TÄRKEIN ASUSTE: ASENNE!

23.04.2018

Holaaaaaaa !

Oikein kivaa maanantaita tyypit! Meillä aletaan jo pikkuhiljaa voimaan paremmin ja pieni tötteröpää Jlo tuossa tuijottaa mua satelliitin näköisenä, sillä neiti joutuu pitämään vielä viikon verran kauluria päässä. MUTTA, sitten ihan muihin aiheisiin, nimittäin vaatteisiin, pukeutumiseen, tyyliin ja muotiin. Olen itse aika tunnettu mun yksinkertaisesta tyylistä; fiilaan mustaa kaikissa sen eri muodoissa, hyvin istuvia vaatteita ja simppeleitä ratkaisuja. Pienellä rokki twistillä aina, tietysti. Harvemmin oon missään röyhelöissä tai muutenkaan monimutkaisesti kerrospukeutuneena erilaisiin väreihin. Toki se olisi varmaan piristävää, jos vaikka välillä vähän enemmän heittäytyisi ja leikittelisi erilaisilla väreillä ja malleilla, mutta olen myös niin laiska, että yksinkertaisuus pukee ja kuvastaa mua parhaiten. :D Maustan yksinkertaisemmankin asun tarvittaessa voimakkaammaksi asenteella ja meikillä. Oon aina miettinyt niin, että vaikka mulla olisi päällä roskasäkki, niin mikä eniten merkitsee on se, miten mä kannan sen ja mä itse määrittelen mun asenteella onko se cool vai ei.

Mukavuus on tullut mulle vuosien varrella, hyvän istuvuuden rinnalle, erittäin tärkeänä kriteerinä pukeutumisessa; enää ei nimittäin kiinnosta paastota kahta päivää putkeen ennen viikonlopun bileitä, jotta liian kireet vaatteet mahtuisivat päälle yhdeksi illaksi. Mulle on tärkeämpää, että voin liikkua, tanssia ja viettää aikaa huoletta ja etenkin istua missä asennossa haluan. :D

Kaupallinen yhteistyö: Prisma

Vaikka tykkäänkin pitää pukeutumisen simppelinä, niin itse tyylisuuntaus mulla taas vaihtelee ihan laidasta laitaan fiiliksen mukaan; klassinen on mielestäni kaunista, jos ja kun sille päälle satun, mutta välillä pitää päästä rokkaamaan nahkahousuja tai nahkatakkia. Kuitenkin hyvin useasti arjessa tekee mieli vetäistä huppari ja hyvin istuvat housut jalkaan ja vaan relata.

Tässä postauksessa on erittäin hyvä esimerkki siitä arjen minästä. Kuvissa mulla on Prismasta löydetyt Boy Meets Girl brändin huppari sekä Ijeans merkkiset farkut, jotka taisivat yhteensä maksaa muutaman kympin. BMG brändi on mulle jo ennestään tuttu ja omistan muutamia sen vaatteita jo ennestäänkin. Fiilaan ihan super paljon sitä ajatusta, mikä brändin takana on; merkki on tunnettu särmikkäästä kantaaottavuudestaan tärkeäksi kokemiensa teemojen puolesta, kuten esimerkiksi kaikenlaisen kiusaamisen vastustamisesta. Monet julkkikset ovat rokanneet merkkiä ja brändi on onnistunut luomaan ainakin minulle tietynlaisen mielikuvan rohkeasta asenteesta, mistä tykkään myös itse.

Ijeans taas oli mulle ihan uus brändi. Tosin niiden mainos on jäänyt mulle erityisesti mieleen. Kun nähtiin mainos ekan kerran telkkarista, niin mun poikaystävä totesi, että ”tossa oli muuten sellanen mainos mikä olis kiva elää”. Kysyin tietenkin tarkennusta, että ai niiden farkkupeppujen vai jonkun muun vuoksi, niin kuulemma siksi, että meininki oli mainoksessa niin hyvä ja oon kyllä samaa mieltä, vaikka oli siinä hyvät peputkin kieltämättä. :D Ijeans on kanadalainen brändi, jonka kohderyhmää ovat muotitietoiset aikuiset, jotka haluavat mukavia, tyylikkäitä farkkutuotteita edulliseen hintaan.

