*sisältää tuotelinkin

Ciao !

Kuulin huhuja että Suomessa rupeaa kevät kukoistamaan ja lumet sulamaan. Täällä Espanjassa alkaa olemaan muutaman viikon päästä jo ihan kunnon kesä meiningit ja kaikenlaisia isoja avajaisia ja tilaisuuksia on tuloillaan, kun ”kesäkausi” avataan. Tänään mittari näytti auringossa 26 astetta! Se on jo aika paljon ja öisin on ollut muutaman päivän niin kuuma, että on välillä vaikea nukahtaa sen vuoksi. En malta odottaa kesää, monta unetonta yötä tulossa kuumuuden vuoksi :D

Oon selaillut verkkokauppoja ja tuumaillut, että mitäs jos tekis pitkästä aikaa pikku tilauksen Nellyyn, kerta oon Suomeenkin tulossa ja paketti kerkeäisi tulemaan ajoissa kotiin sillä aikaa. Nelly on vasta alkanut toimittamaan Espanjaan, mutta toimin mielummin tällä kertaa tuttuun tapaan ja tilaan Suomen kautta.

En oo hetkeen tehnyt postausta vaatteista, joten väsäsin nyt kerralla tällaisen kunnon pläjäyksen siitä, mitä mun ostoskoriin eksyisi ( ja ehkäpä eksyy…)

 

898

  1. John Zack -mekko levenevillä halkio hihoilla. Mekko on myös selästä hieman auki. Mä itse ihastuin tähän täysin ja tää oli eka mekko joka osui mun silmiin. Mekon löydät TÄÄLTÄ*
  2. Kietaisumainen kotelomekko, erityisesti sopii kauniin dekolteen omistaville. Pidän myös mekon kevyestä rypytyksestä, niin ei tarvitse kokoajan ahdistua ihoa nuolevasta materiaalista. ;) Löydät mekon  TÄÄLTÄ*
  3. Söpö mutta omalla tavalla myös seksikäs kellohamemainen mekko TÄÄLTÄ*

Mun päällä ei koskaan näe paljoa koruja. Asusteissa panostan laukkuun ja ehkä johonkin rannerenkaaseen tai kelloon. Joskus mulla on myös joku yksittäinen, näyttävämpi sormus. Aurinkolaseja mulla on todella paljon kaapissa ja niillä viimeistelen kesäisin lookin. Rakastan käyttää erilaisia aurinkolaseja fiiliksen ja asujen mukaan.

Valkoisen kanssa sopii täydellisesti kullan väriset asusteet, mutta myös hopea toimii. Itse oon enemmän kullan ja valkoisen yhdistäjä. Musta ne on yhdet kauneimmista väreistä yhdessä, jos valkoista saa väriksi kutsua.

897

  1. Kullattu Marco Jacobsin kello, tykkään väristä ja neliskanttisuudesta. TÄÄLTÄ*
  2. Super hauska ja tyylikäs asuste kruunaamaan yksinkertaisen kauniin asun, Quay Australian aurinkolasit on nyt todella hauskoja, lasit löydät TÄÄLTÄ*
  3. Sormukset TÄÄLTÄ*
  4. Toiset lempparit Quay Australialta . Marble aurinkolasit TÄÄLTÄ* (suosittelen selaamaan myös muita malleja kyseiseltä merkiltä, todella hauskoja!)
  5. Marble Plain asuste kello TÄÄLTÄ*

Kenkiä mä oon ostellut ikäni aikana niin paljon, että tunnistan jo kaukaa mukavat kengät joilla jaksaa seisoskella vaikka koko illan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin pilata ilta huonoilla kengillä. Suosin korkkareissa hieman paksumpaa korkoa sekä platformia. Tällöin painopiste ei ole liian pieni ja päkiän alla on jotain muutakin kuin lattia. Tässä kaksi ehdotonta lempparia ja jalkaystävällistä, mutta korkeaa kenkää kesäiltoihin:

896

  1. Vaaleat korkkarit Platformilla ( todella mukavat jalassa, tämän hetken ehdottomat lempparit. Mulla on nää monessa värissä!) TÄÄLTÄ*
  2. Vaalean beiget korkkarit Platformilla TÄÄLTÄ*

Nyt mä lähden vääntämään Plyo treeniä rannalle. Oon vältellyt treenaamaan lähtemistä koko päivän kuumuuden vuoksi. Hih. Perse ylös ja loikkimaan!


