Mun pieni ihana sekopää.

Tuo otsikko. Kirjoittelen tässä juuri ystäväni Luisan kanssa ja sain häneltä nuo kauniit sanat viestinä kun kerroin mitä kaikkea olen touhunnut tänään, kun mulla on ollut todella raskas ja vaikea päivä.

Ihana pieni sekopää. En voinut kuin hymyillä, sitä mä todella olen toisinaan, sekopää.

IMG_8419

Mä osaan olla toisinaan maailman tasapainoisin ihminen. Mikään ei kosketa eikä haittaa mua. Toisinaan oon maailman herkin ihminen ja tuntuu kuin mä olisin ainut maailmassa jolla on tunteet. Ja ei, se ei oo vaan tää dieetti, vaan mä oon aina tällainen. Aina ollut ja tuun aina olemaan!

Ootteko koskaan ajatelleet, varsinkin naiset, että miten me osataan aina neuvoa muita niin hyvin? Sanoa ne oikeat viisaat sanat ja pitää pää kylmänä. Uskotella muille niin että itsekin uskoo, että kaikki on hyvin ja kaikesta selviää?

Mutta….miks me ei kuitenkaan osata olla myös yhtä armollisia itsellemme? Pitää pää kylmänä kun on omia huolia, muistaa niitä neuvoja mitä annetaan ystäville kun niillä on huolia? Miten niin rauhallinen, vahva ja viisas ihminen voi olla kuitenkin niin heikko ja jopa epätoivoinen, kun sattuu omalle kohdalle huono hetki, elämäntilanne tai mikä tahansa?

IMG_8421

”you cant be brave if you have only had wonderful things happen to you”

Äidin kanssa juttelin tänään pitkän puhelun. Äiti neuvoi omien kokemusten perusteella, että helpoin tapa helpottaa omaa tunne-elämää on hyväksyä asioita. Mä oon muutaman kerran esimerkiksi tällä dieetillä ihan rehellisesti pohtinut mun omaa jaksamista. Mä oon käynyt elämäni raskaimpia aikoja vasta hetki sitten läpi ja niistä on seurannut mm. unettomuuksia, masentumista, uupumusta. Onneksi mulla on oikeet ihmiset ympärillä joilta saan paljon voimaa jaksaa ja pystyn järjestämään arkeni niin, että pystyn lepäämään kunnolla. Kun mietin jaksanko tai tuleeko tästä mitään ja panikoin tulevaisuutta, auttaa mua kun hyväksyn tunteeni ja myönnän itselleni, että jos en jaksa niin mä voin aina kisata myöhemminkin.

Mä en nyt tarkoita, että mä olisin kisoja jättämässä väliin, mutta halusin antaa esimerkin siitä, että asioiden hyväksyminen ja myöntäminen saattaa jopa joskus viedä ongelman pois ja jos ei vie, niin seuraava askel on tehdä asian eteen ratkaisuja, sekä hyväksyä myös ne. Tätä tehdään kuitenkin itselle, ei kenellekkään muulle.

Jos sitä väkisin vääntää ja kieltää asioita ja ohittaa omat tunteet käsittelemättä,  sitä alkaa helposti kapinoimaan itseään ja omaa mieltä vastaan. Stressi kasvaa kuin lumipallo ja sitä alkaa helposti ärsyttämään asiat joita todellisuudessa rakastaa tehdä. Esimerkiksi tässä tilanteessa mä oon hyväksynyt, että okei, mä voin jättää kisat väliin. Kisoja on puolen vuoden välein, eli ei siihen maailma kaadu! Pian olisi jo uusi kausi ja uudet kisat. Not big deal. Kun oon antanut mun mielelle rauhan ja hyväksynnän tälle vaihtoehdolle, alan seuraavaksi ajattelemaan uudelleen asiaa, rauhallisella mielellä. Auttaisko se jotain? Olisinko mä onnellisempi kun nyt jättäisin dieetin, jatkaisin arkea ihan normaalisti, tekisin kuitenkin samoja asioita kuin nytkin eli treenaisin ja tekisin töitä? Mulla ei ole mikään kitudieetti päällä, eikä tässä todellakaan olla millään epätoivoisella revintä kaudelle ajauduttu, joten miks ihmeessä mä lopettaisin? Mähän tykkään tehdä tätä ja mä nautin tästä, varsinkin nyt kun tuloksia alkaa näkymään ja kunto menee eteenpäin?  Mulla on kaikki hyvin ja niinkauan voin mennä ja tehdä tätä, kun musta tuntuu hyvältä. Helppoa se ei ole, mutta se ei ole mikään uus juttu.

