KOIRAT SYNTTÄRI DINNERILLÄ

11.08.2017

Moikka!

Käytiin eilen Hannan kanssa juhlimassa Hannan koiran, Tintin 6 -vuotis synttäreitä Sushibar + Wine ravintolassa, mikä on mun ehdoton lemppari keskustan sushi mestoista. Se on intiimi, suht pieni paikka, mutta tunnelmallinen ja safka hemmetin hyvää.

Hanna tsekkas netistä minne kivoihin ravintoloihin ovat myös koirat tervetulleita ja soitti etukäteen ravintolaan kysyäkseen onnistuuko koirillekkin jotain syötävää. Sushibar + Wine duunaili muutamalla eurolla koirille kupilliset lohen paloja ja kyllä kelpasi. Ei mennyt kovin montaa hetkeä kun kupit olivat tyhjät. :D

Jäätiin syömään ravintolan söpölle terassille ja ohikulkevat ihmiset saivat hyviä nauruja, kun J’Lo ja Tintti istuivat vierekkäin omilla tuoleilla, omat ruoka-annokset naaman edessä ja fiilistelivät meininkiä.

Meikäläisellä hieman tummahko bruna, kun olin juuri käynyt ottamassa suihkurusketuksen VitaLiberatalla. :D

Meidän molempien koirat tottelevat todella hyvin, ovat kilttejä ja helppoja tuoda minne vain. J’lo on maailman onnellisin ja iloisin koira luonteeltaan, en muista olisiko se ikinä edes murahtanut kenellekkään toiselle koiralle, sillä hän rakastaa kaikkia ja kaikkea ennakkoluuloitta. :D Välillä se on pieni ongelma, kun J’Lo haluaisi aina leikkiä kaikkien kanssa ja hengailla jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä kaikki ole ihan samoilla fiiliksillä, mikä on ymmärrettävää.

Olen onnellinen siitä, että olen pystynyt säilyttämään J’Lossa niin hyvän ja reippaan, ennakkoluulottoman asenteen kaikkea kohtaan, eikä meillä ole koskaan käynyt mitään mikä olisi sen muuttanut.

Tottakai mulla on käynyt varmasti hyvä tuuri luonteen kanssa, mutta uskon että myös iso tekijä J’Lon iloisen ja rennon asenteen sekä helppouden ja kuuliaisuuden kanssa on koulutus. Kyllähän tuollaiselle naamalle tekisi mieli antaa kaikki periksi, mutta jo pienestä asti tein päätöksen, että J’Lo on koira ja koiralla tulee olla selkeä oma paikka laumassa. Mitä selkeämpi oma paikka on, sitä helpompi koirankin on olla, kun se tietää asemansa laumassa, eikä sen tarvitse jatkuvasti hakea paikkaansa, kokeilla rajoja ja sitä kuka määrää.

J’Lolla oli aika kova uhmaikä ja sillon kyllä pysyttiin lujina. Mua ei hävetä kouluttaa mun koiraa vaikka keskellä katua jos se tekee väärin, sillä huono käytös on karsittava heti selkeästi pois. Bulldog on yksi itsepäisimpiä rotuja ja ne kyllä kokeilee rajojaan, eikä niille todellakaan mene sama asenne perille, kuin vaikkapa villakoiralle. Se oli mulle alkuun isoin shokki, miten kovapäistä rotua neiti edustaa ja miten voimakkaalla asenteella asiat on tehtävä selväksi, jotta ne menee perille. Se mistä villakoira saa slaagin, on bulldogille hauskaa leikkiä.

Jlo ei myöskään ole koskaan hajottanut mitään tai tehnyt mitään ”ylläreitä” kotiin, esimerkiksi roskisten repimistä tai sohvatyynyn hajottamista, mikä on ollut muiden koirien kanssa aika yleistä touhua. Jatkuvasti se kalvaa ja leikkii jollakin, mutta aina vain omilla leluilla. En tiedä mistä tämä johtuu, ei ole koskaan edes yrittänyt kalvaa mitään mikä ei ole hänen omaansa, eikä muutamia sisälle pissaamisia lukuunottamatta osoittanut mieltään hajoittamalla vaikkapa jotain mulle kuuluvaa.