Kun valitsin Ijeansin farkkuja, ihastuin erityisesti niiden stretcihtävään laatuun ja olin todella yllättynyt, kun sujautin jalkaani ensin todella pieniltä näyttävät farkut, koska niistä yllätyksekseni löytyikin tilaa myös mun (ei niin pienille) reisille. Tuli kieltämättä hyvä fiilis, kun mahduinkin niin snadeilta näyttäviin farkkuihin… :D Nämä farkut on älyttömän hyvältä tuntuvat jalassa ja näissä on ihanan korkea vyötärö, tulen varmasti viihtymään housuissa enemmänkin. Suosittelen farkkuja erityisesti, jos sattuu löytymään vähän enemmän reittä tai bootyä, eikä meinaa mahtua perus farkkuihin ja jos mahtuu reisistä, niin vähintäänkin housut roikkuvat sitten vyötäröltä. Ikuinen ongelma. :D

Huppari – Boyt Meets Girl

Fakut – Ijeans

Kengät – BikBok

Reppu – Zara

 

Mä en rehellisesti olisi ihan ensimmäisenä nähnyt itseäni shoppailemassa Prismasta vaatteita, mutta nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin itseasiassa viime reissulla Jenkeissä taisin myös shoppailla saman tyylisessä Mall:issa kuin Prisma ja löysinkin sieltä vaeltamiseen sopivat shortsit itselleni samalla, kun haettiin eväät vaellusreissuun. Muistan olleeni niin iloinen ja helpottunut löydöksestä, sillä mulla oli pelkästään farkkushortsit mukana, enkä todellakaan halunnut vaeltaa kuumalla ilmalla niissä. Olen sen jälkeenkin niissä shortseissa viihtynyt ihan yhtä hyvin, kuin vaateliikkeistä ostetuissa. Miksi ei siis voisi shoppailla samalla, kun hoitaa muutkin ostokset, jos sattuu löytämään jotain itseään miellyttävää?

On hauskaa olla mukana pyyhkimässä sitä pinttynyttä mielukuvaa, että vaatteiden ostaminen vain tietynlaisista paikoista olisi jees. Välillä tuntuu, että varsinkin Instagramin tulon jälkeen nuorilla on kovat paineet pysyä muodikkaina ja niissä oletetuissa merkeissä, mikä on mun mielestä ihan hölmöä. Tottakai kaikilla on omat lempparinsa, mutta brändeistä ei tulisi luoda itselleen liikaa paineita. Muoti ja oma tyyli kuuluu kaikille, oli sun vaatteet ihan mistä tahansa… asenne ratkaisee!

ARVONTA

Jos sä oot samaa mieltä, niin osallistu arvontaan! Sain teidän kesken arvottavaksi 50€ lahjakortin Prismaan, jolla lähtee kotiin jo esimerkiksi tämä asukokonaisuus himaan. Voit osallistua mukaan kertomalla, onko Prisman vaatemerkit, kuten iJeans, Boy Meets Girl ja Zoo York sulle entuudestaan tuttuja? Voit halutessasi myös kertoa (koska kiinnostaa myös teidän ajatukset aiheesta), että onko sulle todella tärkeää, että mistä ostat vaatteesi ja jos on, niin miksi?

Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä, ja aikaa osallistua on viikko, eli 30.4. saakka!

 


RYTTYKUONON OMISTAJA

19.04.2018

Moikka!

Lupailin palailla blogin puolella mielestäni rodunkin kannalta tärkeään aiheeseen, nimittäin siihen, millaista on olla niin jalostetun koiran omistaja. Mulla itsellä on kotona 5 vuotias ranskanbulldog neiti, joka on onnekseni ollut aina hyvin reipas, urheilullinen ja iloinen koira. Jlo on kaikki nämä vuodet ollut innokas lenkkikaveri ja erittäin seurallinen ja energinen pakkaus ja lemmikkinä muutenkin täydellinen.

Ranskis luonteeltaan on aivan mielettömän ihastuttava, ei ole mitään vertaistaan. Pieni luupää, jolta löytyy loputtomiin persoonaa ja luonnetta, älykkyyttä ja viekkautta, sekä niin mahtava huumorintaju. Ranskanbulldog ei vähästä järkyty tai häiriinny ja oppii mielettömän nopeasti elämän pelisäännöt, jos omistajalta löytyy taitoa ja koira saa itselleen selvän paikan laumasta. Ja mielellään nimenomaan omistajansa johtamasta laumassa, ei hänen. :D Nämä rämäpäät nimittäin mieluusti myös johtavat koko sirkusta.

