkeasti juoksemista. Sen ei tarvitse olla kuin vaikkapa 20-30 minuutin kevyt köröttely alkuun, eikä muutamat kävelyaskeleetkaan lenkkiä pilaa. Kunnon kohoaminen on usein alussa todella nopeaa, joten jokainen löytää varmasti sisäisen juoksijansa yllättävän nopeasti, jos laji vain yhtään houkuttelee. Juoksussa on tyypillistä ensimmäisen 5-10 minuutin aikainen jähmeys ja alkukankeus, jonka jälkeen meno kevenee. Sen kun jaksaa sinnitellä ohitse, niin yhtäkkiä saattaa huomatakin, että juokseminen onkin ihan kivaa. ;)

When in doubt: run!


24 Responses to “WHEN IN DOUBT: RUN.”

  1. Kata sanoo:

    Ahh juoksemisesta on aina mukava lukea juttuja! Ite oon ihan just näillä näppäimillä lähdössä viikon pitkälle 2 tunnin juoksulle ja muiden juoksuista lukemisesta saa aina motivaatiota myös omaan juoksuun! Hyvään saumaan luin siis postauksesi. :) Kannattaa sunkin rohkeesti vaan pidentää juoksuja yli tuon tunnin, 1.5h jälkeen juoksu on nimittäin ihan erilaista kuin alle tunnin juoksuilla! Sulla tietysti treenit ovat niin lihaskuntopainotteisia, että liiasta juoksemisesta voi olla jopa haittaa, mutta nyt jos ei ole kisojakaan lähimailla tiedossa, niin ei varmaan ole niin vakavaa!

    • linda sanoo:

      Kyllä täytyisi ehdottomasti kokeilla ! En oo varmaan ikinä juossut hirveesti yli tuntia 😁

  2. Elli sanoo:

    Eikö sua yhtään pelota että mitä se mies oikein aikoi kun ei ”päästänyt susta irti” että jatkoi vaan vierelläsi väkisin? :0

    • linda sanoo:

      Veikkaan että halusi tutustua tms, ihan yleisellä paikalla sattui että
      Siinä ei kyllä olisi mulle voinut mitään tehdä :D

  3. Ria sanoo:

    Tuo alun jähmeys on kyllä totta – mulla iskee ainakin ekan 5min jälkeen sellainen ”enpystyenjaksa”-olo mutta jos sen ohi pitää pintansa ja hölkkää niin kivaa on. Aloitin juoksemisen kunnolla tänä keväänä ja vitsi se on rentouttavaa! Stressi katoaa kyllä hyvin pian sinne lenkin uumeniin <3 Parasta! Ehkä tää kuntokin tästä vielä paranee ja joku kaunis päivä bongaan itseni juoksemassa puolikasta, mene ja tiedä 😂

    • linda sanoo:

      Niin on, mulla iskee kans 5-10 min jälkeen sellanen että ei helvetti, käännyn takasin :D sitten se katoaa. Aina ei katoa ja joutuu koko lenkin vääntämään ja joskus taas lenkki on alusta asti super jees :D

  4. yksinäinen lenkkeilijä sanoo:

    Uteliaisuudesta kysyn, miten miehen kannattaa kiinnittää lenkkeilevän naisen huomio ja saada juttuseuraa saman henkisestä naisesta? Lenkkeilevät miehet ovat poikkeuksetta aina yksinäisiä.

    • Laura sanoo:

      Ei mitenkään. Suurin osa ihmisistä sukupuoleen katsomatta on lenkillä kuulokkeet korvilla keskittymässä omaan suoritukseen ja jonkun tilannetajuton lähestymisyritys on viimeinen asia mitä haluaa.

    • Maria sanoo:

      No siis ei ainakaan noin kuin tuo postauksen mies teki, hyi, todella creepyä! Lenkkeilevää naista voi olla vaikea lähestyä, ellei ole joku luonnollinen tilanne, jossa molemmat on pysähtyneinä, esim pururadan puolapuilla tms. Mulle ja mun kaverille tulee monet miehet aina jutteleen sellasella ulkotreenipaikalla, mutta järkevä mies tulee jutteleen meidän hengähdystauoilla, eikä itse treenin aikana! Ja fiksu ei puhu liian kauaa, ettei meidän treeni mee pilalle. Seuraa me ei olla vailla, mutta selkeesti tollanen ulkotreenipaikka on helpompi paikka lähestyä kuin esim kuntosali. Ja itsekin voisin tykätä, että samanhenkinen mies lähestyy urheilun parissa, eikä jossain baarissa (joissa en edes käy). By the way ainakin mun poikakaveri myös lenkkeilee, eli ei lenkkeilevä mies ole aina yksinäinen.