Kuvasin J’Lon käytöstä pentuna, kun lähdin kotoa pois ja sen perusteella hommasin J’Lolle mahdollisimman mielenkiintoisia aktiviteettejä kotiin, joilla se puuhasteli onnellisena mun poissa ollessa. Pienenä myös saatoin rajata J’Lon pesuhuoneeseen (mikä on suhteellisen iso mulla kotona), sillä se usein rauhoittaa koiria. Mitä pienempi alue vartioitavana, sitä rauhallisempi fiilis koiralla usein on ja J’lon tapauksessa hän kyllä rakastaa tuhista lämpimällä lattialla vaikka tunteja putkeen. Nykyään en rajaa J’Lota, mutta löydän hänet usein joko mun laukusta, omasta pedistään työpöydän alla tai pesuhuoneen lattialta nukkumasta. :D

Opetin myös J’Lon jo pienenä pissaamaan suihkun lattiakaivoon, joten jos pissahätä iskee vaikka yöllä, niin J’Lo käy automaattisesti vessassa pissalla. Se on helppo kikka pikkukoirille ja varsinkin ranskiksille, jotka eivät ole maailman parhaimpia pidättäjiä, ainakaan pienenä.

Ranskikset ovat aivan ihana rotu ja bulldogit ylipäätään vieneet mun sydämen. Sellaisesta haaveilevalle kuitenkin vinkkinä, että tällainen possu voi olla joko painajainen tai unelma koira, suuri osa lopputuloksesta on itsestään kiinni. Älä anna söpöyden hämätä, kun sellainen pieni pallero kokeilee rajojaan. ;) Mitään laukkukoiria nää ei ole ja ainakin J’Lo kaipaa päivittäin sen vähintäänkin tunnin aktiivisen lenkin, jossa juostaan, uidaan ja touhutaan.

Mun paita ja housut (saatu): house of brandon, jossa on nyt ystävämyynnit vielä hetken käynnissä ja mielettömiä tarjouksia! Korvikset Mango ja paita olalla Boomerang Finland.

 

 

 


WORK WORK WORK

10.08.2017

Moikku ! <3

Tää viikko on ollut ainakin tähän asti super kiva! Saatiin maanantain sateiden jälkeen vihdoinkin sitä aurinkoakin näkyviin ja toivottavasti arska ei ole lähdössä hetkeen mihinkään.

Sateesta tulikin mieleen yks hauska keissi alkuviikosta. Mä rakastan yli kaiken juosta sateella, joten lähdin maanantaina juoksemaan juuri pahimman kuuron aikaan. En voinut kun nauraa sille sateen määrälle. En muista koska olisin ollut yhtä kovassa sateessa; kadut tulvivat vettä ja rännit melkein halkesivat veden määrästä! Muutama askel ulkona ja olin jo aivan läpi märkä ja kun polvistuin solmimaan mun kengännauhoja niin mun päältä lensi vettä maahan aivan kuin joku olisi kaatanut saavillisen vettä mun päälle.

Kovasta sateesta huolimatta lenkki oli aivan ihana. Teen yleensä noin 4-7 km juoksulenkkejä, mutta tällä kertaa vedin yhden extra kierroksen ja pituudeksi tuli about 10 km. Pääsen sateessa aina flow’hun ja voisin juosta kuinka pitkään tahansa. Tosin nykyään mulla alkaa polvissa tuntumaan pidemmän lenkin jälkeen inhottavaa vihlontaa, mistä olen huomannut oireiluja jo vuosia. Rupee tuo ikä ilmeisesti painamaan kun joka paikkan vihloo ja särkee nykyään kun mennään hyvinvointi jumppaamisen ulkopuolelle :D

Tiistaina päästiin vihdoin kuvaamaan Gantin ja Boomerangin mainosvideota ja räpsimään kuvia. Miljöönä toimi kaunis Eira sekä kesäinen Espa. Työparina mulla oli ihana Hanna, jonka kanssa ollaan tunnettukin jo vuosia mm. fitneksen kautta. Hannakin on kisannut menestyksekkäästi, tosin eri liitossa kun minä ja ollaan fitnet:in kautta oltu tekemisissä. :) Oli siis kiva tehdä duunia kun oli frendi messissä, ylipäätään hauska kuvausporukka sekä mahtava sää.