Jlo on unelmien kaveri. Hän on mun lempi tyyppejä jonka kanssa voin viettää aikaa, enkä missään nimessä kadu sitä, että olen hänet aikoinaan hankkinut. Mä olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut hänet mun elämään ja myös onnellinen Jlon puolesta, että hän on saanut todella rakastavan kodin ja hän on saanut olla kyllä koko suvun ja lähipiirin prinsessa. Jlo on saanut niin paljon rakkautta, kuin on vaan mahdollista. Hän on aina saanut olla aktiivinen ja on aina mun mielessä, kun teen valintoja elämässä ja arjessa. Jos kaupassa on unohtunut käydä, niin se on Jlo joka syö ne vikat ruoat ja hänen nukkuessaan X- asennossa sängyssä, mä varon häiritsemästä pikku possun unia ja liimaannun sängyn reunalle varovasti, etten vain häiritse. :D Mutta koska hänen on pakko nukkua mussa ihan liimaantuneena kiinni, niin Jlo tulee tietenkin perässä sinne sängyn reunalle. Tästä seuraa usein ilmiö, jossa Jlo nukkuu keskellä sänkyä mun selässä kiinni puolet sängystä vallanneena ja me Kasimirin kanssa ollaan seinään liimaantuneina, naamat lytyssä pienessä kasassa.

Mä en silti voi olla naiivi ja valehdella, että Jlo tai ylipäätään rotu, jota hän edustaa, olisi terve. Tästä aiheesta on hankalaa kirjoittaa, koska harvemmin ääntä rodun asioihin suodaan tavalliselta tallaajalta, joka on rodusta ihastuneena, sitä toki tutkineena mutta ei TARPEEKSI asioista tietoisena, valinnut ottamaan tuiki tavallisesta perheestä itselleen koiranpennun. Mä tein sen virheen, että Jlo ei ole rodun kasvattajalta, eikä rekisterissä, mikä on suuri riskinotto, kun kyse on näin ylijalostetuista koirista. Se, että ottaa koiran hyvältä kasvattajalta ja vanhemmilta, jotka ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei ole mikään takaus, etteikö ongelmia tule, mutta on kuitenkin huomattavasti järkevämpi valinta ja tukee rodun terveyden edistämistä.

Aiheesta on vaikea kirjoittaa, koska ääni ja mielipide suodaan usein ainoastaan rekisteröidyille koirille ja kennelistä hankittujen ranskisten omistajille tai rodun harrastajille tai kasvattajille. Tässä kohtaa, kun puhun rodun ja Jlon terveydestä, sormi osoittaa mua ja otan sen kyllä vastaan. Mun olisi pitänyt tietää paremmin, ennen kuin rodun valitsin. Tiedän kuitenkin, että minun kaltaisia nuoria, ei niin tietoisia tapauksia on paljon, joka vain rodusta ihastuneena valitsee kivasta perheestä itselleen lemmikin. Näin meillä on tehty myös kotona. Mun perheessä on ollut aina koiria ja edelleen meillä porskuttaa yli 18 – vuotias villakoira uros, hänen pentunsa, joka on pian 17- vuotias ja edellinen oma koirani, mittelspitz rodultaan menehtyi 17- vuotiaana. Myös perheen neljännes koira menehtyi viime vuonna 17-vuotiaana. Myös näiden jokaisen jälkeläiset ovat eläneet saman ikäisiksi kuin vanhempansa ja ainoastaan yksi koirista on rekisterissä. Myös terveys on ollut niin hyvää, että hampaiden poistoja lukuunottamatta (ikääntymisen vuoksi) ollaan säästytty lääkärissä ravaamiselta. Olen siis tiennyt, että koirat sairastuvat ja jotkut syntyvät sairaina, aivan kuin ihmisetkin, mutta en olisi koskaan uskonut, että joku rotu voi olla näin sairas ja niitä silti ”tehdään” ja ajattelin, että koska Jlo tulee vain lemmikiksi, eikä jalostukseen tai näyttelyihin, kelpaa hän minulle ilman papereita. Se on täysin mun vika, että en ole ollut tarpeeksi tietoinen tai tutkinut tarpeeksi rotua ja papereiden tärkeyttä. Ihastuin täysin muutamaan rodun edustajaan ja päätin, että haluan ranskanbulldogin sen ihastuttavan persoonan sekä luonteen vuoksi ja meitä on varmasti paljon muitakin. Siksi minä, rekisteröimättömän ranskiksen omistaja, haluan puhua aiheesta, koska puhumattomuus ja rodun sairauden piilottelu ei auta ketään. Ja rehellisesti sanottuna; paperit tai ei, jalostus näkyy varmasti jokaisessa yksilössä, eikä vain ranskanbulldogeissa, vaan myös todella monessa muussakin ylijalostetussa rodussa.