Mä oon tässä kisa-asiassa tullut siihen tulokseen, että jos kuitenkin mulla on vaikkapa kisapäivänä lavan takana sellanen olo, että ei tää oo hyvä, niin sitten ei vaan mennä. Tää auttaa mua ihan älyttömästi ja saa mun olon rauhalliseks, mikä taas auttaa kaikessa. Hyväsytään siis asioita, niin ne helpottaa ja mieli kevenee.

11355739_755390087939862_1429441992_n

Jos mun lukijoista kestään koskaan tuntuu siltä, että ei oikeen itsekään ota itsestään selvää, niin hyväksykää se että ootte vain pieniä ihania sekopäitä ja muistakaa, että täällä on ainakin yksi yhtä sekopää ruudun takana! <3

 


13 Comments
  • mom
    Posted at 01:16h, 30 heinäkuun Vastaa

    <3 <3 <3 <3 <3
    love you like i do, no matter what
    <3 <3 <3 <3 <3

  • Paola
    Posted at 01:39h, 30 heinäkuun Vastaa

    oot kyllä niin paras!! oon kauan seurannut sun blogia ja oot oikeasti todella vahva ihminen,ihailen sua älyttömästi,kaikkea mitä oot käyny läpi ja silti jaksat painaa omien unelmien eteen ja saavutat kaiken mitä ikinä haluatkaan! saan joka ikisestä kirjoituksesta mitä laitat niin lisää voimaa ja näytät tosi hyvää esimerkkiä, opin olemaan kiitollisempi ja onnellisempo joka päivä!! oon itse kohta 23v täyttävä muikkeli ja oon hiljattain tajunnu et oon tuhlannu monta vuotta nuoruudesta negatiivisiin asiohin ja pelänny liikaa tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja jahdata mun unelmia!! sun blogista huokuu se asenne mitä oon jo kauan tarvinnu,et kaikesta selvii ja saan kyllä kaikki ongelmat kuntoon jos vaan päätän niin. oikeesti mun ehdoton idoli nro1!! ja joskus ku oon rikas ni palkkaan sut mun personal traineriks haha! :D :D toivon sulle kaikkee hyvää ja seurailen sua täällä jatkossakin :) oot pelkkää rautaa!!! :)

  • Evv
    Posted at 03:00h, 30 heinäkuun Vastaa

    Voi että, tää postaus tuli kuin tilauksesta. Oon seurannut sua jo tosi pitkään, ja nyt vasta ekaa kertaa kommentoin. Mä oon ollut viikon Santiagossa, Chilessä. Lähdin tänne opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi. Juttelin tänään just ekan skypepuhelun mun poikaystävän kanssa ja itkuksihan se meni, koska rakastaa ja ikävöi toista niin paljon. Loppupäivä menikin vähän itkuisissa fiiliksissä. Tää postaus tuli niin tarpeeseen. Itse oon se joka jeesaa mun ystäviä, annan viisaita sanoja ja osaan neuvoa hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi sitten on itse niin vaikea ite seurata omia neuvojaan? Onneksi en oo ainut. :) Sulla on ihana blogi, tunnut tosi aidolta ihmiseltä. <3 Tsemppiä diettiin ja kisakauteen!

  • Ansku
    Posted at 06:49h, 30 heinäkuun Vastaa

    Ihana kirjoitus, ja näinhän tämä just menee. Viimeksi eilen juttelin oman äitini kanssa kuinka tärkeetä vaan on hyväksyä tunteet ja tapahtuneet asiat. Ja sit vaan nokka kohti uusia tunteita :)

    Tsempit dieetin jatkoon!

  • riikka
    Posted at 09:21h, 30 heinäkuun Vastaa

    Moikka, Mulle on pidempää ja yritetty sanoa, että joissain tilanteis ei auta kun sopeutua ja hyväksyä se mitä elämällä on tarjota sulle. Aina ei voi tehdä asioita toisin, vaikka nykyään on jotenkin semmonen ajattelu että if you can dream it you can do it, ja aina pitäs olla asiat paremmin ja aina vois olla jtn enemmän. Mutta todellisuushan on se, että usein pitäis pysähtyä hetkeen ja hyväksyä se mitä sulla elämässä jo on ja olla siitä onnellinen. Aina ei tarvitse tavoitella sitä enempää ja parempaa. Itelle on todella vaikea hyväksyä oma alakulo ja apea mieliala, mutta aina ei tarvitse olla pirteä ja ilonen. Se on ihan ok eikä siitä tulisi kokea huonoa omaatuntoa. Tää teksti tuli kun tilauksesta omiin ajatuksiin :) Kiitos!