Kameran edessä on aina hauskaa tehdä duunia ja se on mulle nykyään todella luontevaa puuhaa, kun on jotenkin niin erilailla sujut itsensä kanssa. Enää ei jaksa olla niin neuroottinen jokaisesta kuvakulmasta tai ilmeestä. Kunhan fiilis on hyvä ja homma toimii niin yleensä lopputuloskin on paras.

Sain tänään tiedon, että syksy on mulle duunien kannalta hyvin TV- painotteinen, sillä pääsen tekemään aivan huikeaa prokkista. Kuvaukset alkavat ensi kuussa, joten kerron sillon asiasta lisää. Sen verran voin paljastaa, että mihinkään reality ohjelmaan tai kilpailuun en ole tällä kertaa lähdössä, vaan tulen olemaan juontajan roolissa eräässä formaatissa. Olen ihan super innoissani tästä!

 

 

 

 


MITÄ OLEN TEHNYT TREENIKIELLON AIKANA?

04.08.2017

Mietiskeli tässä äsken että ompas mulla ollut jotenkin mun arkeen erikoisia päiviä viime aikoina, vaikka en ole hirveesti mitään erikoista edes tehnyt, mutta ehkä just siks.

Mä olen tällä viikolla mm. istunut tunteja kahvilassa ja vaellellut pitkin töölöä frendin kanssa lähes vatsalihakset krampissa nauramisesta, vetänyt J’Lon kanssa monien tuntien kävelylenkkejä, kuvannut itsekseni kuikkien sukeltelua aivan hypnoosissa ties kuinka pitkään, nukkunut tunnin päikkärit puussa ja istuskellut hyvässä seurassa kalliolla auringonlaskuun saakka. Lisäksi mulla on ollut aikaa tehdä kivoja duuneja mm. kuvausten parissa, olen ehtinyt tapaamaan yhteistyökumppaneita pitkästä aikaa, jopa päässyt keskellä päivää veneilemään ja myöskin vain ollut.

Olen vetänyt koko vuoden todella tiukkaa 1-3 treenin saldoa 5-6 x viikossa ja tietenkin tavoitteet silmissä pyrkinyt karsimaan kaiken ”turhan” pois aikatauluista, jotta saan myös työt hoidettua sekä levättyä tarpeeksi. Se tarkoittaa sitä, että mä en lähde extempore veneilemään, koska mulla on treenit. Mä en istu iltoja kallioilla, koska mulla on treenit, vaan mulle ne sosiaaliset tilanteet ja vapaa-aika on ollut lähinnä sitä salilla olemista, lenkkeily hapen ottamista ja taukoa duunista ja loput vapaa-ajasta lepoa. Sellaista se on, kun tavoitteet sen vaativat.

Mä en ole huijanut mun ruokavaliossa, päinvastoin, syönyt varmasti aivan liian vähän ja sen vuoksi menettänytkin tässä yli kolme kiloa painoa, josta toki varmasti mm. lihaspaineita osa. En myöskään koe, että mä olisin laiminlyönyt liikuntaa; olen päivittäin kävellyt vähintään 8-10km, sillä pelkästään Jlon jokapäiväinen lenkki on 5km pitkä. Liikkuminen ei ole ollut kilpaurheilijamaista suorittamista, vaan lähinnä hyvinvoinnin ja yleiskunnon ylläpitoa, sekä rasvaa polttavaa.

Toki mä rakastan sitä tavoitteellista treenaamista ja olen älyttömän onnellinen kun treeni kulkee, mutta en mä kiellä etteikö tämäkin olisi tuntunut hyvältä, kun on tietynlainen vapaus ja mahdollisuus istua ja vain katsella auringonlaskua kalliolta tai nukahtaa kesken lenkin puuhun, koska ei tarvitse hiki hatussa suorittaa.