Heippa!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Mulla on pieni flunssan poikanen taas yrittämässä läpimurtoa, mutta en ajatellut tulla kipeeksi. Mulla on täällä vähän väliä päiviä, kun olo on todella flunssanen ja vilustunut. Johtuu varmasti siitä, että lämpötilat näyttää +23 mutta tuuli on edelleen todella kylmä ja keväinen. Sitten kun sitä lähtee innoissaan rannalle juoksemaan pelkässä topissa ja hyytävä merituuli puhaltaa niskaan niin tässä on lopputulos.

Tänään pidän lepopäivän salista, mikä on vaan hyvä, sillä oon viettänyt koko pääsiäisen urheillessa ja ulkoillessa. Lisäksi saan tästä sitten torstaihin asti painettua huomisesta lähtien treeniä ja torstai yönä lennänkin jo suomeen, jonka jälkeen on varmasti yks lepopäivä taas tervetullut.

Mulla on niin järkyttävä ikävä JLOta, että joutuu tosissaan välillä itkua pidätellä. Myös super kivaa tulla moikkaamaan ystäviä <3 Mun viikko Suomessa näyttää niin hullulta töiden puolesta, että oon jo nyt lopen uupunut visiitistä valmiiksi, mutta oon silti innoissani tulossa.

12501607_477479992451303_2117811456_n

Nyt on ollut niin hyviä treenejä, että harmittaa pitää välipäivä tänään. Oonkin odottanut tätä että mulle tulee taas näin hyvä draivi treenien kanssa, että välipäivien pitäminen harmittaa. Treenaamisen kuuluu olla hauskaa ja asia, josta saa enemmän kuin mitä sille antaa.

Sitten otsikkoon. Puhuin tänään ystäväni Marren kanssa puhelimessa siitä, minkä takia ja mikä saa ihmisen rakentamaan koko identiteettinsä ja elämänsä vain yhden asian ympärille, kun meillä on niin ainutlaatuinen tilaisuus elää ja kokea niin paljon asioita elämässä. Esimerkiksi fitness on joillekkin asia, josta tehdään NIIN SUURI asia arjessa. Mä olen tahallani ollut pitkään kirjoittelematta hirveesti treenaamisesta ja fitneksestä, sillä sitä on niin paljon, että varmasti lukemista ja blogeja asiasta riittää. Ja ainahan mun blogi on sisältänyt kaikenlaista, treenaamisen ja ruoka-asiat mukaan lukien. Kyllähän itse kisakaudella asia vie enemmän aikaa, varsinkin ajatuksellisesti ja niitä on hauska purkaa blogiinkin, mutta elämä on niin kallisarvoinen, että sitä pyörittäisi vain yksi asia.

Tottakai ihmisiä on erilaisia ja se mikä tekee kenetkin onnelliseksi on juuri se tapa elää. Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässä, tulee projekteja sekä monenlaisia asioita jotka ottavat sillä hetkellä enemmän aikaa. Esimerkiksi kisadieetti vaatii paljon ihmiseltä ja siihen täytyy oikeesti keskittyä, mutta kun sä jo muutenkin elät ilman jokaviikonloppuista humppailua ja urheilisit jokatapauksessa, niin ei siinä tarvitse loppujen lopuksi niin isoista asioista luopua. Siks oon itse sitä mieltä, että jos vaikkapa dokaaminen tuntuu jostain asiasta luopumiselta, ja treenaaminen lähinnä efortilta, niin mee ja dokaa se vaihe ohi ja kokeile sitten uudestaan. Kisoja tulee kyllä.

