Torrey Pines State Natural Reserve – San Diego

13.12.2017

Huomenta tyypit!

Mä lupasin palata meidän vaellus reissuun, jonka aikana oikeesti sattui ja tapahtui ja vaikka mitä. Me tosiaankin lähdettiin viikonloppuna vaeltamaan ja kevyesti ulkoilemaan Torrey Pines State Natural Reserve nimiseen ulkoilu/hiking kohteeseen, jota monet kehuivat ja suosittelivat.

Meillä ei hirveästi ollut hajua, että minkälainen homma on kyseessä; ollaanko me vaeltamassa kolme vai kolmetoista kilometriä, millaisessa maastossa ja kuinka kauan tämä pikku reissu kestää.

Lähdettiin yhden vuoriston/kukkulan juurelta ja kerittiin etenemään about kilometrin verran, kun mun vatsaan iski ihan älytön kramppi. Kaikki alkoi pienestä kivusta, joka pikkuhiljaa yltyi niin kovaksi, että en pystynyt hengittämään kunnolla ulos, kun koko vatsa kramppasi.

Istuskeltiin tovi tien sivussa ja hieman kiusallisesti hymyiltiin, kun ohikulkijat kyselivät, onko mulla kaikki hyvin. Perus suomalaisena vain hymyilin ja nyökkäilin, kunhan vaan chillasin. Oikeesti mua sattui ihan älyttömästi, enkä pystynyt liikkumaan, mutta halusin kuitenkin jatkaa ja odottaa, että kipu hellittäisi ja niinhän se hellittikin. Muutamia kramppeja myöhemmin päästiin jatkamaan ja luojan kiitos kipu loppui.

Vuoriston/kukkulan, mikä ikinä tuo iso ”kivi” onkaan jonne kiipesimme, tarjoaa käsittääkseni noin 8km verran maastoa. Oikeaoppisesti olisi varmaan järkevintä katsoa valmiiksi reitit, jonne haluaa mennä, mutta me vedettiin aika tunteella koko homma.

Mielettömien maisemien ja kielekkeiden jälkeen jossain kohtaa laskeuduttiin vuoristoilta alas rannalle, joka oli kilometrejä pitkää, lähes autiota hiekkarantaa. Taas aivan mieletöntä maisemaa sekä niin rauhallista. Klisheisesti sanoisin, että sellaista soul food hommaa koko setti.

Käveltiin rannalla muutamia kilometrejä ja tietenkin ilman kenkiä, koska haluttiin fiilistellä ja kulkea paljain jaloin pitkin loputonta rantaviivaa. Jossain vaiheessa Kasimir pelästyi ja sanoi astuneensa jonkun piikin päälle. Jalanpohjasta sojotti pienen pieni piikki ja hetken ihmeteltyämme tapahtunutta huomasimme ampiaisen hiekalla. Ei hemmetti, ampiainen pisti!

Oltiin keskellä ei mitään ja hetken funtsittiin, että mitäs tehdään. Se ampiainen oli nimittäin todella oranssi ja vähän oudon näköinen meidän silmään. Mietittiin, voisiko joku laji olla myrkyllinen? Hetken kiroilua, kengät jalkaan ja päätettiin että mennään vain eteenpäin. Ei siinä oikeen muutakaan vaihtoehtoa ollut, sillä ketään ei näkynyt missään ja oltiin keskellä autiota hiekkarantaa, kilsojen päässä muista. Oltiin siis tässä vaiheessa jo kaukana viraalisilta ulkoilureiteiltä sooloilemassa.

Reippailtiin varmaan kilsa eteenpäin, kunnes yhtäkkiä meitä vastaan kävelee alaston mies. Mietittiin vaan että hetkinen, mikäs homma, mutta eipä siinä mitään sen kummempaa. Hetken päästä niitä alastomia miehiä rupesi tulemaan vastaan sitten vähän enemmän ja pian oltiinkin rannalla, jossa makasi ja chillasi varmaan lähemmäs sata alastonta miestä. Ja nimenomaan miestä, naisia ei näkynyt missään. Siinä penisten ympäröimänä käveltiin vaan pokkana eteenpäin ja arveltiin, että ollaan varmaan saavuttu Black Beachille, joka on nudisti ranta. :D

Penisten jälkeen saavuttiin rannan päähän ja ainoa tie ”ulos” oli kävellä sellaista lähes pystysuoraa tietä ylös noin kilsan verran. Siinä tuntien vaeltamisen ja kommellusten jälkeen sai tsempata tämän ylösnousun aikana tosissaan, mutta oli se ihan piristävääkin saada etureidet kunnolla duuniin. Pian pääsimmekin tielle, joka johti La Jollaan, eli paikkaan, josta edellinen postaukseni kertoi. Käveltiin kylään ja vihdoin, noin 15 kilometrin patikoinnin jälkeen päästiin jonnekkin, josta sai ruokaa ja juomaa!