Jlo on ollut aina hyvässä kunnossa, jaksanut pitkiä lenkkejä ja sanoisinko, että ”niin terve” kuin brakykefaalisesta syndroomasta kärsivä koira voi olla. Ei olla (ainakaan vielä) kärsitty ihottumasta tai allergioista ja keho toimii muutoin hyvin. Jlo on kuvattu päästä varpaisiin ja rakennemuutoksia löytyy rintarangasta ja takajalkojen polvista, mutta ei todennäköisesti (koska ei voi itse kertoa, ei aristele, linkuta tai ole jäykkä ja liikkuu, hyppii ja touhuaa luontevasti) kärsi kivuista tai onneksi muista oireista, joita selkäongelmat rodulle voivat aiheuttaa (esimerkiksi takapään halvaantumista). Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, koska kipuherkkiä nämä koirat eivät ole ja oireilevat usein vasta, kun tilanne menee todella pahaksi.

Brakykefaalinen syndrooma, josta Jlo kärsii, on lyhytkalloisuuden aiheuttama hengitysoireyhtymä. Oireyhtymän taustalla on lyhentyneen kallon ja hengitysteiden pehmytkudoksen välinen epäsuhta: vaikka koiran kallon luusto on pienentynyt, ei kallon sisäinen pehmytkudos ole vähentynyt samassa suhteessa. Tästä aiheutuu hengitysteiden ahtautta ja pahimmillaan koiran elämänlaatua vakavasti alentavia hengitysongelmia.

Brakykefaalisen oireyhtymän ensisijaiset rakenteelliset muutokset ja epämuodostumat ovat lyhyt kuono, ahtaat sieraimet sekä nenän eteinen, epämuodostuneet nenäkuorikot ja muut nenäontelon ahtaumat, pidentynyt pehmeä kitalaki ja muut nenänielun rakenteelliset muutokset. Jlolla näistä todettiin ahtaat sieraimet sekä pidentynyt pehmeä kitalaki.

Lähde: Suomen Ranskanbulldogit Ry:n sivut.

JLON HENGITYSONGELMAT

Jlolla kestävyyskunto on erityisestä tänä vuonna huonontunut huomattavasti ja huomasin, että jo pienemmän hepulin jälkeen silmät alkoivat punottamaan ja Jlo väsyi nopeammin kuin ennen. Olen ravannut kevään aikana lääkäreillä hakemassa diagnoosia ja miettimässä parasta ratkaisua ja päädyin operaatioon, jossa Jlo:n sieraimia laajennettiin ja kitalaen purjetta lyhennettiin ja kavennettiin.

Leikkaus on valitettavasti hyvin rodunomainen operaatio ja tuttu ongelma lääkäreille. Jlo leikattiin Tammiston evidensian eläinsairaalassa eilen ja leikkaus onnistui hienosti. Jlo nukkuu tässä mun sylissä kauluri kaulassa ja aloittaa nyt toipumisen ja toivottavasti huomattavasti laadukkaampi elämänlaatu saa alkaa paremman hengittämisen myötä. Koskaan näistä ei mitään huippu kestäviä ja hyväkuntoisia koiria saa, mutta niin paljon kuin vain voin Jlon eteen jotain tehdä, niin teen.

Jlon henkitorvi on onneksi hyvän kokoinen, sillä joskus näillä saattaa sekin olla liian ahdas ja siihen ongelmaan ei pystytä kirurgisesti vaikuttamaan.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tiedän, että Jlo ihastuttaa munkin somessa paljon ja on varmasti inspiroinut monia ihastumaan ja ehkä jopa hankkimaan ranskiksen. Rakastan rotua ja Jlota maailman eniten ja toivon sekä haluan tämän rodun edustajille pelkästään hyvää. Toivon, että jokainen joka tätä rotua tai ylipäätään mitään ylijalostettua rotua harkitsee, oli se sitten chihu jonka aivot eivät mahdu päähän tai selkäongelmalliset mäyräkoirat ja corgit, niin tehkää parhaanne, että koira tulisi hyvästä suvusta sekä kasvattajalta ja tehkää myös itse se duuni, että tutkitte ja tarkkailette koiran terveyttä. Pelkät paperit eivät näissä valitettavasti auta tai takaa vielä mitään.