Ihmisten tulisi muutenkin kokeilla ja kokea enemmän. Ei kaikkien tarvitse olla samassa lajissa parhaita ja tehdä sitä mitä suoraan sanottuna media käskee. Mistä sä tiedät, jos sä ootkin luonnonlahjakkuus jossain lajissa, jota sä et ole koskaan kokeillutkaan? Mä ainakin itse haluan fitneksestä huolimatta kokeilla mahdollisimman monia eri lajeja, vaikka tiedänkin aika hyvin omat vahvuuteni ja tunnen itseni. Kyllä sen aika nopeasti huomaa mistä nauttii ja mikä on sulle luontevaa ja mikä taas tuntuu todella vieraalta sun päälle ja kropalle.

Fitness on edelleen vahvasti muodissa ja se on tuonut monia innokkaita lajin pariin sekä tuo edelleen, mutta mä itse pystyn sanovani että fitness on mun juttu, kun mun treenaaminen ei ole riippuvainen kisaamisesta, eikä mun elämä tai identiteetti ylipäätään ole rakennettu kisaamisen ympärille, vaan fitness on mun harrastus ja kisaan siinä, koska mä nautin treenaamisesta; kisasin tai en.  Sä voit olla kunnossa ilman että kisaat ja se on mun tavote. Mä treenaan 5 x viikossa salilla, sen lisäksi noin 3-4 x ulkona ja mun seuraajat tietää sen, niin olen tehnyt vuosia ja teen varmasti vuosia edelleenkin, mutta mun elämässä tapahtuu niin paljon muutakin, josta haluan teille mielelläni kertoa näiden asioiden lisäksi.

Mites sitten ulkopuolisten mielipiteiden ja tekijöiden vaikutus sun omaan elämään ja valintoihin? Kuinkakohan moni ylipäätään tekee elämässään asioita, esimerkiksi vaikkapa kisaa, koska on kerrottu ääneen että halutaan kisata ja vaikka huomaatkin ettei se ole ollenkaan asia josta nauttii, niin ei uskalleta kuitenkaan luovuttaakkaan, koska ei haluta antaa ihmisille iloa sun luovuttamisesta. Voin vaan kuvitella kuinka hillittömän onnellisia jotkut olivat, kun itse en kyennyt kisaamaan viime Syksynä. Mutta arvatkaa mitä? Mua ei vois vähempää kiinnostaa jos jonkun elämää ilahduttaa mun loukkaantuminen, päinvastoin, haluaisin kertoa tälle ihmiselle että elä ja koe hieman enemmän. Mutta toki suon sen ilon hänelle, ei se multa pois ole.

Ihmisten tulisi muistaa miten iso tämä maailma on, miten pienistä asioista me tehdään suuria ja miten naurettavaa on välittää muiden mielipiteistä, elää muiden painostuksen ja odotusten alaisena tai pelätä jonkun muun ajatuksia? Maailmalla on niin paljon annettavaa.