15 kilometriä perus lenkkeilymaastossa ei ole paha, mutta vuoristossa ja rannalla rämpimiseen menee näköjään oikeasti aika hemmetisti energiaa. Oltiin molemmat ihan hapoilla ja loppu, mutta ai että ruoka maistui hyvältä.

Oli todellakin sen arvoista & suosittelen kaikille, jos San Diegoon ikinä eksytte :)

 


SAN DIEGO – LA JOLLA

10.12.2017

Ulkomailla opiskelussa parasta on tietenkin kielen oppimisen lisäksi itse kokemus uudesta maasta. Mä en ole koskaan ennen ollut San Diegossa ja meidän kampukselta on suhteellisen lyhyt matka lähes mihin tahansa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, että tekemisen puutteesta ei tarvitse kärsiä vapaa-ajalla. Käytiin muutama päivä sitten seikkailemassa aivan upeassa La Jollassa, joka on San Diegon ”hienostoaluetta”. Sieltä löytyy aivan uskomattomia taloja, kilometrejä upeaa rantaviivaa, mahtavia kallioita ja kielekkeitä sekä aivan ihania luonnon olentoja.

La Jollan rannat ovat kuuluisia kallioilla chillailevista hylkeistä ja merileijonista, jotka köllöttelevät ihmisten seassa rannalla. Lisäksi kielekkeet ovat täynnä erilaisia isoja lintuja, kuten pelikaaneja.

Löydettiin myös aivan mielettömän ihana, pieni poukama, johon rantauduttiin pienen patikoinnin jälkeen lukemaan kirjoja ja rentoutumaan. Tää paikka on mieletön, enkä voi kuin suositella, jos oot koskaan ajatellut lähteväsi kielimatkalle ulkomaille EF:n kautta!

Reissu on muutenkin tehnyt hyvää; vaikka ollaankin kokoajan joko opiskelemassa tai touhuamassa muuta, niin olen päässyt myös rauhoittumaan ja laskemaan niitä kotona luomiani stressitasoja sekä suorittamista, jota mulla on tapana tehdä aina Suomessa. Olen tehnyt täällä ihan tavallisesti myös töitä, mutta olo on normaalia kevyempi ja vapaampi. En ole jaksanut meikata koko viikkoon ja olen kulkenut lähes jatkuvasti muutamia vaatteita vaihdellen; päivisin rennot ja ilmavat housut/t-paita ja illalla poikaystävältä varastettu villapaita.

Olen kateellinen muille oppilaille, jotka saavat viettää täällä yli kuukauden.

Täällä kello on vasta kahdeksan aamulla. Me patikoitiin eilen about 15 kilometriä, jonka aikana tapahtui ja sattui…  :D Kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. Nyt lähden metsästämään Whole Foods kaupan jostain ja suuntaan rannalle!

<3

 


SAN DIEGO – EF KAMPUS

09.12.2017

Yhteistyö: EF Suomi

Terkkuja täältä aurinkoisesta San Diegosta. Tämä reissu on ollut jo nyt ihan mieletön kokemus ja vielä olisi viikko jäljellä, ihanaa.

San Diegon EF kampus on suhteellisen uusi ja todella upea koulu. Täällä on ihan mahtavat puitteet; hienot kuntosalit, täällä on mahdollista harrastaa joogaa, pelata futista, lentopalloa, pingistä tai sitten voi vain loikoilla poolilla ja ottaa chillisti.

Meno on (yllättäen) hyvin kansainvälinen ja on ihanaa huomata, miten monet eri kansalaisuudet erottuvat joukosta. Vaikka olemmekin yksilöitä ja persoonia, niin kyllä jokainen maa tuo hieman omalla tavallaan maustettuja ihmisiä. Kampuksen viereisen kaupan myyjä oli aivan innoissaan, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Hän ei kuulemma koskaan ennen ollut tavannut suomalaisia, mutta tiesi yllättävän paljon meidän maastamme; hän kehui koulutuksemme tasoa sekä sitä, miten sivistyneitä ja rauhallisia olemme. Oli tietenkin mukavaa kuulla tuollaisia kohteliaisuuksia ja onhan se tottakin, saa olla kyllä ylpeä omasta kotimaasta.