Tarkoitukseni ei ole haukkua/syytellä ranskisten omistajia valinnastaan tai rotua millään tapaa, vaan ainoastaan kertoa minua seuraaville ja Jlota fanittaville ihmisille myös tämä surullinen puoli rodusta. Sain jo tänään inboksiin Instagramissa närkästynyttä viestiä, että miten voin edes puhua asiasta tai rodusta, kun omistan rekisteröimättömän koiran, joka voisi hyvin olla vaikka sekarotuinen.  Valitettavasti jo lääkäreiden mukaan ongelmat rodulla ovat surullisen yleisiä ja rodunomaisia. Sain onneksi myös paljon kannustavia viestejä ja rohkeutta kirjoittaa asiasta, kiitos niistä. Muutamat myös toivoivat (myös rekisteröityjen koirien omistajat), että ottaisin blogissa esiin myös ranskisten surullisen yleiset rakenteelliset ongelmat, koskien etupäähän korostuvaa ruumiinrakennetta. Ranskiksilla esiintyy esimerkiksi tyriä todella paljon ympäri rankaa, jotka saattavat pahimmillaan aiheuttaa vakavia halvaantumisoireita ja kovaa kipua. Tämä taitaa olla yksi yleisin syy, miksi jo todella nuoria ranskiksia joudutaan lopettamaan. Moni kertoi, että jos he olisivat olleet tietoisempia asiasta, olisivat harkinneet rotua uudestaan.

Paperit ei siis aina riitä, vaan näitä rotuja valitessa otetaan aina riski. Nämä otukset ansaitsevat parhaat ihmiset ympärilleen ja kaiken mahdollisen avun, jotta rotu ei olisi enää niin ”muodikas” ja ihmiset tietoisempina ongelmista tukisivat terveempien yksilöiden tulevaisuutta. 

Jlolta terkkuja kaikille, toivottavasti neiti pääsee pian taas hepuloimaan ja nauttimaan tulevasta kesästä <3

 

 

 


AWARDS WEEKEND

16.04.2018

Moikka ihanat!

Huh mikä päätös jo muutenkin hektiselle viikolle. Mä oon ravaillut viimeviikolla J’lon kanssa lääkäristä toiseen, koska meillä on edessä hänen hengitysteiden laajennus, josta haluan kertoa lisää myöhemmin. Olen muutenkin ajatellut kirjoittaa rehellisen postauksen siitä, millaista on olla näin jalostetun koiran omistaja ja onko esimerkiksi meillä näkynyt koiran elämässä rodun ylijalostus. Noh, leikkauskin jo kertoo, että jonkin verran J’lon vanhetessa on alkanut ongelmat näkymään. Siitä siis lisää myöhemmin. Jos kuitenkin jotakin kiinnostaa jokin rotuun liittyvä asia, niin saa kysyä ja vastaan postauksessa siihenkin.

AWARDS WEEKEND 

Sitten itse viikonloppuun, eli mitäs on tullut hääräiltyä viimeiset kolme päivää!

Lähdettiin perjantaina isolla vaikuttaja porukalla, Indieplacen houstaamana, kohti Långvikia viettämään ihanaa ja rentouttavaa aikaa yhdessä ennen lauantain Blog Awardseja. Meillä oli ohjelmassa mm. rentoutumista spa:ssa, kasvohoitoja, aivan ihana dinneri ja päästiin suht aikaisin myös nukkumaan ihaniin hotellihuoneisiimme, jotta oltiin freshejä ja hyvin levänneitä seuraavana aamuna sekä päivänä.

Nuo takana olevat viinipullot hämäävät. Todellisuudessa kerittiin Hannan kanssa maistamaan yhdestä pullosta hieman ja pöydällä näkyykin edellisen illan viinilasi vielä täysinäisenä. :D Käytettiin pulloja muka niin hauskana rekvisiittana kun pelleiltiin seuraavana aamuna. x)

Lauantaina aamulla oli ohjelmassa joogaa, täydellinen aamupala & heti sen jälkeen päästiin vielä rentoutumaan spa:han muutamaksi tunniksi. Spa:n jälkeen meillä oli taas vuorossa aivan ihana lounas ja lounaan jälkeen pääsimmekin aloittamaan gaalaan valmistautumisen yhdessä BRONX:in kanssa.