Mua ei oo ikinä hirveesti kiinnostanut muiden mielipiteet, ei niin pitkään, kun en ole esimerkiksi satuttanut jotain ihmistä tai tahallisesti aiheuttanut jonkinlaista syytä ihmisille juoruilla minusta negatiiviseen sävyyn. Esimerkiksi minun isäni kuolema ja sen aiheuttamat fyysiset ja henkiset seuraukset minulle eivät ole minun syyni, enkä minä voi asialle mitään. Silti siitäkin saatiin spekuloitavaa ja iloa sekä kummastelua ihmisille, minut kyseenalaistiin urheilijana, vaikka oikeasti tilanteen tietävät ihmiset valmentajani lukuunottaen kunnioittivat minua nimenomaan urheilijana joka ottaa vastuun terveydestään, jotta voi parannuttuaan jatkaa lajiaan. Mä olin todella huonossa kunnossa terveyden puolesta, eikä mua siltikään tulla koskaan näkemään syyttämässä siitä ketään tai osoittelemassa lajia tästä asiasta. Ja jos totta puhutaan niin mä olen aivan helvetin ylpeä miten vahvasti oon pärjännyt tapahtuman jälkeen ja ihmettelen sitä, miten edes pystyin menemään niin pitkälle. Mun isä oli mulle niin läheinen ja rakas,  että olisin mielelläni maanut koko loppu elämäni masentuneena jossain pehmustetussa boksissa, mielellään kevyeissä höyryissä, ettei tarvitsisi kohdata sitä faktaa, kipua ja surua tapahtuneesta tai katsella miten koko perheeni mureni surusta sekunnissa. Tämä olisi kuitenkin kauheinta mitä voisin tehdä isälleni.

Varsinkin nyt kun olen kaukana siitä tavallisesta arjesta ja niistä pikku kuplista joita Suomessa on, ymmärrän miten vähän kenenkään mielipiteellä siellä tai täällä, missä tahansa, on pienintäkään merkitystä mun elämässä tai mun valinnoissa. Kukaan muu ei elä mun elämää, tunne mitä mä tunnen tai mieti vanhana että mitä tuli koettua ja tehtyä omalla elämällä. En koskaan halua ajatella, että sen asian jätin tekemättä, koska joku olisi saattanut ajatella toisin, tai sen minulle tärkeän ajatuksen jätin sanomatta, koska joku olisi saattanut olla toista mieltä. Se, että mä eläisin muiden ihmisten mielipiteiden vankina on mulle yksi pahimpia pelkoja. En ylipäätään halua elää niin, että ajattelen jatkuvasti vain mitä pahaa ihmisillä on sanottavaa tai miten joku ajattelee pahaa valinnoistani. Miksi en mielummin eläisi niin, että lähtökohtaisesti oletan ihmisiltä vain positiivisia reaktioita. Liian paljon keskitytään niihin pahan ilman lintuihin ja jätetään ne positiiviset ja kannustavat sanat huomioimatta. Toki se on ihmisen tapa suojautua; kasvattaa muurit ja olettaa valmiiksi pahaa, jolloin negatiiviset asiat on helpompi käsitellä.

Mä haluan elää tätä elämää vähän niinkuin lapsen silmin, innostua mahdollisimman monesta asiasta ja oppia joka päivä jotain uutta. Mä oon iloinen siitä, että mä tuun onnelliseksi kun saan kerätä simpukoita kulhoon rannalta tai siitä, että mä saan niin paljon iloa eläimistä. Mä tiedän, etten mä osaa mitään hienoja koulu juttuja tehdä vaikkapa hevosen kanssa, koska ne eivät mua koskaan ratsastuskoulussa niin kiinnostaneet, mutta mä silti voin kertoa innoissani miten upeeta oli kun sain Bahrin kuuntelemaan mua hetkeksi ja olla aidosti ylpeä siitä. Silti joku haluaa tulla kertomaan miten paska mä oon ratsastamaan, tai miten tyhmä mä oon kun luulen että yhden pennun kuljettaminen Suomeen uuteen kotiin on mainittava asia tai miten lapsellista on kerätä simpukoita kulhoon. Mutta kun mä tuun iloiseksi tai onnelliseksi noista asioista niin niitä mä teen ja niistä mä teille kerron.

Mä en oo koskaan halunnut olla paras missään tai antaa sellaista kuvaa itsestäni että mä oon missään asiassa ketään parempi, mutta mä haluan toivottavasti olla jonkinlainen esimerkki siitä, että elämässä saa ja pitää kokeilla ja kokea, tehdä rohkeita valintoja ja tarttua elämän tarjoamiin tilaisuuksiin. Se mitä niistä seuraa on asioita, joita me ei tiedetä, mutta pääasia että koetaan ja eletään tää elämä!