  • hansku
    Posted at 16:28h, 30 heinäkuun Vastaa

    Oikeesti ihana kirjotus! Oot kyllä hyvä tyyppi ja nää kirjotukset antaa niin paljon itelle ja monille muillekki voimia. Oon lukenu tätä sun blogia melkein alusta asti ja oon kyllä sitä mieltä et sunlaisia ihmisiä sais olla enemmän. Oot antanu mulle paljon voimaa laihdutusprojektissani että en varmastikkaan ois saanu näin paljon tuloksia ilman sun blogia! Oot mulle ku esikuva ja haluun viel jonain päivänä olla yhtä hyväs kunnos ku sä! Oot ihan huippu ihminen niin sisäsesti ku ulkoisesti! Ja tsemppiä kisoihin ja menestystä tuut varmasti pärjäämään siellä hyvin :)

  • Ella salonen
    Posted at 21:30h, 30 heinäkuun Vastaa

    Oot kyl huikee mimmi! Siis ihan älyttömän ihana postaus tuli itelle ihan tippa linssiin kun rupes oikeesti ajatteleen noita asioita mistä kirjotit. Sä osaat jotenkin tsempata näillä sun postauksilla ja ne piristää päivää vaik mitä olis tapahtunu! Harrastan ite salibandyä ja vaikka se ihan eri asia onkin kun fitness urheilu niin saan niin paljon voimaa omaan harjotteluun sulta. Oot kyllä kovassa kunnossa ja tsemppiä superisti dietille ja kisoihin! Olet ihana ❤️

  • Fanny
    Posted at 22:41h, 30 heinäkuun Vastaa

    <3

  • Ninni
    Posted at 13:58h, 31 heinäkuun Vastaa

    Voi että oot niin upee<3 mulla olisi kysymys joka ei ehkä liity tähän postaukseen, mutta oon siis 16 vuotias ja noudatan nyt tiettyä ruokavaliota, ja stressaa kun koulut jatkuu niin mitä luulet voinko syödä kouluruokaa vai pitääkö kuljettaa omat ruoat ja syödä ne jossain nurkassa?

  • Anni
    Posted at 00:58h, 01 elokuun Vastaa

    Hienoa että säkin oot ”valaistunut” ja tajunnut tuon hyväksymisjutun. :) Tää oli aivan loistava kirjoitus ja aihe on koskettanut omaakin elämääni. Voisinkin kirjoittaa oman kokemukseni tähän. Aloin talvella lukemaan pääsykokeisiin, kokeilemaan pääsenkö opiskelemaan unelmieni alaa satojen hakijoiden joukosta. Monesti tuli paniikki ja ahdistus – mitä jos en pääse, maailma kaatuu, tulee kolmas välivuosi, apua! Sitten kuitenkin aloin miettiä, että no mitä jos en oikeasti pääse. Se on nimittäin monille ensimmäistä kertaa yliopistoon hakeville varsin todennäköinen skenaario. Mietin sitten ihan rauhassa tilannetta etten pääse: miten viettäisin tulevan välivuoden, miten voisin hioa lukutekniikkaani ja niin edelleen. HYVÄKSYIN, että ensimmäisellä hakukerralla ei välttämättä tärppää ja välivuosi voi olla edessä. Kappas vaan, olo helpottui tuon miettimistuokion jälkeen huimasti ja jatkoin luku-urakkaa ihan uudella, rennolla asenteella ja positiivisella mielellä! Kun kerroin tästä pääsykokeeseen lukevalle ystävälleni, hän sanoi että hän ei halua ajatella noin, sillä alkaisi luultavasti liiankin armolliseksi itselleen ja lipsumaan lukutahdista. Omalla kohdallani taas sellainen pakottaminen ja hoputtaminen lannistaa mut aivan totaalisesti, ja luovutan silloin todella helposti! Sen sijaan jos mulla on ”lupa” epäonnistua, niin sitten yleensä onnistun :) ja niin onnistuinkin, sisällä ollaan ja aloitan unelmieni opinnot syksyllä. Tulipa stoori, mutta kiitos erinomaisesta kirjoituksesta, tuo aivan yksinkertainen neuvo pätee kyllä niin monessa elämäntilanteessa :) Paljon tsemppiä ja puhtia sun elokuuhun Linda!

  • Emilia
    Posted at 17:18h, 01 elokuun Vastaa

    Oi, ihana teksti! Musta tuntuu välillä siltä, että oon yksin mun harrastuksen ja dieetin kanssa, eikä kukaan oikeesti ymmärrä mua (paitsi kohtalotoverit netissä!) Tää postaus auttaa mua taas jaksamaan <3

    • linda
      Posted at 22:46h, 05 elokuun Vastaa

      Ihana kuulla <3

  • Ellie
    Posted at 09:01h, 07 elokuun Vastaa

    Hei :) kiva postaus! Mitä huulipunaa sulla on kuvissa, missä musta toppi?

Post A Comment