Meillä oli mahdollista tehdä joko itse meikki tai sitten siellä oli meikkaajia paikalla, joille sai varata ajan halutessaan. Mulla on sen verran erikoinen naamataulu, että hyvin usein haluan tehdä meikkini itse ja tälläkin kertaa valitsin näin. Pääsin kuitenkin testailemaan BRONX:in ihana meikkejä ja sain tuunattua niillä mielestäni onnistuneen ja mun näköisen meikin itselleni.

Meikki pisteillä oli tietenkin ihan täydellinen valo tuon mahtavan meikkipeilin ansiosta, mutta olin yllättävän tyytyväinen meikkiin myös ilman settiä. :D Mulle on pääasia, että tunnen itseni itsekseni niin vaatteita kuin meikkiäkin valitessa. On hirveää, jos ei tunnista itseään, kun katsoo peiliin, tai ei tunnu omalta itseltä.  Vaikka se näyttäisikin hyvältä, niin olo ei välttämättä ole itsevarma.

Meikin jälkeen meillä oli vielä dinneri ja sen jälkeen suuntasimme Hilton Strand hotelliin viimeistelemään lookit ja valmistautumaan illan Gaalaan. Mun vaatevalinta iltaan oli todella random; niinkuin sanoin, mulla oli todella stressaava ja kiireinen viikko takana ja kerkesin ajattelemaan gaalan asua ja kokonaisuutta vasta perjantaina, eli lähtöpäivänä. Nappasin kaapista vaan erilaisia ylä- ja alaosia ja yhdistelin niitä paniikissa. Päädyin Zaran valkoisiin housuihin ja Na-kd:in paitaan, jonka stailasin hieman erilaiseksi ja pidin sitä niin, miten sitä ei ehkä kuuluisi pitää. :D Kokonaisuus oli omalla tavallaan todella rento ja ihanan keväinen. Asussa oli todella mukavaa viettää iltaa.

Gaala oli taas jälleen upeasti järjestetty ja todella hauska kokonaisuus! :) Siellä oli niin paljon tekemistä ja tuttuja, että tuli koko illan aikana otettua vain ihan muutamia kuvia ja nekin on vielä kaverin ottamina… :D Muutama photobooth kuva jäi kuitenkin omaan käteen gaalasta!

Kiitos Henri Juvonen ylläolevista kuvista gaalasta ! <3

Illan jälkeen suuntasimme takaisin Hiltoniin yöksi ja aamulla oli ihan parasta päästä vielä vikalle hotelli brekulle ennen kuin piti taas palata arkeen ja sorvin ääreen. :D

Paljon onnea kaikille Awardsin voittaneille ja kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta ! <3

 

 


JOTAIN SPESUAALIA TEKEMISTÄ JA EDULLISESTI?

08.04.2018

CIAO!

Kirjoitin edellisessä postauksessa lyhyesti siitä, miten pääsiäisen vietto meni erityisen rennosti, lähes koko loma leväten kotona. Ja syöden, tietenkin. :D Mulla on ollut lahjakortti Offerilla palveluun jo hetken ja koska päätettiin poikkiksen kanssa pysyä pääsiäinen stadissa ja meillä oli molemmilla vapaa-aikaa, niin ajateltiin käyttää mun lahjakortti ja lähteä yhdessä rentoutumaan spa:han aamupäiväksi.

Kaupallinen yhteistyö: Offerilla

Lauantain Spa päivä teki todella hyvää. Käytiin höyrysaunassa ja vain lilluttiin ja höpöteltiin altaissa tunteja. Ollaan molemmat todella kovia puhumaan kaikkea muuta, kuin small talk juttuja, joten meillä menee helposti monia tunteja jutellessa. Kumpikaan meistä ei ollut ikinä ennen käynyt Flamingo Spa:ssa ja pakko sanoa, että paikka oli todella positiivinen yllätys.