12803085_10153498461890794_5611826505899047369_n

Kiitos kaikista ihanista kommenteista joita saan; jokaisella on aina suuri merkitys ja ne piristää todella paljon mun päiviä. <3 Musta on ihanaa kun jaksatte innostua mun mukana kaikista mun hömpötyksistä.

 


Tänään alkoi aamu vähän erikoisemmalla tavalla. Olin päättänyt edellisenä iltana, että koska aamulenkit sujuvat jo niin kivuttomasti, niin seuraavaksi siirryn tekemään niitä tyhjään vatsaan.

Mulla oli eilen jalkapäivä, joten ajattelin aamulla, että tehdään tää ensimmäinen power walkina. Pääsin noin puoleen väliin lenkkiäni, kun huomasin että mun toinen, ”pääpuhelin” ei löydy kummastakaan taskusta. Pieni paniikki päälle, super nopea U-käännös ja äkkiä soitin mun Espanjan puhelimesta Nikolle, että tsekkaa onko puhelin kotona ja soittaa siihen.

…ei ollut ei.

Väänsin lähinnä itkua ja kävelin aivan paniikissa samaa reittiä takaisin mitä olin tullutkin, mutta tiesin, että jos se olisi tippunut niin kyllä sen joku olis jo ottanut. Turisteja on niin paljon jo nyt ja rantaviiva kuhisee ihmisiä, kyllä se mun puhelin olis jo mennyt uuteen kotiin. Hiki ei valunut treenin rankkuudesta, vaan pelkästään siitä ajatusten tuskasta, että jollain on mun puhelin hallussaan.

Mietin, että mun on pakko varata lennot HETI ja lähteä kotiin. Enhän mä pysty olemaan ilman puhelinta, kukaan ei saa mua kiinni enkä mä saa ketään kiinni ja äitikin varmaan ihmettelee! Miten työjutut? Kauhee säätö ja selittely kaikille. Siellä on vielä kaiken lisäksi kaikki mun tärkeät muistiinpanot, aikataulut, salasanat, kuvat ja bubble maniassa oon just päässyt levelille 167 ja nyt joudun senkin alottamaan alusta! PANIIKKI!

Yritin rauhoittua ja miettiä, että ehkä parin päivän päästä mä totun tähän ja kaikki on hyvin. Ehkä mä pärjään tällä Espanjan puhelimella, eikö Dudesonin Jukkakin just kertonut jossain haastattelussa olleensa kuukauden ilman puhelinta ja sanonut että se oli todella vapauttavaa? Miten se siihen pystyi, mites kaikki duuni asiat? Joo , kyllä mun on palattava Suomeen heti. Tää on kaikki Nikon syytä, miks mä ees oon täällä!! MIKS MÄ EDES TEEN AAMUAEROBISIA?!

Kävin läpi niin kummallisia asioita mun päässä että nyt naurattaa. jälkikäteen myös kauhistuttaa se, miten riippuvainen voi olla puhelimestaan ja miten pelottava ja ahdistava se ajatus on, että joku muu saa käsiinsä sun puhelimen ja sen sisällön.

Kotiportilla huomasin että mun puhelin oli tippunut mun taskusta aidan sisäpuolelle, paikkaan josta jokainen ohikulkija on sen varmasti nähnyt, mutta ONNEKSI kukaan ei pääse aidasta sisään. Se on varmasti tipahtanut samaan aikaan kun oon kaivanut portin avaavaa lätkää taskusta. Mikä helpotuksen tunne! Mun ei tarviikkaan ostaa uutta puhelinta ja liittymää, eikä lähteä takaisin Suomeen vielä! Jessss!!