Tänään sitä kovinta käden särkyä kesti vain muutaman tunnin, joten hyvältä näyttää parantuminen. Ilman kipulääkkeitä on menty lähes koko viikko, joten mieli on positiivinen. Moni on kertonut kauhutarinoita 6-9kk treenikielloista ja kestäneestä kivusta, mikä kuulostaa kyllä todella masentavalta sekä lannistavalta ajatukselta. Tällä menolla kuitenkin uskoisin että eiköhän ensi viikolla päästä treenaamaan ainakin tuota alakroppaa jos ei muuta!

Jos jotain on opittu siitä, että viime syksyn hoitamaton olkapäävamma on todennäköisesti tämänkin takana, niin rasitus- ja urheiluvammat kannattaa hoitaa kunnolla ja kipua vastaan treenaaminen vain pitkittää sekä aiheuttaa lisää ongelmia…

Aamu ja aamupäivä vierähti koneen ääressä ja sanomatalolla, joten nyt onkin hyvä aika ottaa taas pieni breikki ja lähteä Jlon kanssa hyppimään lätäköihin ulos! Ihanaa elokuuta kaikille ja muistakaa nauttia kesästä, talvella kerkeää taas suorittamaan vaikka tunteja päivässä salilla, kun ulkona sataa vaakatasossa räntää ja pää jäätyy pakkasella. :D Nyt on parasta aikaa treenailla ulkona ja kokeilla sekä tehdä kaikenlaista kivaa, mitä ei talvella voi harrastaa :)

 


IDENTITEETTIKRIISI?

02.08.2017

Ulkona sataa aivan saakelisti ja mun tän päiväiset kuvaukset Gantin kanssa siirtyivät sään vuoksi. Kerkeän hetkeksi istahtaa ja päivitellä kuulumisia teille. Mun käsi särkee edelleen aivan hemmetin paljon. Olin eilen ensimmäisen päivän ilman kipulääkkeitä, sillä kahden viikon kovien lääkitysten jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntumaan kehossa niiden syönti, enkä mielellään ota lääkkeitä jos ei ole pakko. Kyynerpäässä puristava tukiside auttaa onneksi pahimpiin kipuihin.

Tää on niin uskomattoman outo vamma. Miten se voikin särkeä aina joka päivä samaan aikaan sen kovimman säryn ja hellittää iltaa kohden. Ihankun sillä olisi joku oma tahto ja päättää että särjen joka päivä 09-16 aikana ja sitten lopetan. :D

En ole kahteen viikkoon pystynyt treenaamaan lainkaan ylärkoppaa. Eilen meinasin jo lähteä kokeilemaan salille, mutta tällä hetkellä kiitän onneani että en lähtenyt. Helvetin turhauttavaa, mutta pahimmat ahdistukset on varmaan jo käyty läpi treenien kannalta. Nyt päälimmäisenä toivoisin vain, että tää kamala hermosärky tästä loppuisi ja käsi tervehtyisi. Prioriteetit tässä taas vähän muokkautuu tärkeiden asioiden top kympissä.

Muutaman päivän olen stressannut kisoja aika paljon, koska en pysty treenaamaan kunnolla. Mulla tippuu paino kyllä kokoajan, mutta ei sillä parhaalla tavalla; paineet lähtee ja mimmi vaan kutistuu. Olo on lähinnä sellainen surkean löysä, ei urheilijamainen laisinkaan. Lääkkeetkin kerää nesteitä ja olo on tokkurainen. Meininki ei ole se mitä haluan urheilemiselta tai kisakaudelta…

Onneksi elämässäni on paljon muutakin ihanaa sisältöä ja jos kisat jäävät taas haaveeksi, niin sitten asia on tarkoitettu niin. Mä en todellakaan mene puolikuntoisena heilumaan mihinkään, eikä kisaaminen ole mulle elämässä prioriteettina niin tärkeä, että se oikeastaan vaikuttaisi mihinkään niin radikaalisti, joten yritän olla stressaamatta asiaa. Käsi kuntoon ja sitten mietitään uudestaan.