      • linda sanoo:

        Mä oon samaa mieltä. Toi on todella hankala tilanne, mä itse saatan lähinnä ärsyyntyä jos olen keskittynyt mun treeniin salilla tai ulkona ja joku tulee about koputtamaan olkapäähän ja keskeyttää tekemisen. Jos taas olen selkeästi hengähdystauolla, niin sillon voi tietenkin tulla juttelemaan jos tuntuu siltä. Ja juurikin se, että täytyy osata lukea tilannetta; haluaako toinen jäädä höpöttelemään vai onko se lähinnä kiusallista ja ärsyttävää. :D

  5. Janette sanoo:

    Moi. Onko teiltä mahdollisuutta ostaa bikini bibleä?:)

  6. Miiu sanoo:

    Kiitti tästä postauksista! Itse aina yritän aloittaa juoksun ja pari kertaa käyn, mutta sitten se aina jää. Joskus ennen juoksin paljonkin, ja se fiilis aina juostessa ja sen jälkeen on kyllä mahtava! Pitää taas yrittää aloittaa ja toivoa että pääsisin nyt alkua pidemmälle.
    Kiitos blogista, tästä saa hyvää mieltä ja energiaa! Ihanaa päivää :)

    • linda sanoo:

      Kiitos ihanasta kommentista :) Nyt vaan sitkeesti pysyt harrastuksessa, ei sen tarvitse olla jokapäiväistä: 2-3x viikossa on jo tosi hyvä! Kunhan se olisi jatkuvaa ja säännöllistä :)

  7. Emmi sanoo:

    Musta olis ihana juosta mut motivaatio laskee täysin kun kunto kasvaa mutta jalat ei pysy perässä. Toisen jalan nilkkaan tekee nii kipeetä että en tiiä mikä siihen auttais..

    • linda sanoo:

      Onkohan siellä jotain kankeutta? Nilkkojakin olisi hyvä säännöllisesti käydä hoitamassa ja venytellä :)

  8. Emj sanoo:

    Moi, kysymys: mun rasva% on tällä hetkellä 34 😫 Miten paljon suurinpiirtein sun valmennuksilla esim fit for bikini saisi hilattua tuota lukua alaspäin?

    • linda sanoo:

      Moikka, mun on tohon vaikea luvata mitään , kaikki riippuu ihan siitä miten sitoutuneesti noudatat ohjeita ja miten reippaasti jaksat treenata :) Mutta varmasti saat tuloksia aikaan ja rasva% huomattavasti pienemmäksi !

  9. Elisa sanoo:

    Mä haluaisin hirveen kovasti aloittaa juoksemisen, mut se tekee niin kipeää että motivaatio on aika nollissa sen takia. Mulla on mennyt molemmat polvilumpiot sijoiltaan yhteensä noin 10 kertaa, ja rasituksessa niitä alkaa aina särkeä, oli sitten kyseessä pitempi kävelylenkki, juoksu(n yritys) tai tanssi. En oikein tiedä et miten pystyisin juoksemaan niin ettei se tekis niin helvetin pahaa joka kerta :/ yleensä penikoihinkin alkaa särkeä, mut oon kyllä ollut niin sohvaperuna että se johtuu varmaan ihan vaan siitä ja nekin vertyis ajan kanssa. Nuo polvet on vaan se isoista isoin ongelma tän asian suhteen, oisko sulla antaa mulle mitään vinkkejä? :) juokseminen ois niin ihanaa, masentaa kun en vaan pysty siihen.

    • linda sanoo:

      kymmenen kertaa, oh my gosh! :D ootko käynyt ihan ekana lääkärissä näyttämässä niitä? ehkä sun laji voisi olla pyöräily sitten , tai jokin mikä ei polvia rasita?

  10. loopy sanoo:

    Miten suosittelet aloittamaan lenkkeilyn? Itse olen myös aina inhonnut juoksemista (juontaa juurensa pakollisiin coopereihin yms.). Olen yrittänyt välillä kuntosalin juoksumatolla kevyellä vauhdilla, mutta joko vatsaa alkaa pistellä tai sitten säären etuosat kipeytyvät jopa parissa minuutissa. Jotkin suht edulliset juoksukengät voisin ostaa, mutta kuumottaa että yritän liian kovasti ja kurkottelen kuuta taivaalta ja sitten kyllästyn hommaan ihan totaalisesti :D

  11. ilari sanoo:

    siis tiiäks jso noi seint ja vierusta ois ollu toisen tyylinen ja noi vlaksoet raput ois natsannut paremmin siihen tuli se tiik mielen tai sen väritys ja sit valkonen ja oisin laskenut sun housi piirun alemmaks niin osi tullut tosi hyvä kuva ja ehkä en o ovarma sellanen iso lieri hattu ppähän :)

  12. ilari sanoo:

    ja kännykkä posi kädestä tietty osi olu parempi kuva :)

  13. ilari sanoo:

    tuliks sulel se forrest gumb fiilis kun aloit juoksemaan? et siell se kohjo menee mut onnessaan? :)

Kommentoi