Niko huokasi helpotuksesta kun saavuin kotiin. Se parka on kuumeessa ja oli jo ehtinyt ajatella, että tästä tulee piiiiiiitkä paniikki ja hän saa varmasti kuulla kunniansa, koska on loogisesti syypää asiaan. Hahahah!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko? Onko tämä ihan normaalia, että puhelimen katoaminen saa kirjaimellisesti pienen maailmanlopun aikaiseksi ja paniikin nousemaan pintaan?

7677_10153474924205794_8809249554621309960_n

oon muutenkin ollut kunnon tohelo. Toissapäivänä poltin käteni (arpi kädessä) ja eilen leikkasin melkein sormeni irti.

Adidaksen pöksyt ostettu TÄÄLTÄ*

*Sisältää linkin.


Moikka!

Tänään ajattelin hieman höpötellä tästä aivan ihanasta, kullan arvoisesta hormonista jota me jokainen tuotamme, nimittäin kasvuhormonista. Tämä ihmeellinen hormoni tunnetaan myös nimillä rasvanpoltto hormoni sekä nuoruushormoni, sillä se on merkittävässä osassa rasvanpolttoa ja ( lihasten )kasvua.

Kasvuhormonin päätehtävinä on liikutella rasvavarastoja ja avustaa lihasten ravinnon ja energian haalimisessa. Kasvuhormonin vajaus taas saattaa jopa edistää rasvavarastojen kertymistä, joten on hyvä pitää huolta siitä, että buustaa oman kasvuhormonin tuotantoa.

Tätä hormonia erittyy luonnollisesti elimistössämme. Naisilla on poikkeuksellisesti kasvuhormonin tuottamisen kanssa onnellinen asema, sillä tuotamme sitä enemmän kuin miehet! Hähää! Kasvuhormonin tuottaminen elimistössä kuitenkin laskee jatkuvasti, vanhuksilla tuottaminen saattaa jopa loppua.

On kuitenkin olemassa tapoja, joilla voidaan buustata oman kasvuhormonituotantoa ja itse otan näitä tapoja paljon huomioon treeneissäni sekä elämäntavoissa ylipäätään.

Näitä tapoja ovat :

  1. Uni
  2. HIIT – Treenit
  3. Raskas vastusharjoittelu (aka. puntti)
  4. Vitamiinit sekä aminohapot ravinnossa
  5. Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Kasvuhormonituotanto on vahvimmillaan ennen nukahtamista. Katkeamaton ja laadukas uni ovat kasvuhormonin tuottamiselle tärkeimpiä asioita. Pidetään siis huolta siitä, että saadaan riittävästi aikaa kunnon yöunille. Jotkut myös suosittelevat tästä syystä urheilijoille päiväunia, kunhan se ei häiritse yöunia ja sattuu olemaan lahjakas nukkuja. Uni on siis parhaimpia dieettaajan välineitä mitä löytyy!

HIIT treeni, eli intervalliharjoittelu, jossa vaihdellaan treenin intensiteettiä maximista kevyeeseen aiheuttaa kasvuhormonin purahduksia samoin kuin vapailla painoilla harjoittelu. Kasvuhormonituotannon buustaamiseen vaaditaan siis intensiivisiä, rankkoja treenejä, joissa maitohapot vetää rallia ja kroppaa viedään pois mukavuusalueelta. Nämä treenit saavat aineenvaihdunnan kiihtymään ja energiankulutus nousee myös levossa harjoituksen jälkeenkin.
Esimerkiksi pelkässä tasasykkeisessä aerobisessa energiankulutus nousee pelkästään harjoituksen ajaksi.

Unohdetaan siis kaikenmaailman laitepyristely ja siirrytään vapaisiin rautoihin sekä suositaan moninivel-liikkeitä. Pieni paha olo treenin päätteeksi on hyvä merkki tämän hormonin tuottamiselle!