Rasitusvamma tuskin liittyy kisaamiseen millään tavalla ja tällainen tenniskyynärpää on monelle paljon urheilevalle tuttu vamma, mutta laittaa toki taas miettimään asioita uudelta kannalta. Haluanko taas pelleillä asioilla ja vetää itseni äärirajoille. No, kyllähän mä haluan tai haluaisin. Tavallaan kuitenkaan en ja välillä ajatus ja laji itsessään tuntuu turhamaisen lapselliselta ja jopa vähän juntilta, vaikka onkin niin lähellä sydäntä. Mietin myös asioita, kuten millä tavalla kisaamisen vie mua elämässä eteenpäin? Onko fitness kisaamisena tai genrenä se, missä haluan enää 25 vuotiaana olla. Olihan se mun yksi haaveista ja tavotteista 19 vuotiaana, mutta siitä on sen verran aikaa, että osaanko samaistua siihen kulttuuriin enää niin vahvasti? Vaikka musta tulisi PRO joskus, veisikö sekään mua mihinkään sellaiseen suuntaan, mitä oikeasti elämältä haluan? Tuskinpa. Kisaaminen on mulle lähinnä se hetken huuma lavalla ja hieno kokemus itsensä ja tahdonvoiman sekä oman itsekurin kanssa. Itselleenhän tätä lajia Suomessa tehdään, ei kenellekkään muulle, sillä mitään pitkäaikaista ammattia tästä tuskin kukaan saa. Kisaajista tulee toki monista jotain valmentajia tms, vaikka tavallisen ihmisen valmentamisella ja kisaamisella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa, mutta ne puolet on kuitenkin jo mulla oikean koulutuksen puolesta hallussa.

Olen kuitenkin äärimmäisen kilpailuhenkinen tyyppi ja mä tarvitsen haasteita, tavotteita ja kilpailutilanteita. Pelkästään joku suopallo matsi oli musta niin siistiä. Fitness on osa mun identiteettiä ja tulee varmasti aina olemaan osa mun elämäntyyliä, siitä en luopuisi ikinä, mutta se on laji jota ei kovinkaan montaa vuotta vedetä kisalavoilla terveen papereilla jos elämä ei ole täydellisen tasapainoista ja optimaalista, sekä stressitasoltaan kehon ja mielen äärirajoille viemisen sallimaa.

Sen lisäksi tässä kuplassa eläminen on itsekästä omaa elämää ja läheisiä kohtaan. Sitä skippaa monet hetket ja reissut vain koska on vapaa-ajalla nukuttava himassa jotta jaksaa, sali on pakko olla lähellä ja ruokavalio tarkka. Mä rakastan tehdä duunia mun tavotteiden eteen, kovia treenejä, syödä ja voida hyvin, mutta välillä mulle tulee sellainen fiilis että elän tietynlaisessa vankilassa; fitness on ainut laji, joka estää sulta osallistumasta viikonloppuna frendien tekemälle brunssille tai ottamasta yhtenä päivänä viikossa leffaeväiksi riisikakkujen sijasta vähän poppareita. Mikään muu laji ei rajoita elämää niin kuin tämä, sillä tuollaisilla asioilla ei ole suorituskyvyn kannalta mitään merkitystä, ainoastaan sen rasvattomuuden kanssa. Se aiheuttaa jopa ahdistusta sosiaalisista tilanteista. Mua esimerkiksi jännittää miten jaksan frendien synttäreillä, kun jossain kohtaa verensokerit laskevat, enkä jaksaisi raahata mukanani kanaa ja riisiä purkissa, koska myös sekin tuntuu älyttömän typerältä. Sit sä et mene lainkaan tai lähdet aikaisin ja skippaat sun frendien häitä, synttäreitä,dinnereitä, omia synttäreitä, vauvakutsuja, juhlia ja reissuja, duunijuttuja, mökkeilyä ja vaikka mitä, koska harvemmin kenenkään saaressa on kuntosalia tai ei muuten vain jaksa olla kovinkaan seurallinen tai sosiaalinen dieetillä. Pienet, parin tunnin pyrähdykset menevät helposti, mutta vaikkapa 4 päivän mökkireissu frendiporukalla on aika kriittinen ajatuksena.