Olin ensin ihan kauhuissani, kun näin ovella 50 metriä pitkän jonon (jotkut muutkin olivat saaneet idean lähteä kylpylään pääsiäisenä…) täynnä lapsiperheitä, mutta huokasin helpotuksesta, kun sain tietää, että Spa puoli on k-18. Siellä vallitsi ihana, stressitön harmonia ja rauha. Kaikella kunnioituksella lapsiperheitä kohtaan, mutta on se eriasia rentoutua Spassa rauhallisen musiikin tahdissa, kuin pikku vintiöiden vesileikkien keskellä. :D

Selailin Offerillan sivustoja pitkään ja mulla meni aika kauan, että osasin päättää, mihin lahjakorttini käytän. Offerilla palvelun kautta voi ostaa poikkeuksellisen edulliseen hintaan lahjakortteja esimerkiksi ravintoloihin, autokorjaamoihin, kauneushoitoloihin, kuntosaleihin ja moniin muihin palveluihin tai elämyksiin. Alennusprosentti on usein aika törkeän suuri, yleisesti noin 50-90%.

Mä itse tutustuin Offerillan tyyliseen sivustoon vuosia sitten, kun eräällä ulkomaanreissulla kaverit alkoivat etsimään alennuksia paikallisiin elämyksiin. Oltiin muistaakseni lähdössä Dubaissa ajelemaan mönkijöillä aavikolle ja löydettiin sinne hurjia alennuksia samankaltaisilta sivuilta. Mä en sillon edes älynnyt, että miten hyviä etuja tällaisilta sivustoilta voikaan bongata ja nykyään katson mielelläni minkälaisia tarjouksia sivustoilta löytyy, jos hakusessa on vaikkapa viikonlopuksi jotain spesiaalimpaa.

Diilejä löytyy kaikenlaisia ja niitä on Offerillan sivuilla myynnissä yli 1300. Alueellisia palveluita myynnissä on Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla. Jos ei jaksa itse käydä tsiigailemassa tarjouksia, niin tilaamalla Offerillan päivittäisen tarjouskirjeen pysyy ajan tasalla uusista diileistä.

Suosittelen ehdottomasti, että ensi kerralla kun suunnittelet itsellesi tai ystävien kesken jotain spesiaalimpaa, niin muista tsekata Offerillan diilit ensiksi !:)

KILPAILU

Käy tilaamassa Offerillan uutiskirje ja kommentoi mun blogiin, mihin sä käyttäisit 70€:n lahjakortin sivustolle? Kommentoineiden kesken arvotn yhden 70€ arvoisen Offerillan lahjakortin!

ps. kilpailun lisäksi saatte -10% alennuksen sivustolle koodilla *lindamanuella10* !


3 KK ILMAN LIHAA.

03.04.2018

Moikka!

Mites teidän pääsiäinen sujui? Mua vähän huvittaa, että hehkutin juuri edellisessä postauksessa kevyttä oloani, sillä pääsiäinen lähti multa herkuttelun suhteen hieman lapsesta… Pidin sunnuntaina nimittäin ihan jäätävän mättöpäivän, enkä tainnut liikuttaa evääkään koko päivänä. Olin kirjaimellisesti koko päivän sängyssä. Söin, nukuin, söin, nukuin, katsoin netflixiä ja söin… :D Olin tosin päättänyt jo aijemmin, että pidän sunnuntaina herkkupäivän, mutta homma venyi tietenkin vähän myös eiliselle. Noh, fuck it, no regrets! Oli kivaa ja teki törkeen hyvää! Ainut ongelma noissa päivissä on, että jos niiden antaa venyä, niin musta ainakin tuntuu heti siltä, että keho alkaa himoitsemaan sokeria ja rasvaa entistä enemmän ja olosta tulee nopeasti todella flegu. On erittäin tärkeetä, että tällaisten päivien jälkeen palaa mahdollisimman nopeasti tehokkaimpiin rytmeihin ja jättää ne herkut ja roskaruoat ainoastaan niille tarkoitetuille päiville.

Nyt vain pyrin pitämään mielen positiivisena ja ignooraamaan sen faktan, että vielä muutaman päivän slimmimpi lookkini on silmän räpäuksessä vaihtunut nesteiseen pöhöön. Lisäksi olen onnistunut saamaan silmätulehduksen, joten olo ei ole ihan fresheimmästä päästä. :D

Pääsiäisenä tuli kaiken kaikkiaan levättyä muutenkin todella paljon. Käytiin lauantaina poikaystävän kanssa spa:ssa lillumassa, josta kerron lisää myöhemmin ja vietettiin hyvin paljon aikaa vain yöpuvuissa ja sängyssä hengaillen. Katsottiin varmaan viisi leffaa koko loman aikana. :D

Tällaisten lomapäivien jälkeen on oikeesti niin kivaa myös palata tekemään duunia. Tänään olikin heti karu paluu arkeen, sillä aloitin päiväni 9:ltä aamulla kolmen tunnin (kirjanpitoon liittyvällä) koulutuksella, joka on yhtäaikaa niin raskas, mutta myös niin kiinnostava aihe. Tästä myös myöhemmin lisää kiinnostuneille.