Mites sitten se ravinto puoli? Vitamiinit ja aminohapot ovat suuressa roolissa ja erittäin tervetulleita. Kasvuhormonin toiminnan edistämisessä tulee pitää huolta siitä, että proteiinit ovat kunnossa ja ruokkiksesta löytyy kasviksisia. Kasvuhormoni innostuu siitä, kun verensokerit eivät ole koholla. Siksi hiilihydraatteja olisi hyvä välttää varsinkin ennen nukkumaan menemistä, johon itsekin pyrin jatkuvasti enemmän ja enemmän. Aamupalan olen nyt vaihtanut proteiinipitoiseksi, eli syön valkuaismunakkaan muutaman riisikakun kanssa, mutta iltapuuro on edelleen mun heikkous, josta olisi hyvä päästä eroon, varsinkin kun nukun nykyään niin hyvin.

Meidän kaikissa fitnet.fi  valmennuksissa on otettu tämän hormonin hyväksikäyttö eli buustaaminen vahvasti huomioon ja erityisesti HIIT – ohjelma, joka suosii moninivel-liikkeitä sekä intensiivistä treeniä, on kasvuhormonin tuottamiselle ja buustaamiselle täydellinen ohjelma. Lisäksi bikini ohjelma sisältää kaikki  kasvuhormonin (GH) tuottamiselle tarpeelliset keinot, kuten HIIT treenit sekä saliharjoittelut vapailla painoilla.

_DCF6674

Eikun vaan treenit käyntiin ja kasvuhormonit kattoon kesää kohti!


Heippa!

Tänään olin taas heppailemassa ruotsalaisen ystäväni Mariannen sekä erään britti naisen kanssa. Laukkailtiin pitkin maastoja taas niin lujaa, että mulla oli ripsarit pitkin poskia valuvien kyynelten vuoksi.

Bahri oli taas niin täynnä energiaa, että ensimmäiset 30 minuuttia lähinnä pompittiin laukan-ravin- ja pukkien mixausta ja yritettiin löytää jokin tasapaino siihen eteenpäin menemiseen. Niin huvittavaa sekä jopa omalla tavalla liikuttavaa kun hevonen on niin innoissaan, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Vaikka Bahri on haastava, niin se ei ole kuitenkaan millään tavalla ”tahallaan vittumainen” ratsastaa. Se vain yksinkertaisesti on niin vähän ratsastettu, nuori ja naiivi hömppä jolla on aivan liikaa energiaa ja intoa. Uskon että treenaamalla Bahrista saadaan mieletön ratsu.

12442771_10153466061020794_1972087137_n

Bahri vilkuilee kokoajan ympärilleen, ei osaa oikeen itse katsoa mihin astuu ja reagoi kaikkeen todella vahvasti. Silti se on mieletön ikäisekseen, 9- vuotias on kuitenkin hyvin nuori ratsu vielä. Voin vain kuvitella miten ihana se on vaikkapa 15 – vuotiaana, kun hieman rauhoittuu ja oppii.

Kaikista surullisinta on Bahrin järkyttävän huono kunto. Kun tultiin takaisin niin se lähinnä roikotti takajalkojaan ja raahasi niitä perässä.

Päätin tänään, että vuokraan Bahrin itselleni kun palaan 10.4 Suomesta takaisin ja alan ratsastamaan sillä niin usein kuin mahdollista, vähintään 4 x viikossa. Tällaista otusta ei raaski seisottaa. Maksan 300e kuussa siitä, että Bahri ruokitaan ja hoidetaan kun en ole paikalla, mutta se on kuitenkin käytännössä ”mun hevonen”, eli sitä ei esimerkiksi ilman mun lupaa anneta muiden ratsastettaviksi, mikä tuskin on mikään asia, koska Bahrilla ei kukaan muutenkaan koskaan ratsasta. :D Se on melkein 3 vuotta ollut ilman kunnon ratsastajaa, eli noin 6 – vuotiaasta päässyt satunnaisesti treenaamaan. Tällä hetkellä se tuntuu osaavan lähinnä joko laukata paikoillaan tai mennä täysillä. Sellainen kiva balanssi ja perus asioiden opettelu olis paikallaan. :D