Kampuksella on 10 kerrosta, joissa osassa on upeita, lasisia luokkia ja osissa kerroksista on huoneet, joissa opiskelijat asuvat. EF:ssä opiskellessa saa usein valita, haluaako asua isäntäperheessä vai kampuksella opiskelujen ajan. Luulen, että täällä San Diegossa suurin osa asuu kampuksella.

Ensimmäinen viikko on ollut mun opiskelujen suhteen rentoa ja aika on mennyt tutustuessa kouluun sekä kaupunkiin, mikä on ihan hyvä, sillä pää on vieläkin hieman sekaisin tästä aikaerosta.

Täällä San Diegon EF kampuksella on aktiviteetit, palvelut ja meininki ihan mintissä! Koulu järjestää kaikenlaisia retkiä ja mekin ollaan lähdössä ensi viikolla San Diego Zoo:hon, mikä pitäisi olla todella magee. Lisäksi täällä on aivan saakelin hyvät safkat ja salaattibuffat, jälkkäreistä puhumattakaan. Joka päivä on 1-3 erilaista pääruoka vaihtoehtoa joista saa itse valita oman kokonaisuuden ja sen lisäksi saa itse ottaa salaattia, vihanneksia ja hedelmiä niin paljon kuin jaksaa. Aamupalat on myös niin hyviä, että oon vetänyt joka aamu klassiset aamupala överit.

Kampus sijaitsee pienten matkojen päässä lähes kaikesta. Uberilla pääsee 4-10 dollarilla kaikkiin oleellisiin paikkoihin ja kampus on muutenkin todella tunnettu uber kuskien keskuudessa. :D On siis helppoa saada kyyti ja päästä myöskin takaisin kampukselle. Ollaan lähes joka päivä kävelty 6-10 km ja kierrelty paikkoja. Täällä on kivaa ja helppoa olla, kun hommat toimii, eikä tarvitse stressailla tai jännittää. Voi kun täällä voisi olla pidempään!

 


ELÄMÄSSÄ LÄSNÄ – TÄSSÄ JA NYT

08.12.2017

Kaupallinen yhteistyö: Lemon Juice & Glycerine

Istun kahvilassa ja katselen San Diegon vilkasta liikennettä. Niin hektistä. Mietin, miten mulla ei varmaan ikinä kestäisi hermo, jos jumittuisin ruuhkaan täällä. Meillä kun on nykyään kokoajan niin kova kiire, että paikallaan jumittaminen ahdistaa. Tilanteet, joissa vaaditaan malttia sekä kärsivällisyyttä on kuitenkin usein helppoa ohittaa esimerkiksi puhelinta selaillen. Luonnollista, luulisi, vaan niin ei ole.

Lemon juice & glycerine on jo vuosia ollut Suomalaisten lempi tuotteita käsien hyvinvoinnin hoidossa. En meinannut aluksi tunnistaa tuotetta sen uudistuneen, upean ja freshin ulkomuodon vuoksi, mutta tuotteen tuoksu on hyvin tuttu ja tuo mieleen nostalgisia muistoja lapsuuden ajoilta. Tuote on löytynyt monien äitien sekä mummojen kaapista jo 60 vuotta.

Uudistunut pakkaus on mun mielestä todella upea ja onnistunut, mutta myös brändin ajatusmaailma on ihana; brändi korostaa kotimaisuutta ja suomalaiseen käsillä tekemisen perinteeseen sekä myös nykyiseen trendiin. Lemon juice & glycerine haastoi mut funtsimaan, mitä mun kädet merkitsee mulle. En osaa sanoa, milloin olisin viimeksi pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea teen käsilläni? Mitä käsieni kautta koen, teen ja tunnen? Mieleeni tulvi niin monia asioita, että voisin kirjoittaa siitä monta päivää.

Hassua, mutta mä olen aina pitänyt käsiä todella seksikkäinä ja vaikuttavana ruumiinosana. Kädet edustaa mulle tietynlaista voimaa ja aistikkuutta. Ne kertoo ihmisestä yllättävän paljon ja kiinnitän usein ihmisten käsiin huomiota.