Vaikka tiedostan kaikki riskit, lajin vaativat kuplat ja ns. uhraukset, rakastan lajia silti. Tällä hetkellä kun keho pakottaa lepäämään, on kuitenkin päässä taas vilissyt miljoonia asioita ja ajatuksia.

Mulla on myöskin elämäntilanne muuttunut aika radikaalisti keväästä. Paljon uusia töitä ja prokkiksia, niitä mulla tupsahtelee aina, mutta myös arki muuttunut sen suhteen, että se ei pyöri vain mun ympärillä.

Nää on toki vain ajatuksia joita pyörittelen päässäni, mutta mielelläni jaan niitä teidän kanssa ja kuuntelen myöskin teidän mielipiteitä ja ajatuksia näistä.

 

 

 

 

 


BODYBOOM – KAHVIKUORINTA VARTALOLLE

31.07.2017

Mun snapeissa on välillä näkynyt kuvia ja videoita, joissa hengaan kahvinpurut naamalla. Mä en suinkaan ole alkanut nauttimaan kahviani ihon kautta, vaan kyseessä on yksi mun ehdottomasti lemppareista iho – ja vartalonnhoito tuotteista. Paljon on kyselty mistä ihmeestä on kyse, ja nyt pääsin toteuttamaan kamppista yhteistyössä BodyBoomin kanssa sekä avaamaan myös teille tuotetta enemmän.

BodyBoom on aivan ihana kahvipohjainen vartalokuorinta, joka koostuu sekoituksesta parasta kahvia ja luonnollisia raaka-aineita. BodyBoom on hauska käyttää ja valikoimasta löytyy aivan mielettömän ihania tuoksuja. Olen aikaisemmin käyttänyt ainoastaan hajuttomia kahvikuorintoja, joten BodyBoom menee ehdottomasti suoraan listan lemppariksi, sillä sen herkulliset tuoksut jäävät iholle käytön jälkeen. Jos pidät kuitenkin enemmän hajusteettomista tuotteista, löytyy valikoimasta myös original vaihtoehto. 

Kuorinta tekee ihostasi kauniimman, kosteutetumman ja sileämmän jo ensimmäisellä kerralla. Kahvikuorinta taistelee naisille tuttua selluliittia ja venymäarpia vastaan, kosteuttaa sekä pehmentää vartalon ihoa. Lisäksi BodyBoom tasoittaa epätasaista ihonsävyä ja ehkäisee ihon ennenaikaista ikääntymistä.

Tuotteet koostuvat robusta kahvista, tummasta sokerista, macadamia-, manteli-, ja arganöljystä, himalajan suolasta, suklaasta ja E-vitamiinista.

Ainesosat mm. suojaavat, ravitsevat, puhdistavat, silottavat ja kosteuttavat ihoasi heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Lisäksi tuote on todella riittoisa. Yksi 200g pussi riittää jopa 15 käyttökertaan. Mulla itsellä on ollut vain yksi pussi jo yli vuoden, jota olen mielestäni käyttänyt hyvinkin usein mm. kasvoille ja sitä on vieläkin runsaasti jäljellä.

Tuotetta on super helppo käyttää ; kastele ihoasi, levitä ja hiero vartalolle pyörivin liikkein, anna vaikuttaa 5-10minuuttia ja huuhtele pois vedellä.

Tuotetta ei ole testattu eläimillä ja valikoimasta löytyy seitsemän erilaista, toistaan ihastuttavampaa tuoksuvaihtoehtoa.

Itse kokeilin aikoinaan kahvikuorintaa lähinnä sen vuoksi, että olin utelias sen vaikutuksista ja mun mielestä se näyttää mielettömän hauskalta. Olin hyvin yllättynyt sen vaikutuksista ja olen varma, että se yllättää jokaisen kokeilijan, sillä iho on käytön jälkeen mielettömän pehmeä ja hyvin kosteutettu.

BodyBoomin löytää Facebookista, Instagramista ja myyntipaikkoina toimii Sokokset ja Sokos Emotionit + www.oletkaunis.fi verkkokauppa. 

Mun instagramista löytyy kilpailu, jossa voit voittaa sun kaverin kanssa BodyBoomin tuotepalkinnot, joten käykää ihmeessä osallistumassa!