Noh, nyt alotetaan sitten ja katsotaan miten nopasti saadaan poika kuntoon. Mielenkiintoista seurata miten nopeasti hevosen kunto kohoaa. :)

Omakin kunto on kohonnut kivasti. Vielä 3 viikkoa sitten kun alotin tosissani treenaamaan kunnolla, en saanut tehtyä kun just ja just 10 punnerrusta putkeen ja lenkki oli 30 minuuttia lyhyempi kuin se mitä nyt teen ja olin enemmän poikki vielä 3- viikkoa sitten. Lisäksi punnerruksetkin sujuu todella kevyesti ja fiilis on muutenkin kunnon suhteen hyvä. Jotain kiristymistäkin on havaittu ;)

Tällä viikolla tuleekin täyteen taas 4 x sali ( pakara-takareidet ja pakara – etureidet, olkapäät + hauis, olkapäät + selkä), 3 x aamuaerobinen/kuntopiiri, 2 x HIIT ja 2 x ratsastusta. Siinä on ihan kivasti tekemistä ja liikuntaa. Fiilis on mahtava! Tavoite olisi saada 5 x sali viikkoon ja vähintään 2 x HIIT treeniä tehtyä. Pudotin tällä viikolla edellisillä viikoilla tehdyt 4 x aamaerobista 3 x kertaan ja lisäsin muutaman HIITin, sillä Nikoa valmentava Dorian Yates laittoi Nikon tekemään HIITtejä ja mielelläni teen itsekin niitä jonkun seurassa ja vertaistukena.

b8e510af16c112bcd49f489b506f0831

Meillä on vielä tänään ja huomenna -15% fitnet.fi valmennuksista, joten nyt viimeistään on hyvä aika hommata ohjelma itselleen ja alkaa treenaamaan!

Kesään on vielä kuitenkin melkein 3 kk aikaa ja jos 6- viikon treenisuunnitelma tuntuu liian lyhyeltä niin blostistani löydät vinkin myös siihen, miten saat normaalin 6- viikon ohjelmasta rakennettua noin. 3 kk treenijakson, jonka aikana saat varmasti huikeita tuloksia ja kehitystä fysiikkaasi.

Jäsenyys sivuillamme kestää 3 kk ajan, jonka aikana saat käyttöösi:

  • Kysymys forumin, jossa päivystävät valmentajat vastaavat kysymyksiin
  • Keskusteluosion, jossa voit jakaa fiiliksiä ja kokemuksiasi, sekä keskustella muiden treenaajien kanssa
  • Liikepankin, joka sisältää kaikki treeniohjelmiemme liikkeet kuvattuina, spiikattuina sekä tekstitettyinä!

11885209_992581234163454_7816390831114545947_n

Muistakaa, että musiikki on todella olennainen osa treenaamista ja parantaa todistetusti 15% suorityskykyä treenien aikana. Me ollaan kehityelty yhteistyössä Sonymusicin ammattilaisten kanssa teille soittolistat, joissa on parhaimmat hitit ja treeneihin sopivat musat valmiina. Listoja päivitellään jatkuvasti, joten ärsyttäviä ”osaan soittolistan ulkoa” – hetkiä ei pääse tulemaan, vaan aina löytää uusia hyviä biisejä jotka vie treeneissä eteenpäin!

Listoilta löytyy kolme eri listaa:

  1. Linda Manuella – soittolista josta löydät mun henkilökohtaiset lempparit ja treenimusat!
  2. GYM – soittolista, josta löytyy saliohjelmiin ja salitreeniin sopivat musiikit, vähän raffimpaa meininkiä, jotta saadaan se rauta liikkumaan 😉
  3. HIIT – soittari, josta löydät HIIT treeneihin ja menevämpiin urheilusuorituksiin, kuten lenkkeilyyn sopivat biisit! Tempo on meiningin mukainen :)

12507367_10153313949160794_1861370628667974833_n