3 KK ILMAN LIHAA

Kerroin tammikuussa ensimmäisen kerran, että olen pyrkinyt olemaan täysin ilman punaista lihaa ja kanaa. Olen käyttänyt ainoastaan kalaa, kananmunaa ja joitakin juustotuotteita ruokavaliossani ja olen huomannut, että mitä pidempään olen ilman lihaa, varsinkin ilman punaista lihaa, sitä enemmän se jotenkin on alkanut puistattamaan mua. Mä en oikeen voisi enää edes kuvitella, että vapaaehtoisesti valitsisin lihaa tai että ollenkaan haluaisin syödä sitä.

Todella outoa, en nimittäin aijo tai pyri ihmiseksi, joka tekee siitä numeroa, mutta nyt kun olen itse ollut ilman lihaa kuukausia, alan näkemään sen jollain tapaa jopa vastenmielisenä. Toki tähän varmasti vaikuttaa myös se, että olen ollut kiinnostuneempi eläinten kohtelusta ja tietoisempi lihatuotannosta, varsinkin maailmalla…

Myös poikaystäväni on alkanut välttelemään punaista lihaa, sillä olemme yhdessä käyneet läpi lihatuotantoon liittyviä asioita ja halunneet molemmat tulla tietoisemmaksi aiheesta. Olen jutellut aiheesta jonkin verran muidenkin aiheesta kiinnostuneiden kanssa ja myös veljeni ilmoitti muutama päivä sitten, että vaikka rakastaa lihaa, aikoo hänkin kokeilla ainakin yhtä lihatonta kuukautta.

Tää on ollut mulle itselle herättävä jakso. Mun ruokavalio nyt ei ihan hirveesti ole muuttunut, kanat ovat jääneet päivittäisestä ruokavaliosta pois ja soija, pavut ja kala lisääntynyt. On kuitenkin ollut mielenkiintoista pohtia ihan vaan sitäkin, miksi liha on niin suuri osa meidän ruokakulttuuria, vaikka vaihtoehtoja on niin monia ja miksi meistä on tullut niin itsekkäitä. On ollut hauskaa jutella asiasta kiinnostuneiden kanssa ja todeta, että lihansyönnin syy löytyy usein kulttuurista ja ympäristöstä, opitusta ruokailumallista. Nykyään olemme onneksi niin tietoisia, että osaamme kyseenalaistaa ne jopa hieman typerästi ja kyseenalaisesti suunnitellut ruokaympyrät, joita meille lapsesta asti tuputetaan ja ymmärretään itsekin paremmin, mikä meille oikeasti on hyväksi ja mikä ei. Toivottavasti tulevaisuudessa ruokailukulttuuriamme ei hallitse enää niin suuresti vain isot yritykset ja raha.

Meille tuputetaan pienestä asti jo kouluissa (tääkin on niin kyseenalaista) harhaanjohtavaa tietoa monistakin asioista ravintoon liittyen, joka valitettavan usein pohjautuu  isoihin bisneksiin. Samaan aikaan kuitenkin pelkästään jo meidän purukalusto kertoo, että me ei olla lihansyöjiä, vaan olemme aikoinaan toimineet opportunistisina metsästäjinä, eli mahdollisuuden tullen syöneet pienissä määrin lihaa. Pääosin ollaan kuitenkin keräilty ja syöty mitä luonnosta löydettiin, vähän niinkuin karhutkin. Sillon kun ihminen ei vielä kuulunut ravintoketjun huipulle, ne asiat mitä ei tarvinnut tappaa olivat meidän ruokavaliossa tärkeintä ja joskus kun kävi tuuri metsästämisessä niin saatettiin syödä lihaa. Ihminen kuitenkin pystyy selviytymään hyvin ilman lihaa ja aikoinaan joutuikin.

Mun matka jatkuu hyvillä fiiliksillä ilman punaista lihaa ja kanaa ja ehkä pikkuhiljaa kehittyy vielä enemmän vegaanisempaan päin. :)