Käsillä voi tehdä paljon. Mielestäni pelkällä kosketuksella on mielettömästi merkitystä ja siinä on suuri voima sekä energia. Käsillä sekä kosketuksella voi tehdä paljon hyvää, mutta myös pahaa. Kätemme ovat se osa kehoa, josta monet valinnat sekä teot lähtevät. Vaikka mielemme tekee päätöksen, on kätemme usein se, joka toimii ajatuksen sekä aikeen konkreettisena toteuttajana. Teemme suurimman osan asioista käsiämme käyttäen.

Ennen matkaamme San Diegoon, pakkailin kotona ja törmäsin laatikkoon, joka sisältää mun vanhoja päiväkirjoja sekä värityskirjoja. Mä olen aina ollut todella visuaalinen, mikä näkyy vaikkapa pelkästään vanhojen kouluvihkojen ahkerasti koristellussa ulkonäössä, kymmenistä täyteen kirjoitetuista päiväkirjoista sekä täyteen väritetyistä värityskirjoista. Mulle on aina ollut todella tärkeää se systemaattisesti ja upeasti “sisustettu” kouluvihko, valitettavasti usein tärkeämpi kuin se itse vihon sisällön aihe. Mulle kirjoittaminen, värittäminen sekä piirtäminen on terapiaa ja tapa rauhoittua kaiken keskellä. Se on aina ollut mulle tapa oppia, sillä ne hienosti suunnitellut otsikot jäävät paremmin mieleen ja niiden tekeminen auttaa mua keskittymään. Olen aina myös paennut ahdistusta sekä huonoja hetkiä kirjoittamisen tai piirtämisen pariin, sillä silloin uppoudun omaan maailmaani täysin ja saan itseni rauhoittumaan sekä rentoutumaan.

Niinkuin totesin aijemmin, epämiellyttävien tilanteiden täyttäminen internetillä voi olla tapa ohittaa pitkästyttävä tai hermostuttava tilanne, mutta luonnollista se ei ole, eikä se varmasti tee kenellekkään hyvää. Sen sijaan itsensä ilmaisu, käsillä tekeminen ja toteuttaminen olisi asia, jota meidän kaikkien tulisi tehdä enemmän. Mikä saa sut iloiseksi, rentoutuneeksi ja irrottautumaan hetkeksi arjen hektisyydestä? Onko se kokkaaminen rakkaille, piirtäminen, maalaaminen, värittäminen, sisustaminen, siivoaminen, askartelu tai vaikka jonkun instrumentin soittaminen?

On harmillista, miten vähän lapset nykyään leikkivät leluilla, rakentavat majoja tai käyttävät kehoaan sekä käsillä tekemistä itsensä sekä mielikuvituksensa toteuttamiseen. Tottakai me myös käsillä selaamme puhelintamme, kirjoitamme koneelle ja painamme nappia, mutta luovuus on usein asia joka koneen välityksellä tekemisetä puuttuu. Kuinka moni enää osaa kaunokirjoittaa tai kuinka usein kukaan enää edes kirjoittaa kynällä vihkoon? Nykyään kouluissakin on monilla koneet käytössä. Päiväkirjat ovat siirtyneet koneelle ja on harvinaista nähdä jonkun kirjoittavan enää mitään fyysisesti.

Olen kuitenkin iloinen siitä, miten suurta käsityökansaa me suomalaiset olemme. Ja on aivan ihanaa, että käsityö ja käsillä tekeminen on selkeästi nouseva trendi; erilaiset käsityöharrastukset ja fyysinen tekeminen on tullut taas suureen suosioon, joka on täysin luonnollinen vastareaktio kaikelle modernille elektroniikalle ja ruudulla tapahtuvalle “todellisuudelle”. Miten paljon aidompaa on tehdä yhdessä ystävien tai perheen kanssa asioita, joilla aitoa läsnäoloa, hetkiä sekä tekemistä voidaan jakaa. Esimerkiksi lautapelit, yhdessä kokkaaminen ja käsillä tekeminen luo ihania muistoja ja hetkiä läheisten kanssa. Sellaisia, joita et pelkällä viestittelyllä tai ringissä puhelinta selaillen saa.

Ensi vuoden tavoitteena voisi hyvin olla panostaminen yhdessä tekemiseen sekä omien hetkien luomiseen aidon tekemisen kautta. Lisää aitoja hetkiä, jotka tapahtuvat nyt ja tässä, joissa mieli, keho ja luovuus pääsevät valloilleen yhdessä.

KILPAILU!

Mitä käsillä tekeminen merkitsee sulle ja onko sulla omaa lemppari tapaa rentoutua käsillä tekemisen kautta? Rakastatko esimerkiksi leipomista, maalaatko tai askarteletko? Arvon lukijoiden kesken kaksi Lemon Juice & Glycerine tuotepakettia, jotka sisältävät tehokosteuttavan käsivoiteen ja käsikuorinnan.

Tehokosteuttava käsivoide:
LJG Tehokosteuttava käsivoide, joka on tehty erittäin kuiville käsille. Sisältää ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia. Imeytyy nopeasti ja sopii siksi käytettäväksi myös päiväsaikaan.

Käsikuorinta:
LJG Käsikuorinta kuorii kädet tehokkaasti ja poistaa kuolleet ihosolut. Luomuriisirakeet kuorivat karhean ihon. Sisältää ihoa pehmentävää glyseriiniä ja betaiinia. Ei sisällä muovirakeita.

Arvonnan säännöt: täältä.


AURINKO, TÄÄLTÄ TULLAAN!

04.12.2017

Yhteistyö: EF Kielimatkat

Ohhoh miten nopeasti aika vierii! Musta tuntuu että just hetki sitten mä varailin EF:n kanssa mulle kielimatkaa San Diegoon, jonne mun on tarkoitus lähteä tutustumaan EF:n kampukseen sekä oppimaan lisää englantia.

Mä oon matkustellut mielestäni aika paljon ja olen jenkeissäkin ollut ennenkin noin kuukauden verran, mutta jostain syystä mua jännittää ihan hirveesti nyt tää reissu. Ehkä oon ollut nyt niin pitkään Suomessa taas.

On myös aina yhtä sydäntä särkevää jättää J’lo kotiin, vaikka hän pääseekin ihanalle pikkuveljelleni ja hänen tyttöystävälleen hoitoon, jossa on monesti ennenkin viettänyt aikaa ja ollut hoidossa. J’losta pidetään hyvää huolta siellä, mutta on todella kova ikävä on jo nyt! Mitenhän sitten joskus tulevaisuudessa, kun on omia lapsia…

Perinteisesti olen tottakai jättänyt kaiken viime tippaan, enkä vielä (kello on 0:24) ole edes pakannut kaikkea. Hirvee stressi; mitä kenkiä mukaan, mitä vaatteita, kuinka monta hupparia saan mahtumaan ja missä kaikki mun bikinit on nyt yhtäkkiä! Miten paljon asioita nainen tarvitseekaan. Tai sanotaanko näin, että todennäköisesti en puoliakaan tarvitse, mutta kaiken varalta pitää olla kymmenen erilaista lääkettä mukana, kymmenet eri bikinit, kaikki alusvaatteet ja sukat, shampoot, hiuslakat, kaikenmaailman rasvat ja mömmöt mitä en edes normaalisti arjessa käytä, vitamiinit, ravintolisät, vitamiinit, laastarit… ihan kun kaikkia noita ei sieltä saisi, jos tarve tulee. Mutta kun varmuuden vuoksi. Naiset. Tällä kertaa ei sentään ole omia puuroja mukana… joskus on Dubaihin nekin viety, tosin olin sillon kisadieetillä.

Tuli tässä mieleen todella typerä muisto pakkaamiseen liittyen. Voitteko kuvitella, että joskus nuorempana, kun lähdin Kreikkaan pidemmäksi ajaksi töihin, yritin pakata mukaan jopa vaakaa? Se oli aikaa, kun oli 17-vuotiaana yhtenä pakkomielteenä kytätä omaa painoa joka aamu ja ilta, mutta huh miten nolo hetki, kun isä ihmetteli suu auki, että mikä hemmetti täällä painaa ja löysi laukusta vaa’an. :D

Meillä on KAKSYT TUNTIA matkustamista kohta edessä, joten mä lähden tästä jatkamaan pakkaamista ja valmistautumaan tähän ihanaan vuorokauteen lentokentillä ja koneessa… Lupaan ilmotella somessa kun oon mestoilla ja jos jollakin on jotain vinkkejä San Diegoon, niin saa kertoa ! <3